Siru Juutinen yhä ällikällä lyöty ruunansa kirjoitettua historiaa – "Morisonin kanssa kuljettu matka on ollut kyllä aika uskomaton"

Järvimaisemistaan tunnettu Pälkäneen kunta sijaitsee Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajalla. Erityisesti kesäkaudella idyllinen maalaismiljöö tarjoaa parastaan, mutta ravimaailmassa seutu on tullut tunnetuksi talvikuninkaan hovina.Tätä hovia eivät kuitenkaan korista kultaiset vankkurit tai ylelliset palatsit. Siru Juutisella on jalat tukevasti maassa, eikä pullistelusta ole nähtävillä pienintäkään häivähdystä, vaikka tontilla käyskentelee kautta aikain eniten tienannut suomenhevosruuna Morison.”Olen tehnyt tätä hommaa niin kauan ja nähnyt niitä heikkojakin hetkiä. Täytyy olla nöyrästi jalat maassa ja nauttia onnistumisen hetkistä, sillä vuosien varrella on tullut useita takaiskuja. Tämä Morisonin kanssa kuljettu matka on ollut kyllä aika uskomaton”, Juutinen toteaa..Siru Juutinen58-vuotias harrastajavalmentaja PälkäneeltäPerheeseen kuuluu puoliso Harri sekä kolme poikaaTreenilistalla viisi hevosta.Unohdetaanpa Morison hetkeksi ja keskitytään Juutisen urapolkuun nelijalkaisten parissa. Hevosinnostus puhkesi aikanaan kukkaan varsin tuttua kaavaa noudattaen.”Synnyin Petäjävedellä, ja mummolan naapurissa oli hevosia. Kävin siellä ensin papan kanssa, mutta karkasin lopulta yksin tallille jo alle kouluikäisenä. Tuntui tosi hienolta päästä hevosen kyytiin, ja minulla oli yksi tuttipullovarsakin hoidettavana. Siellä oli pääosin työhevosia, ja rakkaus suomenhevosiin syttyi samalla hetkellä”, Juutinen muistelee.”Olisiko ollut vuosi 1977, kun muutimme Jyväskylään. Kävin ensin vähän aikaa ratsutallilla, mutta aika nopeasti siirryin ravihevosten pariin. Hoidin iltaisin ja viikonloppuisin hevosia Keskisen Kyöstin tallilla, ja sen jälkeen Niinisen Anssin luona. 16-vuotiaana menin Mäkelän Tuomolle töihin, ja olin siellä hommissa 10 vuotta.”Mäkelän ajoilta mieleen on jäänyt useampi aikansa huippunimi.”Suikku oli vielä siihen aikaan tallissa. Sitten oli Dennison Hanover, Virikki ja Ero-Mori muiden muassa. Olen saanut toimia muutaman oikein hienon lämminverisenkin kanssa, mutta jotenkin se suomenhevonen on ollut aina lähellä sydäntä. Ja Mäkelällä niitä riitti.”.Olen saanut toimia muutaman oikein hienon lämminverisenkin kanssa, mutta jotenkin se suomenhevonen on ollut aina lähellä sydäntä.Siru Juutinen.Niin, se Morison. Vaikka Juutinen palaa välillä muisteluissaan vuosikymmenten taakse, yksi nimi nousee jutuissa jatkuvasti esiin. Ja miksipä ei nousisi, onhan kyseessä kaikkien aikojen eniten tienannut suomenhevosruuna, oman kasvatustyön hedelmä. Vertaukset Tuhkimoon ja Rumaan ankanpoikaseen on jo kulutettu loppuun, mutta kyllä tässäkin tarinassa on klassikon ainekset.”Emä Moriveera oli Turolla siemennettävänä, mutta ei tullut kantavaksi ja sai pahan kohtutulehduksen. Kysyin sitten Nivolan Kaisalta neuvoa ja hän lupasi yrittää saada tamman kantavaksi. Orivalinta oli kahden kauppa, ja Erikassonin osalta tammakiintiö oli jo täynnä, mutta Bella (Varjonen) lupasi vielä meidän tamman ottaa. Kaisa huuhteli ja hoiti tulehduksen, tamma tuli kantavaksi ja Morison syntyi kaiken tämän myötä seuraavana kesänä vasta heinäkuun kahdeksas päivä. Moriveeraa yritettiin vielä siementää, mutta Morison jäi sen viimeiseksi jälkeläiseksi.”.Juutinen oli päättänyt tarjota varsaa myytäväksi, ja orastavaa kaupantekoa olikin ilmassa, mutta lopulta kättä ei päästy lyömään yhteen.”Sandbergin Samin kanssa siitä soiteltiin, mutta pistin toki hevoselle aika kovan hinnan. Sami totesi sitten, että kyllä tämä on liian kallis. Opetettiin se, ja homma sujui ihan mukavasti. Kaksivuotiskesänä olin hakemassa Morisonia orilaitumelta, kun Ranta-Krenkun Janne soitti ja tarjosi yhtä kuntoutettavaa minulle. Talli oli täynnä, mutta sovittiin, että vien oriin sinne talveksi. Se oli sitten Jannella Kokemäellä ja ruunattiin siellä samalla, koska meno alkoi olla aika vallatonta. 3-vuotiskeväänä se palasi meille, mutta hommasta ei meinannut tulla oikein mitään. Ensin ruuna ravasi hyvin, mutta sitten meno huononi, eikä rytmiä tahtonut oikein löytyä.”Edessä oli vuoden kävelytyskuuri ennen kilpakentille suuntaamista. Samassa yhteydessä tuli arvokasta oppia ravihevosen perustoiminnoista..”Santeri ajoi sillä korttikurssilla Teivossa. Silloin kaikki lähinnä nauroivat, kun tämä juoksi aina siellä porukan perällä yhdessä russponin kanssa. Pääasia kuitenkin oli, että hevonen toimi hyvin, ja onhan noista ajoista tapahtunut sitten jonkin verran kehitystä tuolla radan puolella”, Juutinen hymähtää.”Kehitystä on toden totta tapahtunut, ja Morison on raivannut tiensä rodun absoluuttiselle huipulle. Yksi tärkeä lenkki toimivassa kokonaisuudessa on ollut vakikuskiksi valikoitunut Juha Utala, jolle treenari antaa ansaitut suitsutukset.”Juha ajoi tällä jo alku-uralla jonkin verran. Muutkin ovat ajaneet hevosta kehittäen, erityisesti Perttusen Tapsa, joka sai tähän paljon vauhtia lisää. Mutta ruunan ja Juhan yhteistyötä on ollut ilo seurata. Tuo hevonen on vähän nättinokkainen ja saattaa kuumentua helposti, mutta Juha on osannut pelata sen kanssa mallikkaasti. Se keskinäinen luottamus ja kunnioitus on jotain sellaista, mitä harvoin näkee.”.Morisonin juhlastartti on vuorossa tänä iltana Vermossa, sillä kyseessä on ruunan 200. kilpailu. Juutinen lähtee matkaan positiivisin ajatuksin, mutta ilman sen suurempia paineita.”Se on hyvässä kunnossa, mutta lähtöpaikka on vähän huono. On sillä mahdollisuus voittaa, mutta pitää siinä asioiden onnistua nappiin, ja hyviä vastustajia on taas mukana.”Oman silmäterän nouseminen eniten tienanneeksi suomenhevosruunaksi hämmentää Juutista edelleen.”En saanut sanottua voittajakehässäkään juuri mitään, olin jotenkin niin shokissa. Lapiolla päähän lyöty olen vieläkin. Se vain yllättää ja kehittyy koko ajan, ja olihan tuo mahtava homma, että se voitti vihdoin myös ensimmäisen mailin omalla urallaan”, Juutinen iloitsee.”Olen etuoikeutettu, kun saan tehdä tuollaisen hevosen kanssa töitä, ja varmaan tämä kolahtaa kunnolla vasta sitten, kun ruunan ura joskus päättyy. On se melkoinen kultakimpale, äitin poika.”.Vanhassa vara parempiLajin parissa useamman vuosikymmenen viettänyt Siru Juutinen ei varsinaisesti haikaile menneisiin aikoihin, mutta löytää takavuosilta paljon hyvää.Väistämätön tosiasia on, että maailma muuttuu häkellyttävän kovalla vauhdilla. Myös raviurheilun saralla on tapahtunut paljon, eikä muutoksille näy loppua. Siru Juutinen jakaa monen muun laji-ihmisen huolen esimerkiksi kasvatustoiminnan elinvoimaisuudesta.”Kyllähän kasvatustoiminta hiipuu, jos palkinnot pienenevät. Kustannukset kuitenkin nousevat koko ajan. Tähän asiaan pitäisi ilman muuta panostaa”, Juutinen tiedostaa.”Siinä viedään omistajat ja valmentajat niin tiukille, kun kaikki kallistuu. Onneksi kimppaomistaminen on tuonut lisää ihmisiä lajin pariin, ja se onkin ollut yksi hyvä uusi edistysaskel tämän lajin kannalta. Harvoin yhdellä tavallisella pulliaisella on enää varaa viedä hevosta ammattitallille valmennukseen, joten tämä kustannusten jakautuminen useammalle maksajalle on varmasti ihan hyvä juttu.”.Ennen saattoi olla ihan tappelua siitä, kuka saa hoitaa mitäkin hevosta tai siivota tallia.Siru Juutinen.Juutinen nostaa esiin myös muutaman muun mieltä askarruttavan asian.”Sellainen tallityttökulttuuri on kyllä kuihtunut vuosien varrella olemattomiin. Ennen saattoi olla ihan tappelua siitä, kuka saa hoitaa mitäkin hevosta tai siivota tallia. Nykyään on erittäin hankalaa saada nuoria liikkeelle ilman rahaa. Kyselin taannoin itsekin ratsastusapua tallille, mutta kaikesta pitäisi maksaa ja hevonen pitäisi vielä laittaa valmiiksi ratsastajaa varten. Lisäksi harmittaa, että hevosmiestaito ja maalaisjärki ovat katoamassa. Kyllä hevosellakin pitää olla pomo, että asioissa päästään eteenpäin. Kaikkineenhan niitä hoidetaan Suomessa paremmin kuin esimerkiksi vanhuksia”, hän taustoittaa.”Muistan myös, kun joskus noin 40 vuotta sitten Tuomo (Mäkelä) lähti Amerikkaan huutokauppaan. Hän oli käynyt siellä raveissa, ja kertoi kotitallille palattuaan, että valtavat katsomot oli rakennettu, mutta pihalla seisoi vain kaksi ihmistä. Nythän se sama tilanne on meilläkin ainakin arkiraveissa. Toki isot kilpailut vetävät edelleen väkeä, ja se on ehdottoman hieno asia. Toivottavasti esimerkiksi Kuninkuusravit pitävät suosionsa myös tulevina vuosina.”

Siru Juutinen yhä ällikällä lyöty ruunansa kirjoitettua historiaa – "Morisonin kanssa kuljettu matka on ollut kyllä aika uskomaton"

Aiheeseen liittyvää