Kesäradalla Hannolanpellon juhlaraveissa – "Täällä ei tarvitse olla mikään raviasiantuntija, riittää että osallistuu omalla tavallaan"
Hannolanpellon raviradalla ravattiin lauantaina ensimmäistä kertaa virallisesti kesäratana. Tunnelma oli aurinkoinen ja savolaisittain letkeä.
Jo parkkipaikalle kurvatessa aistii suuren urheilujuhlan tuntua. Paikat täyttyvät vauhdilla, vaikka toto-lähtöihin on vielä aikaa lähes tunti. Miksipä ihmiset eivät saapuisi ajoissa, kun sää on mitä mainioin ja oheisohjelma jo käynnissä?
Kesäravit kiinnostavat selvästi Savonlinnan seudun väkeä. Juhlaraveihin saavutaan koko perheen voimin: mukana näkyy lapsia, vanhempia ja isovanhempia. Raveista halutaan tehdä koko perheen yhteinen juttu.
Tämä näkyy myös oheisohjelmassa. Lapsille on järjestetty mukavaa tekemistä: kisaradalla laukataan keppihevoskilpailu, jonka jälkeen suurin osa keppariratsastajista siirtyy nurmialueelle esteradalle.
Paikalle on saapunut myös kokeneita ravikävijöitä, jotka ovat ensimmäistä kertaa Hannolanpellon radalla. Kesäravit houkuttelevat kokemaan uuden ratatuttavuuden jopa toiselta puolelta Suomea.
Lähelle paraatipaikkoja penkkinsä ovat tuttuun tapaansa asettaneet Tapani Villanen ja Riikka Silvennoinen. Pääkaupunkiseudulta takaisin Savonlinnaan muuttanut Villanen kertoo käyvänsä Hannolanpellolla raveissa säässä kuin säässä. Ravihevosia omistanut ja valmentanut herrasmies kehuu hevosta eläimenä vuolaasti.
“Kun oli omia hevosia, huomasi miten älykkäitä ne ovat. Todella viisaita eläimiä”, hän mainitsee.
Villasen mieleen ovat erityisesti kesäravit. Kotoisalla Hannolanpellon radalla ihmiset ovat hyväntuulisia ja lupsakoita, ja keskustelu soljuu helposti.
“Ihmisiin pääsee lähelle ja juttelemaan mukavia paljon helpommin kuin suurilla raviradoilla”, Villanen mainitsee hymyillen.
Heti sisääntulon luona löytyy Saimaan Hevosurheilijat ry:n pitämä kirpputoriteltta, jossa voi myydä ja ostaa käytettyjä hevostarvikkeita edullisesti. Samalla seura järjestää ravibingoa, jonka ideana on tutustuttaa uusia kävijöitä ravien maailmaan.
“Viime vuonna järjestimme kirpputorin ensimmäistä kertaa, ja silloisesta huonosta säästä huolimatta koettiin se toimivaksi. Ylimääräistä tavaraa kertyy kaikille, niin yritetään hyödyntää sitä”, seuran puheenjohtaja Niina Piironen kertoo kirpputorin taustasta.
Yhteistyö Itä-Savon Hevosystäväinseuran kanssa sujuu mallikkaasti. Seura haluaa omalla panoksellaan tehdä tapahtumasta mahdollisimman ihmisystävällisen.
“Suurin osa hevosihmisistä pyörii samoissa piireissä, joten koitetaan luoda synergiaetuja. Ravit ovat paljon kivemmat, kun mukana on muutakin kuin itse kilpailut. Yritetään pitää hyvän mielen tapahtuma ja olla mukana auttamassa”, Piironen sanoo.
Hän nostaa esiin tapahtuman tunnelman – kuinka paikalliset ovat löytäneet paikalle, vaikka ravitaustaa ei välttämättä olisikaan.
“Kivasti on porukkaa saapunut paikalle, tämä on tosi paikallinen juttu. Täällä ei tarvitse olla mikään raviasiantuntija, riittää että osallistuu omalla tavallaan. Moni tulee paikalle, vaikka ei raveja muuten harrasta, syömään makkaraa ja katsomaan hevosia”, Piironen mainitsee iloisena.
Tarjoiluteltta ja pelipisteet täydentävät tapahtuman. Suomalaisille tutut herkut, kuten muurinpohjaletut, makkarat ja pyttipannut tekevät kauppansa. Myyntikojulla riittää jonoa koko tapahtuman ajan, kun nälkäiset kävijät kaipaavat syötävää ja suun kostuketta helteessä.
Ohjastaja Niko Riekkinen nappasi Hannolanpellon raveissa ykköspaikan kahdessa eri lähdössä ja oli tyytyväinen päivän suorituksiin.
“Hyvät tunnelmat tietenkin, ja kiva pärjätä, kun yleisöä oli noin mukavasti”, hän sanoo.
Riekkinen viihtyi radalla mainiosti ja kehui tunnelmaa vuolaasti. Kesäravit ovat hänen mieleensä.
“Oikein hyvä, kesäradaksi asiallinen. Vähemmän kallistuksia, mutta kaarteisiin uskalsi silti mennä hyvin.
Porukka oli mukana jo esittelyssä, mikä tuo erilaista fiilistä. Kesäravit ovat spesiaaleja, kun yleisö on lähellä rataa ja tunnelma sen mukainen”, Riekkinen kehuu.
Yleisö viihtyi selvästi Hannolanpellon raveissa. Ravien loppupuolella ilmoitettu yleisömäärä, 1 246 katsojaa, kertoo tapahtuman vetovoimasta.
Elina Kukkonen