Elvi vastaanottaa voittajat Seinäjoen raveissa – "Tykkään olla liikkeellä"

Taisto on tauonnut Seinäjoen kaviouralla, ja voittajahevonen astelee etusuoralle kohti kunniakierrosta. Haastattelun lomassa tuttu hahmo ojentaa ohjastajalle kunniapalkinnon ykkössijan vakuudeksi.

Kyseinen henkilö on tammikuun puolivälin jälkeen pyöreitä täyttänyt Elvi Kalliomäki. Ikämittariin on kertynyt vuosia jo kahdeksankymmenen edestä, mutta intoa riittää edelleen.

”Pitäisi kääntää enemmän selkää, koska takaapäin on nuoremman näköinen. Naama on jo mennyt vanhaksi”, Kalliomäki naurahtaa.

Touhukas talkoilija on ollut mukana kotiratansa Seinäjoen ravijärjestelyissä jo vuosikymmenten ajan.

”Se taisi olla vuosi 1992, kun liityin Lakeuden ravinaisten toimintaan mukaan. Alun perin meidän likkaa piti kuljettaa raveissa, sillä hän oli lajista todella kiinnostunut. Sitten intonsa laantui, kun piti alkaa kulkemaan hyppööllä. Isäntäkin kulki jonkin aikaa mukana raveissa, mutta hän on ollut nyt jo 15 vuotta kuolleena.”

Kalliomäki on ollut hevosten kanssa tekemisissä koko lapsuutensa ajan, sillä kotipihasta löytyi kaksi vantteraa suomenhevosta. Täten nelijalkainen ystävä on kulkenut mukana jo varhaisessa elämänvaiheessa.

”Olin monta kertaa isän kanssa halkometsässä toisella hevosella. Siihen aikaan oli koulua myös lauantaisin, ja kerran pyysin opettajalta vapaata kahdeksi päiväksi, kun meijerille piti ajaa halkoja. Siinä hommassa meni lopulta kolme päivää, joten opettaja oli vähän näreissään”, Kalliomäki muistelee.

”Kaksi kertaa olen omistanut hevosesta puolikkaan, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole, koska yhden eläkeläisen palkka ei tahdo riittää moiseen. En ole kuitenkaan koskaan kyllästynyt hevosiin, ja tytölläkin on ratsuja, eli hän tavallaan palasi lapsuuden harrastuksen pariin.”

Kalliomäki on toiminut kunniapalkinnon jakajana raveissa noin kymmenen vuoden ajan. Tämän myötä erityisesti ravipäivän ohjastajat ovat tulleet erittäin tutuiksi.

”Olen nyt viime vuosina ollut pääosin siinä palkintojen jaossa. En tiedä, miksi juuri minut on siihen valittu, mutta olen kyllä aina innokas lähtemään. Yhteen aikaan hoidin myös kuskien huoneen ruokatoimituksia, ja tosi monen kanssa ollaan jo tuttuja. Siellä on oikein ystävällistä porukkaa.”

Monitaiturin talkoolistalle kuuluu kaikkineen varsin laaja kirjo erilaisia puhdetöitä.

”Välillä pestään ikkunoita ja tehdään muitakin valmisteluja ravipäivän alla. Kun on esimerkiksi 75-ravit tulossa, niin siivoilen yleensä myös ovia, sillä kädenjäljet jäävät herkästi niihin. Pidin myös aikanaan Muksulaa yhdessä muutaman muun toimihenkilön kanssa. Vanhemmat saattoivat jättää lapsensa sinne hoidettavaksi.”

Kaiken kukkuraksi Kalliomäki kuuluu Lakeuden ravinaisten hallitukseen, joten tekemistä riittää monella eri saralla. Toimintaa pyöritetään suurella sydämellä.

”Yhdistys on todella aktiivinen, ja välillä jaetaan erilaisia muistamisia varsinkin isommissa lähdöissä. Meillä on siinä mukava porukka, ja se sosiaalinen puoli onkin tärkeää, ettei tarvitse vain itsekseen elellä. Silloin korona-aikaan oli kyllä tympeää, kun ei tämän ikäinen saanut tulla ollenkaan töihin, vaikkei yleisöä paikalle päässytkään. Kunpa sitä väkeä vaan tulisi raveihin paikalle enemmän kuin nykyään tahtoo tulla. Pysyisi tämä ravitoiminta pystyssä.”

Moni saattaa miettiä ahkeran ravinaisen pitkän iän salaisuutta, ja ehtymätöntä energian määrää. Vastaus on lopulta perin yksinkertainen.

”Olen lenkkeillyt paljon. Sivutiet ovat tosin nyt niin liukkaat, ettei sinne oikein pääse. Tykkään olla liikkeellä, ja täytyy olla kiitollinen kaikille, että saan edelleen käydä raveissa töissä. Ajokortti on nyt taas viisi vuotta voimassa, joten ainakin niin kauan aion jatkaa”, Kalliomäki päättää.