Aleksi Kytölä on löytänyt menestysavaimen kotiseudultaan – "Romanikulttuuriin kuuluu, että hevoset hoidetaan ensin"

Neljän vuoden Ruotsin turneen jälkeen Aleksi Kytölä on palannut kotikonnuilleen. Karstulasta alkanut matka on ollut samaan aikaan pitkä ja raskas, mutta toisaalta värikäs ja antoisa.

Hevosten kanssa Aleksi Kytölä on touhunnut koko ikänsä. Hän joutui jättämään hyvästit vanhemmilleen jo nuorena. Isän kuoltua Kytölän ollessa vasta 14-vuotias, mummolasta tuli teini-ikäisen Aleksin kasvuympäristö.

”Isä teki hevoskauppaa, mutta en koskaan päässyt näkemään ja kokemaan kunnolla hänen hevosmiestaitoaan”, Kytölä muistelee.

”Mummolassa olen saanut perusaakkoset hevosten käsittelyyn, hoitoon ja ylipäätään raviurheiluun. Tallilla oli kova kuhina joka päivä. Setämiehiä oli kuusi, ja siinä pyöri kersat mukana heidän kanssaan tallilla.”

Hevosten ja sukulaisten parissa kasvanut Kytölä eli maailmassa, jossa hevonen oli keskiössä. Siitä lähdökohdasta alkoi nuoren Kytölän matka ravivalmentajaksi.

”Romanikulttuuriin kuuluu, että hevoset hoidetaan ensin. Työt tehdään tarkasti ja hyvin”, Kytölä painottaa.

Kytölällä on kolme siskoa ja yksi veli, ja hän on sisarusparven vanhin. Fes To Future oli pikkuveli Sami Lindgrenin kanssa ensimmäisiä valmennettavia 2000-luvun alkupuolella. Kymmenisen vuotta myöhemmin, vuonna 2014, veljekset pääsivät Adam C.K:n kanssa juhlimaan haastajadivisioonan finaalin voittoa. Heti seuraavassa startissa Adam C.K. vei nimiinsä Cartivet Meeting -finaalin.

Vuonna 2014 Kytölän toiminta oli muutenkin vahvassa nousussa. Talli nappasi peräti 36 voittoa ja 54 muuta totosijaa. Kytölä sai menestyksen ja kokemuksen lisäksi paljon tietoa ja tukea. Sen hän otti kiitollisuudella vastaan.

”Kanssakäyminen eri ihmisten kanssa tuo paljon uusia ajatuksia ammatinharjoittamiseen. Joltakin voi saada hyviä vinkkejä yrityksen pyörittämiseen. Pelimiehistä moni tietää hevosista paljon, vaikka he eivät olisi koskaan raviurheilua harrastaneet. Heiltä voi saada hyviä tipsejä, enkä tarkoita pelivinkkejä”, Kytölä nauraa.

Haastattelua tehdessä reilun 300 kilometrin päässä siintää Äimäraution ravirata, jonne Aleksi Kytölä on lähtenyt Karstulasta kahden hevosen ja puolisonsa Saara Purasen kanssa.

Kytölällä on jo menomatkalla aavistus, että Black Crystal ja Västerbo Cute voisivat molemmat tuoda kotiinviemisiksi 1000 euron ykköspalkinnon.

Sitä hän ei vielä tiedä, että näin myös käy. Västerbo Gute hoitaa tehtävänsä suosikkina mallikkaasti keulasta, ja Black Crystal kirii suosikki Nirvana Newportin takaa lennokkaasti kärkeen.

Sataprosenttinen päivä on kova temppu, sillä Suomessa taso on kivikova kärjen osalta myös tavallisissa iltaraveissa.

”Maanantain, keskiviikon ja lauantain raveihin yritämme panostaa, ja tässä vaiheessa näen palkintotason Suomessa näiden päivien osalta positiivisena. Sen olen huomannut, että 800–1000 euron ykköspalkinnoista kisaaminen on suhteessa vielä paljon tiukempaa. Mukana on useimmiten ainakin muutamia sarjojensa parhaista. Niillä saatetaan palata tauolta, halutaan muutoin kerätä pisteitä tai saada helpompi startti alle lähempää kotitallia. Siksi kilpailuttamista iltaraveissa pitää harkita tarkasti”, Kytölä pohtii.

Paine menestyksestä on kova. Kulut ovat nousseet jatkuvasti ja hevosenomistajille on pystyttävä tarjoamaan onnistumisen elämyksiä.

”Olen luoteeltani kiltti, ja ajattelen aika paljon omistajan lompsaa. Harva yksityinen ihminen pystyy pitämään hevosta. Silloin paine pärjätä on kova ja ymmärrän sen hyvin.”

Kytölä on tietoisesti etsinyt talliinsa omissa sarjoissaan menestymään pystyviä hevosia, ja hän on rakentanut niiden ympärille kimppoja. Ammatinharjoittamisen kannalta se on ollut tähän saakka oikea liike ja käytännössä pelastus.

”Olen suurimmassa osassa kimppahevosista itsekin mukana. Kimpanvetäjät osaavat hommansa ja menestys tuntuu kaikista yhtä hyvältä. Yrittäjän näkökulmasta näen porukkaomistamisen positiivisena. Talliin on saatu uusia hevosia, joilla on onnistuttu mukavasti. Ja mikä tärkeintä, kimppaomistamisessa pääsee tutustumaan uusiin mahtaviin ihmisiin. Arvostan heitä kaikkia kovasti.”

Numerot kertovat, että varsinkin viime vuosi sujui kiitettävästi. Kytölän tallin hevoset pystyi nostamaan ansioissa tasoaan lähelle huippulukemia. Vuonna 2023 Kytölän tallin hevoset juoksivat 32 920 euroa, seuraavalla kaudella 93 423 euroa, ja viime vuosi oli lähes napakymppi 142 552 euron ansioilla.

”Tyytyväinen pitää olla, mutta vielä jäi hampaankoloon. Uskon useamman hevosen kehittyvän vielä tänä vuonna, mutta päästiin useammalla hevosella onneksi maistamaan menestystä.”

Kytölä muistuttaa, että viime kauden lukemat tulivat hallitusti. Perustoiminta oli jämerää ja talliin tuli sopivasti vaihtuvuutta.

Ihan hurjimpaan aikaan hevosia oli Ruotsissa ja Suomessa valmennuksessa yhteensä lähemmäs 50, mutta se ei lopulta toiminut.

”Omatuntoa vaivasi, kun teit pitkää päivää, etkä silti pystynyt paneutumaan niin paljon hevosiin kuin olisit halunnut. Homma meni robottimaiseksi.”

Hurjimpana aikana Aleksi Kytölä viittaa vuosiin 2018–2021, jolloin hän toimi ratavalmentajana Uumajassa, ja samaan aikaan Nicolas Isomäki ja Sami Lindgren pyörittivät Karstulan kotitallia.

Kytölä muistelee Ruotsin retkeä lämmöllä, vaikka lopulta taloudelliset, henkiset ja fyysiset voimavarat hupenivat, ja saivat Kytölän tekemään ratkaisun palata Suomeen.

”Kokonaisuutena reissusta jäi hyvät fiilikset. Koitettiin tosissaan, ja kotiin tuotiin neljä pystiä. Yhtenä vuonna voitettiin Uumajan ja Solängetin valmentajaliiga. Koronavuodet vaikeuttivat toimintaa, ja oltiin hetken aikaa jumissa Uumajassa. Jos hommaa olisi jatkanut, olisi ollut pakko ostaa omat paikat. Pidettiin samaan aikaan myös Suomessa hevosia, ja kahden paikan kuluihin meni paljon rahaa. Oli hyvä ratkaisu palata Suomeen.”

Suomessa hevosmäärä on pidetty aisoissa ja kimppaomistaminen on mahdollistanut uusien hevosten hankkimisen talliin. Västerbo Gute on niistä yksi hyvä esimerkki.

”Viimeiset vuodet olen yrittänyt panostaa laatuun, ja 15 hevosta on hyvä määrä. Viime vuosi osoitti, että on silti mahdollisuus päästä samaan tai jopa parempaan tulokseen”, Kytölä muistuttaa.

Kytölä painottaa, ettei anna vauhtisokeuden iskeä uudelleen. Kokemus on osoittanut, että mieli voi paremmin, kun tekeminen on mahdollisimman rentoa ja palkitsevaa.

”Olen kunnianhimoinen, enkä anna heti periksi. Lähden siitä ajatuksesta, ettei väkisin yrittämällä saa hyviä tuloksia. Se kääntyy nopeasti itseään vastaan. Kun saat hevosen hyvään kuntoon ja onnistut, se on tässä lajissa ihan parasta”, Kytölä lisää.

Kytölä suhtautuu intohimoisesti työhönsä. Hän on muutaman kerran noussut kohuotsikoihin ravilähtöjen jälkeen. Edellisen kerran näin kävi itsenäisyyspäivänä Teivo Grand Prix -finaalin jälkimainingeissa, kun kilpakumppanin ajolinjat eivät olleet Kytölän mieleen. Hän antoi siitä tallialueella voimakasta sanallista palautetta.

Se, ja muutkin vanhat asiat on käsitelty ja sanktiot otettu vastaan, mutta Kytölä avaa yleisellä tasolla ajatusmaailmaansa.

”Kunnioitan kanssakilpailijoita, enkä koe kateutta toisen menestyksestä. On tämä niin kova laji. Varmasti meistä jokainen pyrkii välillä asettumaan toisen saappaisiin, jolloin pystymme ymmärtämään toista paremmin. Silti olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja toimimme eri tavalla”, Kytölä alustaa.

Karstulalainen myöntää, että välillä homma menee ainakin hetkeksi tunteisiin.

”Olen ilman muuta tunneihminen, mutta perusluonteeltani kiltti. Jossakin kohtaa tulee sanottua suoraan, mutta aika nopeasti sitä rauhoittuu. Pitkät kaunat eivät ole juttuni, sellainen on typerää, puolin ja toisin. On paljon niitä hetkiä, että olenkin oppinut olemaan hiljaa. Varsinkin pikkuasioista. En koe olevani missään nimessä tappelija, vaan ennemminkin sovittelija”, Kytölä pohtii.

Tunteet kertovat myös sitoutumisesta ja motivaatiosta työntekoa kohtaan.

”Ravivalmentaminen on kovaa työtä, josta tykkään edelleen tosi paljon. Vanhemmiten menestyminen tuntuu paremmalta ja paremmalta. On sitä monta kertaa miettinyt, että varmasti toimeentulon voisi monesta paikkaa saada helpommalla. En ole kuitenkaan heittänyt kertaakaan hanskoja tiskiin.”

Arki jatkuu tallilla yhdessä puoliso Saara Purasen kanssa.

”Yhdessä ollaan touhuttu ainakin 15 vuotta, ja jatketaan samaan malliin. Hän hoitaa hevoset hyvin, on tunnollinen ja tarkka. Puolisona hän on mahtava ihminen, ja ilman häntä en olisi tässä”, Kytölä päättää.

Haaveena olla mukana taistelemassa seppeleestä

Aleksi Kytölä unelmoi omasta valmennettavasta Kuninkuusravien päälähdössä.

Joku saattaa mieltää Aleksi Kytölän Ruotsin huutokauppahevosten laittelijaksi, sillä niiden menestys on ollut viimeisen reilun vuoden aikana hurjaa.

Lämminveristen kanssa on yhtälailla kovat tavoitteet, mutta mieli ja sydän sykkii myös suomenhevoselle.

”En ole ollut lähelläkään kuninkuutta tai kuningattaren titteliä, mutta haaveena on mennä sitä kohti”, Kytölä aloittaa.

“Tallissa on nyt useampi hyvä suomenhevonen, niiden joukossa on myös nuoria ja nousevia varsoja. Toivotaan, että jostakin tulisi sellainen, jolla pääsisi ensimmäistä kertaa yrittämään. Tallissa on ollut aikaisemmin muutamia sellaisia hevosia, joilla olisi ollut kykyjen puolesta päälähtöön mahdollisuuksia. Se olisi vaatinut muutaman pienen asian naksahtamaan oikeaan suuntaan. Pienetkin onnistumiset antavat uskoa siihen, että jonain päivänä pääsisimme ainakin yrittämään.”

Kilpailleista hevosista Kytölä nostaa yhden nimen esille, jolla on potentiaalia olla mukana lähivuosina kuningatarkilpailuissa.

”Caramiitta oli kuuma pakkaus nuorempana, mutta ajan myötä tamma on rauhoittunut. Se on saatu toimimaan radalla paljon paremmin. Edelleen siltä toivotaan tasaisempaa suorittamista. Mikäli tamma menee vielä kokemuksen ja iän myötä eteenpäin, sillä on kaikki mahdollisuudet päästä mukaan päälähtöön. Kyvyistä ja vauhdista se ei jää kiinni, mutta kaiken pitää onnistua”, Kytölä pohtii.

Karstulan harjoituspaikat sopivat hyvin suomenhevosen valmentamiseen. Treenipaikkoja on kehitettu kaiken aikaa, ja Kytölä on tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen.

”Meillä on ollut jo pitkään 2,2 kilometriä pitkä ajoreitti, johon on laitettu tasaisin väliajoin uutta hiekkaa. Laitumia on pihassa riittävästi, ja uittopaikka löytyy. Tykkään ajaa pitkään ja hieman maltillisemmalla vauhdilla. Pienistä asioista on kiinni, päästäänkö koskaan yrittämään Kuninkuusraveissa, mutta sitä haavetta ajatellen tehdään suomenhevosten kanssa töitä”, Kytölä painottaa.