Elämä hymyilee taas Peter Ingvesille – "Kaikki oli pelkkää suorittamista"

Yli tuhat voittoa ohjastanut Peter Ingves on tunnettu raviprofiili koko Pohjolassa. Tavaramerkki on näyttävä voittotuuletus.Tee jotain erikoista, kun voitat, joku ehdotti. Mikä ettei, pieni show ei ole koskaan pahasta, Peter ajatteli. Voitettuaan kerran Uumajassa hän nosti vasemman jalan maaliin tultaessa korkealle ylös ilmaan. Nyt kyseinen tuuletus on jo klassikko.”Siitä julkaistiin kuvia lehdissä. Ihmiset alkoivat puhua siitä ja pitivät siitä. Niinpä jatkoin sitä. Jos joku yritti matkia, häntä moitittiin. Ei käy, se on Ingvesin juttu”, Peter muistelee.Kaikkiaan hän on voittanut urallaan reilut 1300 lähtöä. Ruotsin Tuhannen voiton klubiin Ingves liittyi sen 95. jäsenenä vuonna 2018.Sen jälkeen jalka on siis noussut voiton merkiksi lukuisia kertoja, muttei vähään aikaan. Menestyksekäs ura katkesi Ingvesin kohdattua terveysongelmia, ja viimeisimmästä startista on jo reilu vuosi.Tuleeko startteja vielä lisää?Ulospäin suuntautunut, aina hyväntuulinen ja neljää kieltä – suomea, ruotsia, englantia ja italiaa – sujuvasti puhuva suomalainen ei jää yleensä koskaan sanattomaksi, kysytään häneltä mitä tahansa. Tähän kysymykseen hän ei osaa kuitenkaan vastata.”En tiedä… mutta ajovehkeet ovat tuolla", Ingves sanoo ja viittaa kohti viereistä huonetta. Sieltä löytyvät ajopuvut, kypärät ja muut varusteet.Pois hän ei sulje mitään. Vastikään hän sai kutsun osallistua julkkislähtöön Årjängissä, mutta kieltäytyi. Reissu olisi pitänyt maksaa omasta taskusta, ja silloin Ingves lähtee mieluummin jollekin muulle matkalle. Vaikkapa Osloon tapaamaan poikaansa Alexanderia, 28.Tai jotain lukuisista ystävistään, joita hän on saanut ravivuosiensa aikana ja jotka mielellään kutsuvat hänet kylään.”Gran Canaria, New Jersey, Thaimaa, Italia... voin asua ilmaiseksi monissa paikoissa.”.En uskonut koskaan, että muuttaisin vielä takaisin Suomeen. Mutta niin siinä vain kävi.Peter Ingves.Peter Ingves on hyvällä tuulella, kun hän istuu keittiönpöydässä vanhalla kotitilallaan Skaftungissa. Talon, jossa hän ja hänen sisaruksensa varttuivat, omistaa nykyään veljenpoika Patrik.Tässä talossa Peter oli vuoden päivät vuokralaisena, mutta nyt hän asuu uudessa osoitteessa Kristiinankaupungin keskustassa.”En uskonut koskaan, että muuttaisin vielä takaisin Suomeen. Mutta niin siinä vain kävi”, Peter Ingves, 65, sanoo.Vuosi Skaftungissa, tarkemmin sanottuna Frivilligin sotilastorpan mukaan nimetyssä Frivilasissa, on tehnyt hänelle hyvää. Rauha, luonto, pitkät kävelylenkit, metsänraivaus, läheisyys neljän sisaruksen kanssa, jotka kaikki asuvat Kristiinankaupungissa, sekä yhteydenpito sisarusten lapsiin ja lastenlapsiin sekä ystäviin.Puhelin on ahkerassa käytössä, kontaktiverkko on suuri. Esimerkiksi Jorma Kontion kanssa Peter juttelee pari kertaa viikossa. Pohjolan kaikkien aikojen voitokkain raviohjastaja on hänen hyvä ystävänsä.Kun Peter oli lapsi, hevoset laidunsivat talon vieressä. Isä Sten kasvatti ja valmensi ravihevosia.Teini-iässä Peter alkoi työskennellä Bjarne Smedsin tallilla Lapväärtissä. Sieltä tie vei Uumajaan, mistä hän sai 17-vuotiaana työn ravitallilla. Siitä lähtien Peter on elättänyt itsensä hevosilla ja raveilla.Nyt hänestä tulee virallisesti eläkeläinen. Ruotsin osakeyhtiötä ollaan purkamassa. Peter on hankkinut suomalaisen ajokortin ja aikoo rekisteröidä autonsa Suomeen..Täyskäännös, hän sanoo – ja sitä hän tarvitsi. Sillä viime vuodet ovat olleet rankkoja.Peter Ingvesillä oli monta vuotta liian kova vauhti päällä. Hän ei antanut itselleen aikaa levätä tai palautua, mikä johti lopulta univaikeuksiin. Kroppa sanoi itsensä yksinkertaisesti irti.”Ajoin kunnolla päin seinää”, Peter kuvailee ja jakaa tarinansa.Vuonna 2021 tieto hänen ottamastaan aikalisästä sai mediassa suuren huomion. Peter kertoi avoimesti olevansa uupunut ja lähteneensä siksi kotiseudulle lataamaan akkujaan. Hän hyppäsi pois oravanpyörästä.Monen vuoden ajan 2000-luvulla Peter oli tehnyt liikaa ja liian intensiivisesti töitä. Ajanut 500–700 lähtöä vuodessa, ulkomailla ja ympäri Ruotsia, aina tien päällä.”Ravien jälkeen saattoi olla muutaman tunnin ajomatka ennen kuin olin kotona Halmstadissa. Sen jälkeen oli vaikea rentoutua ja saada unta. Silloin oli helppo napata unilääke. Ja seuraavana päivänä olin taas täysillä kengittämässä hevosia. Olisi varmasti ollut parempi vain ajaa kilpaa ja nukkua vähän pidempään aamulla, mutta olen aamuihminen ja töitä riitti. Tunsin itseni yhä väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi, mutta en ottanut signaaleja vakavasti.””Kaikki oli pelkkää suorittamista. Edes se, että voitin isoja lähtöjä, ei tuntunut enää erikoiselta. Se oli vain jotain, joka kuului asiaan. Tappiot otin kuitenkin edelleen raskaasti.”.Kerrottuaan aikalisän ja sairausloman syyn Peter Ingves sai valtavasti kannustusta ja tukea.”On tärkeää ja hyvä, että kerrotaan mielenterveysongelmista, ihmiset ajattelivat. Mutta se kaikki oli lopulta vähän liikaa, vain negatiivisia asioita.”Haittapuolen Ingves kohtasi, kun hän palasi sairausloman jälkeen ohjastajaksi.”Huomasin, että ihmiset kokivat epävarmuutta. Jaksaako hän? Selviääkö hän tästä? Ihmiset pohtivat, uskaltaisivatko he antaa minulle mahdollisuutta.”Hän palasi ohjastajaksi ja jatkoi kengittämistä. Mutta sitten ilmeni uusia terveysongelmia, jotka juonsivat juurensa onnettomuuteen vuodelta 1987.Silloin nuori hevonen potkaisi Peteriä kasvoihin tallissa Skaftungissa. Hän loukkasi leukansa, ja suuhun täytyi rakentaa hammassillat. Se vaati lukuisia hammaslääkärikäyntejä.Nyt, näin paljon myöhemmin, suun ja siltojen kanssa tuli ongelmia.”Kaikki hampaat vedettiin pois, ja sillat piti tehdä uusiksi.”Se oli kivuliasta, ja kuusi kuukautta täytyi tulla toimeen pelkällä nestemäisellä ravinnolla.Lisäksi alkoi vaivata tenniskyynärpää, joka oli seurausta vuosien kengittämisen aiheuttamasta rasituksesta.Kaikki tämä verotti paitsi terveyttä, myös psyykettä. Peterin täytyi pitää uusi tauko..Päätettyään palata kotiin Skaftungiin Peter tuli noin vuosi sitten Uumajasta laivalla Vaasaan.”Käytin unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. En voinut hyvin, tunsin itseni tylsistyneeksi. Mutta silloin Uumajassa päätin, että nyt lopetan kaikkien pillerien syönnin ja alan pitää itse huolta itsestäni. Alan liikkua, nauttia luonnosta ja käydä kuntosalilla.””Nyt voin hyvin. Ja hampaatkin ovat kunnossa”, Peter sanoo leveä hymy suupielillään.Tärkeä syy Suomeen tuloon oli myös, että hän halusi olla lähellä äitiään Gunvoria tämän viimeiset ajat. Hän kuoli aikaisemmin tänä vuonna.”Olen iloinen, että tulin kotiin ja sain olla hänen lähellään.”Isä Sten oli vuonna 2012 hoidettavana sairaalassa Vaasassa, mutta hän kuunteli selostuksen, kun Peter voitti Patolla Jägersrossa Ruotsin Derbyn. Huoneessa olleet kertoivat, miten kasvoille nousi ilo ja ylpeys. Kaksi viikkoa myöhemmin Sten kuoli.Voittopokaali on nyt kotitalon keittiön ikkunalaudalla. Yksi niistä pokaaleista, jotka Peter arvostaa korkeimmalle..Kumpikaan meistä ei ehtinyt nauttia menestyksestä. Fokus oli aina jo seuraavassa kilpailussa.Peter Ingves menestysvuosista Petri Puron kanssa.Peter Ingves asui kahdeksan vuotta Italiassa työskennellen – totta kai – hevosten parissa. Italiasta tuli hänelle uusi alku vuoden 1987 onnettomuuden jälkeen.”Ne olivat hienoja vuosia”, sanoo Peter, joka oppi samalla myös italian kielen.”Sana päivässä, ajattelin. Luin sanakirjaa ja pidin huolen, että vietin aikaa vain italialaisten kanssa. Kun liikun nykyään maailmalla ja kuulen jonkun puhuvan italiaa, on hauska yllättää hänet.”Menestyvä raviohjastaja Peter Ingvesistä tuli 2000-luvun alussa hänen muutettuaan Ruotsiin. Alun perin oli tarkoitus vain kokeilla ohjastamista, mutta se lähtikin sujumaan odotettua paremmin.Ura lähti lentoon. Peter Ingves teki monen vuoden ajan palkitsevaa yhteistyötä menestysvalmentaja Petri Puron kanssa, ja Peteristä tuli tallin ykköskuski.”Kumpikaan meistä ei ehtinyt kuitenkaan nauttia menestyksestä. Fokus oli aina jo seuraavassa kilpailussa.”Kaikista ajamistaan hevosista Peter nimeää suosikiksi Commander Crowen, Derby-voittajan ja Ruotsin Vuoden hevosen 2007 ja 2008. Commander Crowe aloitti uransa Peterin ajamana vuonna 2006 ja kilpaili tappioitta ennätykselliset 23 ensimmäistä starttiaan.Menestys toi luonnollisesti ajoprovisioina myös taloudellista hyötyä.”En ole miljonääri, mutten puilla paljaillakaan”, Ingves kuittaa.Paremminkin hän olisi voinut mielestään talousasiat hoitaa.”Sanotaanko niin, että minulla oli vähän huonot neuvonantajat. Olisin voinut säästää eläkettä tai sijoittaa, mutta silloin kun menee hyvin, sitä antaa mennä vaan. Tuntee itsensä vähän kuin kuolemattomaksi.””Mutta olen elänyt hyvän elämän ja saanut kokea uskomattoman paljon. Eikä minun ole tarvinnut miettiä, onko minulla varaa tankata auto tai syödä hyvin. Pärjään kyllä.”.Peterillä riittää tarinoita kerrottavanaan. Vaikka kirjaksi asti.”Minulta on tiedusteltu, voisiko elämästäni kirjoittaa kirjan. En kieltäydy, jos syntyy hyvä suunnitelma.”Hän on ollut mukana tv:n ravilähetyksissä eikä kieltäydy asiantuntijakommentaattorinkaan tehtävistä, jos sellaisia tarjottaisiin.Raviurheilun tulevaisuudesta Peter on huolissaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Raviurheilu ja siinä liikkuva raha ovat tietysti suurempia Ruotsissa, mutta niin ovat haasteetkin.”Satsataan huippuun, mutta unohdetaan leveä harrastuspohja ja amatöörit. Hevosenomistajien keski-ikä on korkea, tarvitsemme uusia omistajia.””Uusia valmentajiakaan ei tahdo nousta. Kuskeja riittää kyllä, mutta missä ovat ne ihmiset, jotka heräävät aamuisin ja treenaavat hevoset? Joutuu tekemään kovasti töitä, mutta taloudellinen yhtälö on hankala. Vain kustannukset nousevat, palkintorahat eivät”, Peter huolehtii.Hän itse on miettinyt monesti valmentajaksi ryhtymistä.”Silloin täytyy olla tuuria ja tavata oikeat ihmiset. Vaikka sillä lailla olen ollutkin onnekas, saanut olla tekemisissä hyvien ihmisten kanssa.””Onhan se hassua, miten pojalle Frivilasista saattoi käydä näin. Olen nähnyt paljon maailmaa, tavannut paljon ihmisiä ja saanut pitää niin paljon hauskaa – kiitos hevosten.”Mats Ekman, VasabladetArtikkeli on julkaistu ruotsiksi Vasabladetissa 21.9.2025.

Elämä hymyilee taas Peter Ingvesille – "Kaikki oli pelkkää suorittamista"

Aiheeseen liittyvää