Ilona Rekilä satsaa ponien jälkeen hevosiin – satulassa kaikista mieluiten

"Jossain kohtaa oli vähän hämärää, haluanko siirtyä poneista hevosiin. Olin tuohon aikaan hetkellisesti kypsä lajiin tai ehkä päälläni oli vain jokin teiniajan angsti. Päätös ei lopulta ollut epäselvä. Kärryiltä kilvan ajaminen ei silti ole lähtenyt”, nyt 17-vuotias Ilona Rekilä muistelee reilun vuoden takaisia tuntemuksiaan, kun hän oli aloittelemassa hevosilla kilvanajoa.Vahvan ravitaustan jo vanhemmiltaan saaneella Ilona Rekilällä on nyt ajettuja startteja takana 61, joista valtaosa on montésta. Voittoja Rekilä on saavuttanut kahdeksan, ja näistä jokainen on tullut kuluneen vuoden aikana.”Ratsastin jo poniaikoina paljon kilpaa, ja kotona olen ratsastanut hevosilla runsaasti. Monté on ehkä aina tuntunut minulle luonnollisemmalta. Mielestäni saan hevosesta paremman otteen selästä käsin. Kärrylähtöjä olen ajanut ihan vain muutaman ja ne tuntuivat jopa vaaralliselta”, Rekilä hymähtää.Ura monté-ohjastajana ei ole vielä pitkä, mutta omienkin sanojensa mukaan Rekilä on kehittynyt ohjastajana lyhyessä ajassa. Alussa virheet pelottivat.”Nyt lähtöjen jälkeen tulee mieleen enemmin jokin oivallus, että tämän teen ensi kerralla paremmin. Jollain kivalla hevosella voisin vielä jopa tämän vuoden puolella ajaa lähdön kärryiltä. Minulla vain on jokin alemmuuskompleksi siihen puoleen, kun äiti (Riina Rekilä) ja tallilla työskentelevä Tuukka (Varis) ovat niin hyviä kuskeja”, Rekilä toteaa..Ilona Rekilä17-vuotias nouseva raviurheilija ja lukiolainenKiinnostunut erityisesti montéstaStatistiikka ohjastajana 61 startin jälkeen: 8-8-6Ajettuja palkintorahoja 15 970 euroa.Ensimmäisen totoravivoittonsa Rekilä ohjasti ranskalaisruuna Incorrigiblellä Teivossa 13. toukokuuta. Paikalla olleet saivat maalin tulon jälkeen katsoa, kuinka keskikentältä lähtöä seurannut Riina Rekilä pomppien riemuitsi tyttärensä onnistumisesta.”Inccorigiblen jälkeen oikeastaan mikään hevonen ei ole enää pelottanut. Äiti osti sen Traveran nettihuutokaupasta minulle monté-hevoseksi. Äiti ajoi sillä ensiksi ja sanoi, ettei se sovellu minun ajettavakseni. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan, vaan päätin, että tämän kanssa kyllä yritetään. Hevosena se ei ole edelleenkään helpoin, mutta nykyisin sen kanssa tulee jo ihan hyvin toimeen. Se on minulle ykköshevonen.”Kauden aikana Rekilä kokee saaneensa hyviä hevosia ajettavakseen. Erityisesti Montekypärät-ohjastajasarja tuntuisi auttaneen häntä uusien lainaohjastettavien saamisessa. Esimerkiksi Niina Tapanin valmentama Picardie on tullut viimeisten kuukausien aikana tutuksi ajokiksi. Montekypärissä Rekilän sijoitus oli Maiju Leppäjärven ja Noora Hartikaisen jälkeen kolmas.”Monté on nyt minulle hyvä harrastus ja haluan ajaa mahdollisimman paljon kilpaa. Ulkomailla olisi kiva joskus ajaa enemmänkin. Niin sanotun oikean ammatin silti haluan tulevaisuudessa opiskella”, hän suunnittelee..Ulkomailla ajamisesta Rekilällä jo on hiukan kokemusta. Edellisvuonna hän teki kesälomansa aikana reissun Ranskaan Philippe Masschaelen luo, jolla on raviratsastuksessa pitkä ja menestyksekäs ura takana. Menneenä kesänä Rekilä teki lyhyen työrupeaman Saara Jalastin luona Ranskassa.”Ratsastin myös jossain amatöörilähdössä kilpaa. En pärjännyt, ja kokemuksena se oli jännittävä. Miehet ovat ihan guruja siellä montéssa, mutta siinä amatöörilähdössä porukka oli aika samantasoista. Joskus Ranskaan olisi vielä kiva mennä uudestaan. Saaralle ja Philippelle pääsin äidin kautta. Hän tuntee heidät hyvin”, Rekilä sanoo. Ilona Rekilä korostaa hevosopeistaan puhuttaessa äitinsä merkitystä. Riina Rekilä on hevoseläinlääkäri, joka on myös meritoitunut raviurheilussa valmentajana, ohjastajana, kasvattajana ja omistajana.”Sehän on fakta, että minulla on raviurheiluun hirmuisesti monia muita paremmat lähtökohdat. Minulle on pystytty ostamaan oma hevonen, ja äidillä on hirmuisen laajat kontaktit. Olen tilanteestani erittäin kiitollinen, mutta siitä huolimatta minäkin joudun tekemään pärjäämisen eteen töitä”, Rekilä ajattelee..Kanadassa syntyneen Ilona Rekilän isä on maailmankuulu hevoskauppias ja -omistaja Esa Lahtinen. Suomeen Rekilä muutti kahdeksanvuotiaana, joten raviurheilua hän ehti aistimaan hiukan jo Atlantin toisella puolen.”Kävin Kanadassa jo ihan normaalisti koulua, ja puhuin huomattavasti paremmin englantia kuin suomea. Oli se oikeasti hirmuisen iso muutos, etenkin kun se muutto tuli minulle hiukan yllättäen. Nopeasti kuitenkin Suomeen sopeuduin”, Rekilä kertoo.Kanadassa Rekilä ei ole käynyt nyt muutamaan vuoteen, mutta tulevaisuudessa hän haluaa vielä tehdä pidemmän reissun Pohjois-Amerikkaan. Nyt kuitenkin on opinnot Suomessa hoidettava kunnialla loppuun. Rekilä opiskelee lukiossa toista vuotta.”Isän kanssa soittelen viikon-kahden välein. Hän kyllä seuraa lähtöjäni, ja Suomen raveja muutenkin. Isäkin antaa aina neuvoja. Niistä jotain on varmasti tarttunutkin, sillä hän huomioi hevosissa sellaisiakin asioita, joita ei itse tule edes mietittyä”, Rekilä kertoo..Häneltä olen oppinut hevosista kaiken käytännön osalta.Ilona Rekilä äidistään Riina Rekilästä.Lukion jälkeinen aika on vielä avoinna. Hevoshommista Rekilä haluaa pitää kiinni, ainakin harrastuksena.”Ensi vuonna aion taas mennä johonkin tallille kesätöihin. Ylioppilaskirjoituksiinkin täytyy tosin jossain kohtaa lukea. Vielä en ole päättänyt mikä minusta tulee isona, mutta äiti on yrittänyt kovasti saada minua innostumaan eläinlääkärin opinnoista”, Rekilä hymähtää.”Kotona käyn päivittäin tallilla. Äiti aina neuvoo minua hyvällä, ja häneltä olen oppinut hevosista kaiken käytännön osalta. Nuorena kävin ratsastuskoulussa, mutta nopeasti äiti ehkä vähän lähti ohjaamaan minua ravipuolelle.”’Nyt suuntaus raviurheiluun, hevosiin ja erityisesti montéen on Ilona Rekilällä kiinnostuksen osalta suorastaan räjähtänyt. Nuorena ohjastajana hän kokee sulautuneensa niin radalla kuin pukuhuoneessa moitteetta kokeneempien joukkoon.”Kaikista naisohjastajista on jäänyt hyvä kuva, ja olen oikeasti kokenut oloni monté-lähtöihin tervetulleeksi. Esikuvikseni montésta sanoisin erityisesti Philippe Masschaelen, sillä hänen ratsastustaitonsa on jotain aivan mieletöntä. Suomalaisnaisista ihailen Heta Huuskolaa. Ihastuttavaa kuinka hyvin hän pitää itsestään fyysisesti huolta, että voi ratsastaa mahdollisimman hyvin kilpaa”, Rekilä kehaisee..Poniraviurheilusta oppia kilvanajoonIlona Rekilän rakkaimmat ponit menneiltä vuosilta ovat Euforia ja Odd Molly.Ennen siirtymistä hevosiin Ilona Rekilä ajoi poneilla kilpaa peräti 363 lähtöä statistiikalla 78-68-43. Valmentajakin hän menestyi erinomaisesti, kun 229 starttia toivat 45 voittoa. Nyt ponit ovat kuitenkin hänen osaltaan taakse jäänyttä elämää. Viimeisin startti poneilla on toukokuun alkupuolelta Vermosta.”Ainakin viisi ponia minulla oli kotona valmennuksessa parhaimpaan aikaan. Nyt olen siirtynyt hevosiin, kun minulla on niin hyvät mahdollisuudet lähteä toteuttamaan sitä puolta”, Rekilä ajattelee..Euforia on tunnetasolla kaikista rakkain poni.Ilona Rekilä ponivuosistaan.Poniraviurheilusta Rekilä kokee saaneensa vankan pohjan hevosten kanssa kilpailemiseen. Lisäksi ponit opettivat Rekilälle vastuunkantamista ja veivät ne Rekilää vuosien aikana kilpailemaan myös Suomen rajojen ulkopuolelle Ruotsiin ja Norjaan.”Sain ajaa tosi hienoja poneja. Euforia on tunnetasolla kaikista rakkain poni. Se oli niin älyttömän rehti tamma, ettei siitä voinut olla tykkäämättä. Halmeen Oonalta tullut Odd Molly on jäänyt myös voimakkaasti mieleeni. Se oli luonteeltaan hiukan erikoinen, joten samalla poni opetti tosi paljon”, Rekilä kertoo.Euforian kanssa Rekilä pääsi menestymään aina Solvallaa myöten Elitloppet-viikonloppuna ajetussa Mini Elitloppetissa. Sittemmin jo siitokseen siirtynyt Euforia asustaa Rekilöiden omistamalla tilalla Nokian Siurossa. Tamman ensimmäinen jälkeläinen Forever Wania syntyi heinäkuussa.”Voitin Mini Elitloppetin kerran itse Euforialla ja toisella kertaa eräs ruotsalainen tyttö ajoi voiton sillä. Lisäksi pääsin kerran kokemaan Solvallassa kilvanajoa Eveliina Hietasen valmentamalla Dynamit III:lla. Silloin sijoituin kolmanneksi. Ne olivat tosi makeita hetkiä”, Rekilä sanoo.