Elina Pakkanen kilpailee montén SM-finaalissa esikuvaansa vastaan – "Muistan, kun piirsin monté- ja hevoskuvia Nellylle"

Elina Pakkanen ei ollut vielä kovin vanha, kun hän päätti harrastuksen osalta uravalinnan. Pakkanen halusi monté-ohjastajaksi, ja oli valmis vuodattamaan sen eteen kyyneleitä.Pakkasella oli äitinsä lisäksi kaksi muutakin innoittajaa uralleen. Lämminveriruuna nimeltään Cascais, joka syntyi jo vajaat viisi vuotta häntä aikaisemmin. Sekä lajin pioneereihin kuuluva Nelly Korpikoski, joka aloitti oman monté-uransa Pakkasella ollessa 4-vuotias.”Cascais oli minun ja pikkuveljeni hevonen, ja Nelly pärjäsi sillä mukavasti montéssa”, Pakkanen taustoittaa. ”Muistan, kun piirsin monté- ja hevoskuvia Nellylle, ja lähetin ne hänelle postissa. Kun sitten ekoja kertoja ajettiin samoissa lähdöissä, ollaan asiasta juteltu ja naurettu, miten pitkä matka ollaan siitä hetkestä kuljettu.”Nyt, lähes parikymmentä vuotta myöhemmin, pienestä tytöstä on kasvanut monté-ohjastaja. Mikkelissä montén SM-finaalissa vastaan asettuu oman montén SM-karsintansa voittanut Skyfall Shine, joka on palaa pienenä arvoituksena radoille tauolta vaisumman suorituksen jälkeen. Selkään nousee Pakkasen lapsuuden esikuva Nelly Korpikoski.”Skyfall Shine on todella kova vastustaja, kuten myös montéssa hienosti kulkenut Katapult Avenger. Montén SM-finaali on yksi kesän hienoimmista ja odotetuimmista päivistä”, Pakkanen toteaa.Elina Pakkanen on syntynyt vuonna 2003, Korpikoski vuonna 1988, joten parhaimmassa tapauksessa 15 vuoden päästä seuraavan sukupolven pikkutyttö saattaa ajaa Suomen mestaruudesta esikuvaansa Pakkasta vastaan.Mikä olisikaan makeampaa kuin haastaa ja ohittaa Korpikosken ohjastama Skyfall Shine ja kumppanit maalisuoralla? ”Kaikki muutkin ovat hyviä, mutta yritetään laittaa lauantaina kampoihin Lake’s Edinan kanssa. Se teki Lahdessa teki hyvän juoksun. En pystynyt kiihdyttämään kuraisen kohdan vuoksi ihan toivotusti, ja jäätiin tosi paljon alussa. Tamma tuli hyvin, eikä ole mennyt ainakaan huonompaan suuntaan.”.Palataan siihen hetkeen, kun lajivalinta oli jo selvä, mutta kyyneleet vielä vuodattamatta. Elina Pakkasen määrätietoisuus yhdessä äidin päättäväisyyden kanssa saattoi olla ensimmäisinä vuosina ratkaisevassa roolissa. ”Äiti vei minua ratsastustunneille. Homma ei aluksi luonnistunut, kun pelkäsin, kiljuin ja itkin, jos hevonen vähänkään teki jotain arvaamatonta tai hyppäsi sivuun. Jossain vaiheessa lopetin sitten tunneilla käymisen. Ponit tulivat aika nopeasti kuvioihin. Innostuttiin kaverin kanssa vetämään niillä kiitolaukkaa ilman satulaa. Siinä oppi, että välillä voi pudota kyydistä, mutta harvemmin siinä huonosti käy”, Pakkanen nauraa.Montéssa naisesta on tullut kaikkiruokainen, mutta kärryjen kanssa isä-Tuomas (Pakkanen) saa hypätä haastavien hevosten kyytiin.”Jos hevonen painaa, potkii tai on muutoin hankala, en halua ajaa sillä kärryistä. Selässä en tarvitse samanlaista itsesuojeluvaistoa, koska tunnen oloni turvalliseksi, vaikka olisikin hevonen, joka painaa menemään”, Pakkanen kuvailee.Kasvutarina on ollut hieno, mutta tie monté-lähtöihin ei ole ollut helppo. Valtavan buustin Pakkanen sai vuonna 2020, kun hän otti uransa ensimmäisen monté-lähdön voiton 16-vuotiaana Dreaming Bluesin selässä Solvallassa.Herkässä lajissa kaikki ei aina mene putkeen. Uran alkuaikoina yksikin ajovirhe otti koville, ja se saattoi pyöriä mielessä viikkotolkulla.Pakkanen on kokemuksen myötä päässyt epäonnistumisien osalta yhden päivän harmitusasteelle.”Siitä harmituksesta on ollut pakko oppia pois”, Pakkanen nauraa. ”Mielestäni teen edelleen ihan liikaa taktisesti huonoja ratkaisuja, ja siinä yritän kehittyä. Tavoitteena on seuraavana päivänä nollata edellisen päivän tilanteet.”.Elina PakkanenIkä 21 vuotta, ajanut kilpaa 16-vuotiaasta alkaenOhjastanut poneilla 203 kertaa totosijoin 41-29-23Suomeen rekisteröidyillä hevosilla 454 starttia totosijoin 70-65-51Voittanut tänä vuonna kahdeksalla eri monté-hevosellaTallin monté-tähdet Lake’s Edina ja J.J.DragonViettänyt kolme talvea Ruotsissa isänsä Tuomas Pakkasen tallin hevosten kanssaTavoitteet ovat korkealla, ja on valmis tekemään kaikkensa niiden saavuttamiseksi.Elina Pakkanen kuvailee itseään samaan aikaan rauhalliseksi ja tuliseksi. Tunteet saattavat roihahtaa, mutta leppyminen on nopeaa. Hän tulee kaikkien kanssa toimeen ja on sosiaalinen, mutta tykkää olla myös yksikseen.Kun montén maalisuora aukeaa, hänen sisältään kuoriutuu nainen, joka haluaa voittaa lähdön.”Siinä vaiheessa saan tosi paljon adrenaliinia. Hevosta pitää pystyä auttamaan maalisuoralla, eikä ohjastajalla saa voimat loppua. Tavoitteena on keventää itseään, mennä pieneksi, olla mahdollisimman takana ja matalalla, jotta ilmanvastus olisi pieni. Joka hevosella vähän erilailla.”Pakkasen arjessa kiinnostus valmentamiseen on kasvanut päivä päivältä, mutta äänestä paistaa läpi halua kehittyä joka osa-alueella. ”Montéssa on tosi tärkeää, että jaksaa oikeasti ratsastaa. Joka päivä yritän jollakin harjoituksella kehittää lihaskuntoa. Kiipeilen metsäpolkuja, joita meillä kotona riittää.”.Nähtäväksi jää, onko Elina Pakkanen kauden lopuksi maamme vuoden voitokkain monté-ohjastaja. Hänellä on yhdeksän napakymppiä Suomesta, ja tilastojen ulkopuolelta vielä kolme tyylipuhdasta ykkössijaa Jonna Irrin valmentaman Kash Smartin kanssa Ruotsissa.”Jonna Irri on paras esimerkki siitä, miten raviurheilussa tuntemattomasta ihmisestä voi tulla tosi hyvä ystävä. Ensimmäisenä talvena Ruotsissa jännitin, että puhuuko hän minulle lainkaan. Muistan tosi hyvin sen onnellisuuden tunteen, kun hän kysyi kokeilemaan yhtä hevosta montéa ajatellen.””Jonnan valmentama Kash Smart on erityisen hyvä monté-hevonen. Se ei ole joutunut juoksemaan tosissaan. Kilpasiskotkin ovat antaneet palautetta, että hevosen ilme on sellainen, ettei ohi ole asiaa.”Kun Ruotsin-voitot lasketaan mukaan, Pakkanen on monté-ohjastajien kärjessä voittojen määrässä, ja arvokkaiden onnistumisten myötä myös voittosummassa mitaten.”Kauden alussa oli jo hyvä fiilis tulevasta, sillä tallissa oli kaksi hyvää monté-hevosta, Lake’s Edina ja J.J.Dragon. Lainahevoset ovat menneet niiden lisäksi hyvin, joten olen ollut vuoteen toistaiseksi tyytyväinen”, Pakkanen summaa.Ennen tulevaa lauantaita kohokohtia vuoteen on mahtunut useampia. Seinäjoki Race -päivän ja Finlandia-viikonlopun monté-lähtöjen voitot, sekä Kash Smartin kolmen voiton suora Ruotsissa.Osallistuminen Montéeliten-lähtöön Solvallan Elitlioppet-viikonloppuna oli Pakkaselle iso kunnia. Hän sijoittui J.J.Dragonin kanssa Solvallassa upeasti neljänneksi. ”Hevonen oli odotusten mukainen ja otti maksimisijan. Nousu montéssa on ollut hieno, sillä talvella se ei vielä päässyt selästä alle 30-vauhtia. Keväällä se ylitti odotukset, mutta Kouvolan ja Lappeen starteissa hevonen ei ollut ajettavissa. Sitä hoidettiin, ja kesän lopuksi J.J.Dragon saattaa olla taas startissa.”.Elina Pakkanen muistuttaa, että monté on kaikesta huolimatta hänelle rakas harrastus. Raviurheilussa valmentaminen näyttelee paljon isompaa roolia kokonaisuudessa.”Tämä on ensimmäinen vuosi, kun olen muutaman kerran joutunut sanomaan ohjastajatoiveelle ei. En pysty ihan joka paikkaan lähtemään, kun kotona on 18 hevosta treenissä. Olen neljästä passihevosestani vastuussa niiden omistajille. Ajan niiden kaikki harjoitukset, ja nelikko nousee monté-harrastuksen edelle. Omistajat maksavat paljon siitä, että niiden eteen tehdään tallilla kaikki mahdollinen”, Pakkanen muistuttaa.Pakkasen päivärytmin määrittelee moni muuttuja. Viime viikolla hän ajoi keskiviikkona Vermossa ja torstaina Bodenissa. Vastaavia peräkkäisiä päiviä ei tule vastaan sentään ihan viikoittain.”Joka päivä menen kuudelta tallille ja välillä aikaisemmin, jos on enemmän tekemistä tai aikainen lähtö raveihin. Jos satojen kilometrien päähän lähtee ajamaan montéa, pitää olla sellainen hevonen, jolla on kaiken onnistuessa hyvä mahdollisuus pärjätä.”Ensi talvena Elina Pakkanen suuntaan jälleen Julmyran maisemiin Ruotsiin, josta käsin Siilinjärven parhaat hevoset pyrkivät menestymään. Tulevaisuudessa hän haluaa olla itsenäinen ammattivalmentaja todennäköisimmin Ruotsissa, mutta Pakkanen kertoo haaveesta, joka jonain päivänä saattaa toteutua.”Ranskassa kiinnostaisi käydä hakemassa ainakin pari kuukautta oppia. Siellä voi olla vaikea päästä ajamaan kilpaa, mutta jos pääsisi ratsastamaan hevosilla ja tekemään töitä tallilla. Vielä ei ole sen aika, sillä en aio jättää valmennettaviani tänne. Ranska kiinnostaa tulevaisuudessa ilman muuta”, Pakkanen päättää..Isä ylpeä tyttärestäänTuomas Pakkanen on päässyt seuraamaan Elina Pakkasen urakehitystä läheltä, sillä isä ja tytär tekevät päivittäin yhdessä töitä tallilla.Myös ravimatkat sujuvat useimmiten yhdessä tuumin, mutta Tuomas Pakkanen ei ota montén hienosta menestyksestä kunniaa itselleen.”Elinan äiti on kovan homman tehnyt, kun käytti tytärtä ratsastusharrastuksen parissa. Isä oli siinä kohtaa vähän huono, kun kävi vain raveissa. Uskon, että ratsastustausta on luonut vahvan pohjan montén tämän hetken menestykselle”, Pakkanen arvioi.Tuomas Pakkanen painottaa, miten vaativasta lajista montéssa on kyse.”Poikasena olen itsekin ratsastanut paljon. Se on tuonut mukanaan hevosenlukutaitoa, ja auttanut varmasti Elinaa paljon. Sen verran montésta tiedän, etten missään nimessä lähtisi sitä edes kokeilemaan. On se niin raskasta fyysisesti. Hevosen selässä voin oman virkeyden ja hyvinvoinnin vuoksi käydä.”Elina Pakkasen yli 200 ponistarttia helpottivat isän mielestä siirtymistä hevospuolelle.”Ponihomma auttoi paljon, sillä se kehitti Elinan kilpailupuolta. Ohjastajalta vaaditaan nopeita ratkaisuja, koska tilanteet muuttuvat lähdön aikana nopeasti. Vielä jos taustalla olisi ollut joukkuelajien harrastamista, tietynlaisen räväkkyyden löytäminen onnistuisi nopeammin. Se kehittyy kuitenkin ajan myötä.”Isä näkee tyttärensä motivaation olevan ihan ratkaisevassa roolissa läpimurrolle.”Ruotsissa vietetty aika on kasvattanut Elinan ammattitaitoa ja se on tuonut syvyyttä osaamiseen. Myös montéssa, koska siellä taso on kokonaisuutena kovempi, ja lähdöissä on astetta tiukempaa kilvanajoa. Taktisesta puolesta en ota siitäkään kunniaa. Jokainen piirtää takaraivoonsa oman kartan, jonka mukaan suunnistaa.”Tytär on isän mukaan luonteeltaan sitä laatua, että hän pärjää missä tahansa, mikä kiinnostaa. ”Elina pärjäisi ihan varmasti kärrylähdöissä vielä paremmin, mutta hän on halunnut satsata monté-lähtöihin ja hevosten valmentamiseen. Hankalammat hevoset hän treenaa mieluummin selästä kuin kärryistä, ja sitäkin kautta on tullut montén puolelle enemmän oppia. Jos hän jonain päivänä siirtyy enemmän kärrypuolelle, ei ole epäilystäkään, etteikö hän menestyisi”, Tuomas Pakkanen painottaa.

Elina Pakkanen kilpailee montén SM-finaalissa esikuvaansa vastaan – "Muistan, kun piirsin monté- ja hevoskuvia Nellylle"

Aiheeseen liittyvää