Epäonnen soturista ruunaruhtinaaksi – Boscon Visa on koko perheen silmäterä

Etelä-Savossa sijaitseva Tihviin kylä kuuluu nykyisin Savonlinnan kaupunkiin. Pikkukylän maisemiin tuo oman säväyksensä ruunien ruhtinaaksi itsensä kruunauttanut punarautias suomenhevosässä Boscon Visa, joka käyskentelee isäntäperheensä tiluksilla rennoin, mutta sopivan ylväin askelin. Paavo Reposen itse kasvattama hevonen on koko perheen silmäterä, sillä omistajaportaaseen kuuluvat myös tytär Inka sekä puoliso Päivi Pesonen.Raveissa menestyminen ei ole Reposelle vierasta. Teräsori Bar Milton piti miehen nimeä otsikoissa jo neljännesvuosisata sitten. Rotu on ajan saatossa vaihtunut, mutta tunnontarkka tekeminen jatkunut, kuten Boscon Visan mainiosta statistiikasta voi päätellä. Ruunan voittoprosentti on 54, eikä starttejakaan ole takana kuin 26.Maltillinen starttimäärä ei ole pelkästään oivallisen kilpailuttamisen muovaamaa. Taustalla kummittelevat nuoruusvuosien erinäiset ikävät sattumukset.”Kaksivuotiaana se säikähti ja hyppäsi hankeen. Samassa rytäkässä vioittuivat sekä hankkari että kaularanka”, Paavo Reponen aloittaa.”Eipä siinä vielä mitään, seuraavana vuonna se hyppäsi pystyyn ja pyörähti sillä tavalla, että kinner sai osumaa. Nelivuotiskaudella käytettiin hevosta radalla, ja kun päästiin vieraiden hevosten lähelle, niin se alkoi pomppia ja potkia. Ruunaaminen oli välttämätöntä, mutta sekään ei sujunut ongelmitta. Ensin hevosella oli kuumetta, joten aikaa jouduttiin siirtämään. Uutta aikaa odotellessa se teutaroi itselleen sääriluun murtuman samaan jalkaan, missä oli ollut ongelmia kintereen kanssa. Siinä vaiheessa tuntui, että olikohan tämä tässä. Ruunaus onnistui vasta 5-vuotiskeväällä.”.Boscon VisaSyntynyt 30.5.2019Suku: Tähen Toivomus – Carpalo, CameronStartteja 26: 14-8-1, voittosumma 76 520eEnnätykset 23,1aly, 24,7keOmistajat Päivi Pesonen ja Inka ja Paavo ReponenValmentaja ja kasvattaja Paavo ReponenHoitaja Päivi PesonenRuunaruhtinas 2026, kaksinkertainen finaalivoittajaJuossut tänä vuonna lähes 50 000 euron kausiansiotStarttaa tulevana lauantaina Kouvolassa.Vastoinkäymisten jälkeen kevätaurinko alkoi paistaa toden teolla Reposen tontille. Boscon Visa suoritti koelähdön Kuopion paikallisraveissa elokuussa 2024, ja ensimmäinen startti päättyi viisi päivää myöhemmin keulavoittoon Sorsasalon syysillassa.”Ura aloitettiin tarkoituksella hyvin maltillisesti, sillä varsavuodet olivat niin rikkonaiset. Hevonen on ollut koko ajan hyväravinen, ja juokseminen on sille helppoa. Siksi ruunaan on ollut odotuksia jo alusta asti, mutta ainahan tuollainen menestyminen tulee yllätyksenä.”Ensimmäinen kilpailukausi sisälsi seitsemän kilpailua, joista kuusi päättyi parhaalla mahdollisella tavalla. Myös seuraavana vuonna starttimäärä pysyi identtisenä ja toi mukanaan kaksi ykkössijaa.Kausi 2026 on ollut erityisen menestyksekäs. Kirkkaimpana kruununa tuikkii elokuussa saavutettu Ruunaruhtinaan titteli, mutta vuoteen on mahtunut myös kaksi finaalivoittoa. Heinäkuussa Mikkelissä tuli täydellinen onnistuminen haastajadivisioonassa, ja viimeisin uroteko tapahtui lokakuun ensimmäisenä lauantaina Kaustisella pronssidivisioonan finaalissa.Pääasialliseksi vakikuskiksi valikoitunut Iikka Nurmonen ajoi omaansa luottaen, ja homma oli koko matkan ajan valjakon kontrollissa. Kriittisimmälle katsojalle saattoi herätä matkan aikana pieniä epäilyksiä, sillä ruunalla ei tälläkään kertaa ollut johtopaikalla kiire minnekään, vaan meno oli pikemminkin laiskanpulskeaa. Loppumatkasta tutut oljenkorret otettiin käyttöön, ja erityisesti vetolappujen taika sai Tähen Toivomuksen pojan kiristämään tahtia entisestään.Efektiä voisi verrata lämminverilegenda Isla J Braven toimintamalliin. Ullavan ihmeruuna sai siivet selkäänsä kyseisen varustemuutoksen myötä, ja loppu onkin kappale kauneinta ravihistoriaa.”Ainahan se on ollut vähän laiska menemään, mutta hyvin hevonen on pärjännyt käytännössä koko uransa ajan”, hovikuski Nurmonen muistuttaa.”Muutaman kerran niitä vetolappuja on käytetty, ja ne ovat toimineet tosi hyvin. Olisi se voinut voittaa Kaustisella ilman niitäkin, mutta siitä tuli viimeinen pykälä.”.Maaningan mies pitää tuttuun tapaansa ylisanat taustalla, mutta antaa silti täyden tunnustuksen ruhtinaan suuntaan, hovihenkilökuntaa unohtamatta.”Mikäs siinä, helppo, mukava ja hyvin valmennettu hevonen. Kyllähän sillä on kiva päästää. Tosi hyvin ruuna on mennyt ja noussut rahasarjoista tuolle tasolle. Iän myötä se on kehittynyt entisestään.”Paavo Reponen vahvistaa varustemuutoksen myönteisen vaikutuksen.”Vetolaput ovat olleet kyllä iso apu. Niitä on toki käytetty harkitusti, enkä tiedä, milloin laitetaan seuraavan kerran. Yritetään säästellä efektiä. Tietynlainen laiskuus on varmaan hyväkin asia, ja onhan tämä pärjännyt mahdottoman hienosti, kun on ollut totossa lähes aina.”Uran toistaiseksi suurin maineteko on eittämättä Ylivieskan Keskisen valloitus elokuisena iltapäivänä. Ruunaruhtinaaksi yltäminen 22 startin kokemuksella oli aikamoinen temppu, joka oli itse asiassa lähellä jäädä tekemättä. Lopulta 15 000 euron palkintopotti matkasi Savon sydänmaille.”En meinannut lähteä sinne alun perin ollenkaan. Iikka ehdotti Mikkelin finaalivoiton jälkeen, että tuollainen olisi tulossa. Ajattelin itse, että en minä lähde sinne. Jos vahingossa sattuisi voittamaan, niin ei pääsisi ajamaan enää noita 60 000 euron ryhmiä. Nukuin yön yli ja vaihdoin mielipidettäni. Silloin pitää ajaa, kun hevonen on mallillaan. Käytiin vielä välissä Joensuun divisioonakarsinnassa Kaustista ajatellen. Olihan se Ruunaruhtinuuden voitto kova temppu, ja mahdottoman hieno asia. Onnitteluita on tullut mukavasti eri puolilta Suomea, joten kyllähän se tuntuu hienolta.”.Minusta sellainen ei tee suomenhevoselle ollenkaan huonoa, että sillä tehdään muutakin kuin kärryajoa.Paavo Reponen.Monipuolisuus on Boscon Visan treeniohjelman avainsana. Kyseessä on koko perheen harrastus, jossa jokaisella on omat vastuualueensa.”Meillä on tässä kotona maastorata, oikeastaan sellainen murtomaarata, ja joka toinen päivä on ajopäivä. Ajokertoja tulee siten neljä viikossa. Joka toinen kerta ajan vetoja, kuten varmaan aika moni muukin tekee. Ainoastaan kerran on käyty radalla hiitillä tämän vuoden aikana”, Reponen taustoittaa.”Minulle on erityisen tärkeää, että on oma treenipaikka, missä saa ajaa turvallisesti ja rauhassa. Tässä on oltu parikymmentä vuotta, ja tykkään kyllä ympäristöstä. Täällä pystyy tekemään monipuolisesti asioita. Päivi ratsastaa ja hieroo Visaa, ja myös Inka ratsastaa välillä. Ruunahan on käynyt pari kertaa kouluratsastuskisoissakin ja pärjännyt aivan mukavasti. Minusta sellainen ei tee suomenhevoselle ollenkaan huonoa, että sillä tehdään muutakin kuin kärryajoa.”Seuraava startti on vuorossa tulevana lauantaina Kouvolassa. 20 metrin takamatkalta riittää tekemistä, eikä rataprofiili ole välttämättä mieluisin mahdollinen.”Kouvolassa on aika lyhyt loppusuora, ja kurvit ovat kiperät, joten takamatkalta ei ole helppo pärjätä. Ei tässä oikein muitakaan lähtöjä ollut, joten ajetaan nyt tuossa, kun ei niitä palkintoja edelleenkään kotiin asti kukaan tuo. Pitää katsoa, miten pitkään kautta lopulta jatketaan. Aika näyttää sen. Uskon, että vauhtia tulee iän myötä lisää tulevina vuosina, ja toivottavasti hevonen menee muutenkin eteenpäin.”Tarinassa aiemmin mainittu Bar Milton valtasi aikanaan ison osan Reposen sydämestä. Nyt rinnalle on kasvamassa Boscon Visan kokoinen paikka. Toinen kultakimpale on jo työnsä tehnyt, mutta toisella on toivottavasti kosolti vuosia jäljellä.”Vaikea sanoa, kumpi on elämäni hevonen. Miltonin kanssa tehtiin monta reissua, ja Visallahan on ura vasta alussa. Molemmat ovat hirveän tärkeitä. Onhan tämä tuurinpeliä, että on saanut noin hyviä yksilöitä elämänsä varrelle. Hevonen on kuitenkin lopulta se tärkein, ja määrittelee mahdollisen menestymisen. On käynyt hyvä tuuri.”.Lämminverimiehestä suomenhevostaituriksiPaavo Reposen hevosinnostus roihahti liekkeihin jo nuoruusvuosina. Ensimmäiset omat nelijalkaiset tulivat kuvioihin 1980-luvulla, joten lajitausta on mittava. Alun perin mies innostui lämminverisistä, mutta vuosien saatossa tilanteet ja ajatukset ovat muuttuneet.”Niissä lämminverikasvateissa alkoi olemaan aika paljon irtopaloja, ja jos haluaa vähän paremman isäoriin lämminveripuolella, niin hinnat ovat aivan hurjia. Suomenhevosissa ne ovat maltillisemmat, ja vaikutti järkevältä ratkaisulta satsata sitten niihin.”Pitkän linjan hevosmies on kaiken kaikkiaan harmissaan kasvattajien tilanteesta.”Onhan se aika järjetöntä, kun ei niistä saa omia pois. Ja kun ei haluaisi aivan ilmaiseksi niistä luopua. Melkein pitää jo itse maksaa siitä, että ostaja vie varsan mukanaan. Kyllähän noiden omien kasvattienkin osalta olen sanonut, että ennemmin ajan ja harrastan niillä itse kuin annan ilmaiseksi pois. Ja sitten pitäisi olla tieto, että se ostaja antaa varsalle oikeasti mahdollisuuden ja yrittää tosissaan menestyä.”.Sana Bosco tarkoittaa suomeksi metsää, ja siitä se sitten jäi elämään.Paavo Reponen kasvattien nimiliitteestä.Reposen perheen pihapiirissä on tällä hetkellä viisi hevosta, joiden joukosta löytyy siitostamma Boscon Tähti. Tamma on Boscon Visan isosisko, ja viimeisin varsa on vappuna syntynyt Boscon Saturnus.”Tamma yritettiin siementää Siirin Toiveella, mutta se ei tullut kantavaksi. Yritetään ensi vuonna sitten uudelleen. Kasvatustoimintaa on tarkoitus jatkaa ainakin pienimuotoisesti, vaikka näitä hevosia alkaa jo olemaan aivan riittävästi.”Mikä sitten on tarina kasvattajanimen takana?”Oma hevosinnostukseni alkoi kasvaa enojeni myötävaikutuksella. Heidän lähellään Joroisten Maavedellä on Italiankylä, ja sieltä kumpuaa tuo italian kieli. Sana Bosco tarkoittaa suomeksi metsää, ja siitä se sitten jäi elämään. Lämminverikasvattien osalta Bosco oli aina nimen loppuosana. Suomenhevosissa vaihdettiin se etuliitteeksi. Boscon Tähden varsat ovat tyttäreni Inkan nimeämiä. Hänellä on kiinnostusta taivaankappaleisiin, ja siksi varsoilla on aiheeseen liittyviä nimiä”, Reponen päättää.

Epäonnen soturista ruunaruhtinaaksi – Boscon Visa on koko perheen silmäterä

Aiheeseen liittyvää

Hitaasti, mutta varmasti – Taikaloitsu tulee

Caru jäi pois Pelimanni-ajosta – "Ei ollut letkeimmillään"

Marian Lukkari aloitti ohjastajauransa rankkasateessa Mäntyvaarassa – Safiiri johti koko matkan

Boscon Visa jatkoi voittojen tiellä Vermossa – ”Ei tullut mieleenkään”