Vesa-Matti Hakalalla elämässä kolme suurta asiaa: hevoset, musiikki ja ystävät
Perholaissyntyinen Vesa-Matti Hakala ei saanut elämäänsä parhaita mahdollisia lähtökohtia. Hänellä oli vasemmassa lonkassaan kasvain, jota piti sädehoitaa, ja 5-vuotiaana hän sai vasempaan jalkaansa proteesin. Se ei estänyt häntä viettämästä täyttä elämää ja jopa urheilemasta.
Hevoset tulivat tutuiksi jo lapsena.
”Isä oli autoilija, ja autojen ja karjan lisäksi kotona oli aina hevosia. Ei koskaan mitään erikoisia, pikkujuoksijoita vaan”, Hakala aloittaa.
Hevosmiestä hänestä ei kuitenkaan tullut.
”Olin toisella kymmenellä, kun ajoin reellä suomenhevostamma Etikkaa. Se lämpeni ja vei minua kinokseen ja pysähtyi vasta seinään. Silloin sanoin, etten aja enää ikinä. Lämpöisillä kyllä vielä ajoin, ne oli helpompia.”
Isän mukana Vesa-Matti alkoi käymään raveissa, ja tallialueesta tuli hänen valtakuntansa. Pian alkoivat kiinnostaa myös pelit.
”Paikallinen vihjenikkari Keijo Maliniemi kysyi, alkaisinko kerätä tallilta tipsejä ja haastatteluja. En epäröinyt mennä kenenkään juttusille, samanlainen oli isäkin.”
Raveissa kiertäminen alkoi vähän kerrassaan lisääntyä, ja kesäisin siitä tuli lähes päivittäistä. Nykyään hän jännittää erityisesti serkkunsa, halsualaisen Ville Hakalan hevosten puolesta.
”Soitellaan kuulumisia jatkuvasti. Ville on mahtava: analysoi heinät, kaurat, palautumiset ja kaiken. Paikat ja hevosten hoito on ihan viimeisen päälle.”
”Hietalahden Jussin hevosia tulee myös seurattua Ranskaa ja Ruotsia myöten. Meidän isät oli pikkuserkkuja, joten kai mekin jotain sukua ollaan”, Vesa-Matti naurahtaa.
Hevosten ja ravien rinnalla Hakalan elämässä on kulkenut pienestä pitäen laulu. Kun hän esiintyi 5-vuotiaana äitienpäiväjuhlassa, äidit liikuttuivat kyyneliin.
”Minä kysyin harmoonin soittajalta, että menikö se noin huonosti, kun kaikki itki.”
Isompaan rooliin musiikki nousi, kun Vesa-Matti aloitti vuonna 1989 opettajakoulutuksen Rovaniemellä. Valmistuttuaan hän alkoi käydä Airi Kervisen laulutunneilla Lappia-talossa ja jatkoi sen jälkeen opiskelua Oulun konservatoriossa.
”Siitä se harrastus varsinaisesti lähti.”
Ravipiireissä Vesa-Matti Hakala tunnetaan ”Oopperana”.
”Kerran Kaukosen raveissa laulatin taas ohjastajia. Linnan Kari sen nimen silloin antoi.”
Maankuulu laulupedagogi Matti Pelo houkutteli Vesa-Mattia opiskelemaan Sibelius-akatemiaankin, mutta tämä päätyi varmemman toimeentulon eli opetustoimen pariin.
”Maija-sisko laittoi tietämättäni hakupaperit Nurmijärvelle, mistä sain luokanopettajan viran vuonna 1993.”
Hevosharrastus ei päässyt hiipumaan, kun oppilaaksi sattui vielä Antti Teivaisen Emma-tytär.
”Antti tuli usein keskiviikkoisin koululla käymään. Lapsista ja koulusta riitti juttua, ja lopuksi Antti merkkasi tipsit Vermon illan käsiohjelmaan.”
Laulunlahjat olivat lähellä viedä Vesa-Matin aina Tangomarkkinoille saakka. Vuonna 2000 hän osallistui Hyvinkäällä laulukilpailuun, lauloi Mustalaisviulun ja voitti.
”Sitten Seinäjoelta soitettiin, että pitäisi tulla semifinaaleihin, tämä oli karsinta niihin. Minä vastasin etten tule, tämä oli vain haaste ystävien kesken. Ei ollut ohjelmistoa eikä aikaa harjoitella sellaista.”
Kuuntele alta Vesa-Matti Hakalan taidonnäyte. Juttu jatkuu mediasoittimen jälkeen.
Nykyään Vesa-Matilla on tanssiorkesteriohjelmisto, jota hän tekee haitaristi Sami Majamäen kanssa. Tavoitteena on päästä levyttämäänkin, mutta varsinaisesta artistin elämästä Hakala ei vieläkään haaveile.
”Näillä vuosilla ja niillä kivuilla, joita jokaiseen päivään edelleen mahtuu, se olisi liian rankkaa.”
Esiintymiskokemusta Vesa-Matti Hakalalle on vuosien saatossa kertynyt. Tavallisten keikkojen lisäksi hän on esiintynyt satoja kertoja sairaaloissa, vanhainkodeissa ja veteraanitilaisuuksissa.
”Vapaaehtoistyö on minulle sydämen asia ja hyvää vastapainoa työlle. Opettajan työ on nykyään vaativaa: 150 oppilasta kolmessa päivässä, ja joukossa haastaviakin tapauksia. Silti tervehdin haastavimmatkin ovella, että ihanaa kun tulit.”
Kesälomalla Hakala viettää kuukauden 88-vuotiaan äitinsä luona kotona Perhossa. Ohjelmaan kuuluu aina Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit.
”Kun kävin siellä ensimmäisen kerran äitini kanssa, Konsta Jylhä oli jo viimeisillään ja jaksoi soittaa Purppurapelimannien kanssa vain Vaienneen viulun. Silloinkaan en ymmärtänyt, miksi yleisö itki.”
Nyt Hakala on käynyt festivaaleilla jo 30 vuotta ja päässyt esiintymään itsekin.
”Alkuun oli vain kitara mukana, ja laulatin ihmisiä iltanuotiolla. Sitten kun tutustuin järjestäjiin, minut on useaan kertaan kutsuttukin.”
”Haaveena olisi pitää joskus Kaustisella iskelmätyyppinen konsertti hyvien soittajien kanssa: esimerkiksi Olavi Virran 12 hienointa tangoa, joita esitin Henna-Maija Kukin kanssa Ruotsin-laivalla vuonna 2022. Virran kuolemasta tuli silloin kuluneeksi 50 vuotta”, Hakala lisää.
Kesän kohokohtia ovat myös Halsuan Miljoonaravit ja Kuninkuusravit, jotka järjestetään tällä kertaa Oulussa.
”Majoitus on Ari-serkun luona, menen jo torstaina niin kerkeän kerrankin ajoissa. Tapaa taas vanhoja tuttuja, niin kuin tietysti Halsuallakin.”
”Sekä ravien että musiikin parista on tullut hienoja ystäviä. Vaikka tie on ollut terveydellisesti haastava, ystävät ovat aina kannustaneet ja pitäneet elämässä mukana”, Vesa-Matti kiittää.
