Ranskan teräsmies ei olekaan väsymätön

Ranskan raviurheilun ja nykyään laukka-urheilunkin ikoni toteaa, että hän ei ole ikuinen. On aika lopettaa. Jean-Pierre Dubois’n päivä hänen kotonaan Beauvoisinieressa Echauffourissa on hengästyttävä. Kolmituntinen sujuu Dubois’n vanhassa pickupissa, ajellen ympäri tiluksia. Hänen pitkä- ja kiharakarvainen koiransa matkustaa mukana, mutta joutuu tyytymään paikkaan auton lavalla.”Koira haisee niin karmealle, että en ota sitä autoon, jos siellä on muita”, hän nauraa.Ajellaan ympäri tiluksia, joita hän rakastaa sydämensä pohjasta. Ei tietysti mikään ihme, sillä täälläpäin maailmaa on niin kaunista, että lähes henki salpautuu. Tämä on seutua, jossa kaikki kukoistaa ja joka on tehty hevosten kasvatukseen. Kaikkien maatilan eläinten kasvatukseen.”Jos en olisi ruvennut hevoshommaan, olisin kasvattanut elääkseni nautoja!” Dubois huudahtaa. ”Ne ovat niin käteviä. Minulla on aina ollutkin nautoja. Niitä on välillä joutunut myymään, kun on täytynyt rahoittaa jokin ostos ja kun hevospuolella ei ole aina onnistanut.”Dubois huudahtelee lehmille autonsa ratista. ”Menepäs nyt mamma siitä!” . Dubois’n lihakarja vaeltelee tiluksilla aitauksissa ja välillä niiden ulkopuolellakin. Pieniä ryhmiä pitkäsarvisia, punaruskeita eläimiä tupsahtaa jostakin eteen, kun huristellaan autolla pitkin peltoja. Ne ovat nopeita ja ketteriä angus-salers -risteytyksiä. Autolle ne eivät välttämättä anna tietä lainkaan, vaan kääntyvät kohti. Dubois liikkuu suvereenisti niiden keskellä, ja käy viemässä naudoille kuivanappuloita.”Niitä on hyvä ruokkia, niin tottuvat ihmiseen.”Puolivillejä ne kuitenkin näyttävät olevan. Ja tekevät vähän mitä huvittaa. Matka jatkuu auton rytyyttäessä pitkin teitä ja laitumia. Hevoslaitumia on silmänkantamattomiin. Dubois havaitsee auton ratista, että yhdessä laitumista näkyy pieni partio punaisia nautoja.”No niin! Katsokaa nyt. Ovat päässeet hevosten aitaukseen!”Dubois antaa nautojen laiduntaa hevosten laitumilla silloin, kun hevoset ovat itse muualla.”Naudat siivoavat laitumet hyvin.”. TilanneMutta entä hevoset? Tilanne on se, että ne menevät myyntiin. Tarkoitus on vähentää hevosmäärää ratkaisevasti. Dubois sanoo myyvänsä ”kaikki”, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Lehmiä se ei tarkoita, sillä Dubois kertoo pitävänsä niitä tulevaisuudessakin.”Minulle sopivaa hommaa!”Seuraavaksi lähdetäänkin ottamaan valokuvaa Feerie Wood -tamman vielä nimeämättömästä varsasta, joka on omasta oriista Fabulous Woodista, joka on Qualita Bourbonin ja Love Youn poika. Tamma on sisällä isossa katostallissa, joka on molemmista päistä auki.Varsallisten tammojen karsinat ovat kolmen tavallisen karsinan kokoisia. Tamma otetaan varsoineen käytävälle ja tallipoika ottaa kuvan miten kuten ja pähkäilee sen jälkeen miten sen saa lähetettyä tekstiviestinä Laurent Abrivardille, joka on siitä kuulemma kiinnostunut. Yhteispelillä kuva saadaan lopulta lähtemään tallityöntekijän kännykästä.Kun ajetaan jälleen seuraavaan kohteeseen Dubois päättää kuitenkin soittaa Abrivardille varmistuakseen, että kuva on mennyt perille.Hän ei itse harrasta tällaisia ”teknisiä juttuja”. Dubois näyttää puhelintaan, ja kertoo että sillä voi vain soittaa ja niin on hyvä. Puhelin on Doro. Se soi koko lailla jatkuvalla syötöllä. Dubois vastailee hyväntuulisesti ja turisee puhelimessa tämän tästä hetkisen niitä näitä.Mutta siis, takaisin hevosiin. ”Myyn kaikki hevoset”, Dubois kertoo.Osa myydään näin, yksi kerrallaan tutuille. Täysiveriset, kaikkiaan yli sata, ovat menossa yksityiseen huutokauppaan elokuun 13. päivä Alenconissa. Mukana on sekä sileän että steeple-chase -hevosia.Ravihevoset seuraavat perässä. Nekin on tarkoitus myydä ”kaikki”. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.Haastattelun aikana käy ilmi, että Jean-Pierre Dubois, joka täyttää heinäkuun 4. päivä 85 vuotta, ei olekaan väsymätön.”Se alkaa olla loppu nyt”, hän sanoo. Kysymykseen, mitä hän aikoo tulevaisuudessa, vastaus kuuluu, tosin pienen virneen säestämänä.”Minulla ei ole enää tulevaisuutta.”Sitten hän hieman vakavoituu.”En ole ihan terve.” Hän taputtaa toisella kädellä rintaansa ja sanoo: ”Pumppu reistaa ja diabeteskin vaivaa. Diabetes voi näköjään tulla laihoillekin”, hän sanoo, olkapäitään kohauttaen. ”Jos lasketaan, että olen tehnyt näitä hommia hyvinkin 70 vuotta, eikö se jo ala riittää? Olen ajatellut siirtyä eläkkeelle 85-vuotiaana”, hän hymähtää.. Pitkä uraTodellakin, Jean-Pierre Dubois ohjasti ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Hän aloitti montéssa ja samanikäisenä hän jo voitti ensimmäisen lähtönsä Vincennesissä hevosella Faon Kairos. Vuosi oli 1954. Sen jälkeen tulivat High Echelon ja Hymour, joilla hän voitti Prix d’Amériquen vuosina 1979 ja 1982. Siittolatoiminta käynnistyi muutamalla hyvin valitulla ostoksella Rouges Terresin siittolasta, eritoten oriilla Caprior. Dubois tunsi Rouges Terresin väen hyvin, sillä ajoi siittolan vähän huonompia hevosia. Niitä, jotka eivät riittäneet Vincennesissä. Hän muistaa yhä nuo laihat vuodet. Aina ei ollut rahaa edes ruokaan.”Niitä vuosia, jotka elimme ihan silkassa kurjuudessa, oli loputtoman monta.”. Ranskanravurin kantakirjan avautuminen merkitsi uuden alkua Dubois’lle, joka tarttui mahdollisuuteen heti. USA:n vuodet 1990-luvun taitteessa tuottivat sellaisia hevosia kuin Coktail Jet ja Defi d’Aunou.Ja myöhemmin Buvetier d’Aunou, Love You, Mara Bourbon, Goetmals Wood, And Arifant...Tällä hetkellä hän kuuluu yhdellä kymmenesosalla jenkkiori Tactical Landingin omistajaporukkaan. Oriille on avattu tietty määrä astutusoikeuksia Ranskan kantakirjassa. Dubois arvelee olevansa ainoa ranskalainen omistajaporukassa.”On vain ajan kysymys, milloin kantakirja avataan lopullisesti”, hän sanoo. ”Se olisi avattu jo nyt, mutta puolet ihmisistä on ajatusta vastaan. Heidät pitää saada ymmärtämään, että pakko mikä pakko.”Dubois’n tarina ravijalostuksen saralla on niin pitkä ja monivaiheinen, että se on oman juttunsa aihe.. LaukkaurheiluKun Hevosurheilu viimeksi kävi tekemässä lähikuvajuttua Dubois’ta, siitä on parisenkymmentä vuotta, hän oli vielä lähtökuopissa mitä laukkaurheiluun tulee. Menestystä steeple-chasessa oli toki jo ollut, mutta sileää hän piti mahdottomuutena. No, historia todisti toisin. Ei se ollutkaan mahdotonta. Dubois teki itsestään nimen silläkin puolella ja legendaariset sini-punaiset värit keltaisella kypärällä alkoivat näkyä palkintopalleilla.Kotkijet (Cadoudal – Rheffic) aloitti menestystarinan laukkaurheilussa voittamalla Grand Steeple-Chase de Parisin 9-vuotiaana vuonna 2004. Muita nimiä seurasi. Viime vuonna Sparkling Plenty (Kingman – Frankel) voitti Prix de Dianen Chantillyssa. ”Hevoset ne suoritukset tekevät”, Dubois toteaa. ”Ja me yritämme ymmärtää miten ja mistä se mahdollisesti johtuu. Emmekä me tiedä. Minä en ainakaan tiedä”, hän nauraa. ”Jonkun pitäisi olla sukunsa perusteella ihan huippu, eikä se ole. Ja sitten sen siskosta tulee huippuperiyttäjä. Juuri siitä, minkä menit tietysti myymään!”Dubois sanoo olevansa aina ollut sitä sorttia, joka on valmis kaupantekoon kunhan hinnasta sovitaan. Ja joskus on myyty pienemmälläkin hinnalla, kun on ollut pakko. Usein on ollut, hän paljastaa.Dubois toteaa, että laukkahevosten kasvattaminen ja treenaaminen on tullut uudelleen muotiin ravi-ihmisten keskuudessa. Uudelleen siksi, että hänen lapsuudessaan oli vielä aivan tavallista, että samassa talossa oli molempia. Näin oli asian laita hänenkin isänsä Jean-Julien Dubois’n kohdalla.”Meillä oli kotona aina molempia.”. HeinäntekoMatka pickupissa jatkuu. Dubois haluaisi pistää vauhtia heinäntekoon, sillä aurinko on paistanut monta päivää täydeltä terältä, mutta seuraavan päivän illaksi on luvattu sadetta. Ilmassa leijuu kuivuvan heinän makea tuoksu. Luserni on jo tehty.”Heinä pitää kääntää vielä kerran. Ja se on tehtävä nyt eikä 15. päivä”, hän hoputtaa romanialaista työntekijäänsä, joka on korjaamassa aitaa. Aidan portti repsottaa irti toisesta päästä, eikä sitä nyt saada kahden miehen voimin korjattua.”Anna sen nyt olla ja keskity tärkeämpiin hommiin”, Dubois sanoo työmiehelle, joka vastaa hänelle jollakin vitsillä. Välit ovat ilmiselvän hyvät ja arvostavat.”Hyvä mies. Paras. Työihminen! Mutta jos joskus huomautan hänelle jostain, hän sanoo, että olen rasisti”, Dubois nauraa.Omat kasvatitAjaminen ja valmentaminen ovat jääneet viime vuosina vähemmälle. Kasvattejaan hän kuitenkin seuraa suurella mielenkiinnolla. Tällä hetkellä juoksee hyvin ruuna Horchestro (Sam Bourbon – Alisma du Corta, Love You). Se on voittanut kaksi viimeisintä lähtöään Eric Raffinin ajamana ja on ilmoitettu Enghieniin 5. heinäkuuta groupe III-lähtöön..Jean-Pierre Dubois85 vuotta 4.7. täyttävä ikoni aikoo eläköityä. Pojat Jean-Etienne ja Jean-Philippe ja tytär Veronique jatkavat, sekä lapsenlapset Julien Dubois, Jean Baudron, Louis Baudron ja Etienne Dubois.

Ranskan teräsmies ei olekaan väsymätön

Aiheeseen liittyvää