Ikiliikkuja Maiju Petriläinen on hetken aloillaan – menestyy päivätyön ohessa

Solvalla valloitettu. Amerikka testattu. Ranska ja Italia mielessä. Suomi sydämessä. Hevoset mukana elämässä. Lili-koira ja sen Lara-pentu sylissä. Maiju Petriläisen elämässä hevoset ja ylipäätään eläimet ovat aina näytelleet pääroolia.Maiju Petriläinen aloitti maailmanmatkailun hevosten perässä jo 16-vuotiaana, sillä hän kävi kesällä 2010 kahden viikon verran tutustumassa Fabrice Souloyn talliin lajin mahtimaassa Ranskassa. Hän lupasi Souloyn puolisolle Tiina Lahdelle lähtiessään takaisin Suomeen, että aikoo palata seuraavana kesänä töihin.Niin hän myös teki, ja siitä eteenpäin kaikki oli kuin tähtiin kirjoitettu. Loppuvuonna 2011 Souloyn talliin tuli Petriläisen passihevoseksi suomalainen Le Cannibale. Viisivuotias ori oli aikaisemmin kesällä sijoittunut Suur-Hollola-ajon kakkoseksi. Edellisvuonna se kamppaili Suuren Suomalaisen Derbyn ykkössijasta kalkkiviivoille saakka, kunnes Express Type kiri edelle.Joulukuun 3. päivä tapahtui jotain uskomatonta. Souloy oli ilmoittanut Le Cannibalen suoraan Vincennesin ravipyhättöön. Jean-Michel Baziren ohjastama suomalaisori nappasi ensipalkinnon 60 000 euroa, 17-vuotias Maiju Petriläinen rinnallaan.Yhteinen matka on jatkunut näihin päiviin saakka, sillä Le Cannibale viettää eläkepäiviä Petriläisen äidin Anne Nykäsen luona Mikkelissä. Ranskan-vuosina Petriläinen ajoi käytännössä lähes kaikki Le Cannibalen harjoitukset, joten tunneside on kasvanut vahvaksi.”Le Cannibale tuo paljon lämpimiä muistoja mieleen. Se oli ensimmäinen hevonen, jonka kanssa olen käynyt Italiassa. Suomessa kävimme Finlandia-ajossa, ja sitten vielä kaikki Vincennesin voitot. Le Cannibale oli ensimmäinen iso nassukkani, jonka ehdoilla elettiin täysin”, Petriläinen muistelee..Le Cannibale juoksi koko urallaan 56 starttia totosijoin 17-11-8, ja rahaa se ansaitsi 535 609 euroa. Ori pystyi jokaisena vuotenaan Ranskassa voittamaan Vincennesissä. Suomalaishevosia on päässyt Vincennesin voittajakehään vain kourallinen, ja Le Cannibale on yksi niistä.Jotta sellaisesta voi joskus edes haaveilla, on ensin lähdettävä yrittämään. Petriläinen teki sen ottamalla matkaan minimivarustuksen.”Kun 17-vuotiaana lähdin Ranskaan töihin, otin mukaan vain kassin. Reissussa vierähti kolme vuotta”, Petriläinen nauraa..Videolla Maiju pujottaa valjaat näppärästi ranskalaiseen malliin Jarel Bokolle. On hiittipäivä ja suunnitelman mukaisesti ajetaan lämmittelyhölkät, neljä vetoa ja palautukset. Lopuksi Jarel Boko saa kävellä radan keskellä heinikossa ja nyhtää suun täyteen vihreää..Rohkeus tehdä asioita oli Petriläisen voimavara jo nuorempana. Iloisuus ja positiivinen elämänasenne ovat siinä sivussa auttaneet. Petriläinen muistelee, ettei hän ottanut stressiä lähdöstään maailmalle. ”Varmaan se jännitti sillä hetkellä, mutta ei kannata olla lähtemättä seikkailuun sen vuoksi, ettei osaa puhua esimerkiksi ranskaa, italiaa tai ruotsia. Olin koulussa soittanut lähinnä suutani. Olenkin sanonut jälkikäteen kaikille, että jos minä pärjäsin, niin kaikki muutkin pärjäävät. Loppupelissä kaikki on itsestä kiinni. Ei pelkästään hevosalalla, vaan kaikessa mitä elämässä tekee”, Petriläinen pohtii.Suomalaiset hevosenhoitajat ovat aina olleet arvostettuja ulkomailla, ja Petriläinen oli 2010-luvun alussa yksi heistä. Hän muistuttaa, että asenne on hyvä olla kunnossa jo lähtiessä.”Tosikkomielellä ei kannata lähteä yhtään mihinkään. Hyvä on yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa. Myös itsensä, ja on pystyttävä naureskelemaan omille toilailuilleen. Virheistä on otettava opiksi, eikä niitä kannata pelätä. Avoin ja reipas asenne kantaa pitkälle.”Souloyn palveluksessa Petriläinen jatkoi vuoteen 2014 saakka. Hänelle jäi matkasta paljon oppia mukaan.”Ranska on absoluuttisesti paras maa, joten sieltä kannattaa aloittaa. Nuorena jaksaa tehdä ihan mielettömästi töitä, ja Ranskassa töitä pääsee tekemään. Oppia tulee valtavasti. Jos suinkin mahdollista, sinne kannattaa lähteä suoraan, eikä aloittaa esimerkiksi Ruotsista. Kun on käynyt ensin Ranskassa, sen jälkeen Ruotsissa työskentely tuntuu paljon helpommalta”, Petriläinen evästää.Nuoruuden valintoja Petriläinen osaa arvostaa 15 vuoden taipaleen jälkeen entistä enemmän. ”Miten hienoa olikin päästä näkemään ranskalainen raviurheilu läheltä, ja tutustua esimerkiksi siihen, millainen on Vincennesin ravipäivä. Monesti talvisin tulee Ranskan talvimeetingiä ikävä”, Petriläinen nauraa..Petriläinen on päässyt hoitamaan huippuhevosia myös Italiassa, sillä hän on työskennellyt Alessandro Gocciadorolla peräti kolmeen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran kesällä 2018 ja toisen kerran keväällä 2019. Kolmannen kerran hän palasi sorvin ääreen kolmen startin sopimuksella töihin kesäkuussa 2022, kun Bengurion Jet tähtäsi Oslo GP:n lisäksi kahteen muuhun Pohjoismaiden huippulähtöön.Suunnitelmaan tuli muutos heti kättelyssä, kun Oslon-reissu meni penkin alle. Hevonen palasi Italiaan, mutta Petriläinen lähti mukaan. Hän jäi vajaaksi kahdeksi vuodeksi sille tielle, ja edessä oli uskomaton vuosi 2023.Keväällä ori voitti Sweden Cupin, ja sen jälkeen Petriläinen reissasi hevosen kanssa ympäri maailman. Heinäkuussa parivaljakko nähtiin Petriläisen kotiradalla Mikkelissä. Sunnuntain päälähtöön St Micheliin oli kovat odotukset, mutta kisasta jäi kaksijakoiset mietteet.”Bengurion Jetin kanssa oli hienoa olla mukana St Michelissä. Mikkeli on aina ollut kotiratani. Ei kuitenkaan onnistuttu, koska ori oli sinä päivänä hurmiossa. Se valmistautui kisaan kiimaisen tamman vieressä, mikä ei tehnyt hyvää, vaan lataus meni vääriin asioihin. Bengurion Jet olisi pystynyt parempaan, kun sille olisi lähdön jälkeen laitettu uudelleen valjaat selkään ja kisa olisi ajettu uudelleen. Sillä tavalla jäi hampaankoloon”, Petriläinen kommentoi.Hierro Bokon voittamassa lähdössä Bengurion Jet joutui tyytymään kolmossijaan, vaikka meni 08,7-tuloksen. St Michelin jälkeen Petriläinen lähti Bengurion Jetin kanssa Amerikkaan Yonkersin MM-lähtöön. Ravirata sijaitsee New Yorkin osavaltiossa kivenheiton päässä Bronxista, Harlemista ja Manhattanilta. Nähtävyydet jäivät kuitenkin takaviistoon.”Se ei ollut mikään lomareissu”, Petriläinen nauraa. ”Koneeseen pääsi kolme hevosenhoitajaa, ja oriit olivat etusijalla hoitajien valinnoissa. Bengurion Jet oli oma passini ja totesin, että sen kanssa on pakko päästä koneeseen. Sovittiin sitten, että hoidan myös Hierro Bokon ja Vivid Vise Asin huolehtimisesta lennon ajan. Ajelin ensin Tukholmasta Belgiaan, ja siitä sitten New Yorkiin. Olin reissussa puolitoista viikkoa hevosten kanssa.”.Amerikassa Petriläinen ei päässyt sanelemaan aikatauluja itse, vaan kommennot tulivat ylhäältä.”Tiivis oli retki, kun ajomatkan ja lennon jälkeen oli iso aikaero, sitten karanteeni ja tosi tarkkaa sen suhteen, milloin hevosia pääsee esimerkiksi kävelyttämään. Eläinlääkärit ja seriffit tarkkailivat hevosia ja meitä. Kaikki oli muutenkin aikataulutettu. Hieno reissu se joka tapauksessa oli, ehdottomasti sellainen ’kerran elämässä’ -juttu.”Bengurion Jet venyi yli 100 000 euron arvoiselle kolmossijalle. Hevonen juoksi kauden aikana rahaa yli 300 000 euroa.”Mieleenpainuvia reissuja oli paljon. Sweden Cupin voitto oli ehkä se kaikista kovin juttu, jonka lisäksi oli mahtava päästä kilpailemaan sen kanssa Suomen isoissa lähdöissä. Tein kaikki päivät töitä hevosen kanssa, ja kuljetin sitä yksin joka paikkaan”, Petriläinen kertoo.Bengurion Jet jatkaa vielä uraansa, mutta se on jo nyt päässyt urallaan lukemiin 62 starttia totosijoin 16-11-9 ja 771 357 euroa. Se nousi Le Cannibalen tavoin Petriläiselle poikkeuksellisen tärkeäksi hevoseksi.”Sain päättää paljon hevosen treeneistä ja kaikesta muustakin. Nähtiin yhdessä paljon maailmaa. Ori oli minun supernassukka. Ei mene päivääkään, ettenkö miettisi sitä”, Petriläinen kuvailee..Petriläisen kanssa palataan maailman suurimpien ravikilpailuiden ääreltä nykyhetkeen, ja torstain haastattelupäivään. Kello on 14.00, ja Maiju Petriläinen on viimeisen vuorokauden aikana ehtinyt tallitöiden ohessa käydä Vermossa voittamassa Yohan Hillsin valmentajana XLToto65-lähdön. Ensi viikolle on jo uudet suunnitelmat.”Tein sijaisuuksia lastenhoitajana päiväkodissa, mutta juuri nyt päiväkoti on lomien vuoksi kiinni. Seuraavan viikon olen töissä Cafe Minellissä”, Petriläinen selvittää.Lapsien kanssa työskentely on hevosten ohella Petriläiselle rakasta puuhaa. Hän pitää päiväkotielämää leppoiseana, vaikka joku voisi olla asiasta toista mieltä.”Lapset kommunikoivat ja kun niiden kanssa puuhailee, he vain nauravat. Työskentely kilpahevosten kanssa on paljon vaativampaa. Työkaverit välillä tuskailevat, että on raskasta. Sanoin kerran, että heräsin viideltä aamutalliin ja menen sinne suoraan töistä takaisin, niin he hiljenivät”, Petriläinen nauraa.Monen muunkin on ollut vaikea pysyä Petriläisen perässä. Jopa tärkeän Lili-koiran, jonka pentueesta myös Lara on liittynyt vauhdikkaaseen menoon mukaan.”Lili on nyt viisi ja puoli vuotta, ja on sillä välissä ollut kestämistä pysyä perässä. Olin joskus puhunut, että koira olisi ihana, ja Anu (Niskanen) sai sen ujutettua vähän vahingossa mukaani. Alessandron (Gocciadoron) serkun vaimo kasvattaa koiria, ja Lili on häneltä tullut täysiverinen italialainen”, Petriläinen paljastaa..Pirteä, nauravainen ja räiskyvä persoona on antanut elämän viedä mukanaan, eikä hän ole vaihtamassa taktiikkaa tulevaisuudessakaan.”Olen aina tykännyt työskennellä lasten kanssa, mutta en vielä tiedä, mitä teen syksyllä. Talvi on tulossa, ja jos on joka päivä töissä kahdeksasta neljään, niin sen lisäksi hevosten valmentaminen ei ole ihan helppoa. Olen aika huono pysymään paikoillaan ja toisaalta ketterä suhaamaan suuntaan jos toiseen.” Hevoset eivät ole jääneet elämässä taka-alalle, vaan ne tulevat aina olemaan Petriläisellä mukana elämässä. Siitä huolimatta, että Petriläinen irtisanoutui Juuso Holttiselta. Hän sopi yhdessä Päivi Laakkonen-Mäkihonkon kanssa, että kaksi tuttua hevosta lähtisi Petriläisen matkaan.”Halusin lopettaa päivittäisen työn hevosenhoitajana, ja vaihtaa alaa niin, että pitäisi hevoset harrastuksena. Sovittiin sitten, että ottaisin Jarel Bokon ja Yohan Hilssin valmennukseen. Olen ollut tosi kiitollinen siitä, että niiden omistaja luottaa siihen, mitä teen.”Jälki on ollut vakuuttavaa. Yohan Hills loisti jo edellisessä startissaan Härmän maratonin kurakelillä, kun se kellotti viimeiset 700 metriä 14,6-vauhtia. ”Sääolosuhteet mietityttivät, mutta Härmässä rata oli sateesta huolimatta hyvä, ja muutenkin puitteet mahtavat. Yohan Hills on vekkuli kaveri, josta ei osaa ennakkoon sanoa, minkälainen päivä sillä on.”Jarel Boko puolestaan hurjasteli Tampereella 10,9-tuloksen ja jatkoi Toto75-voitolla Jokimaalla Suur-Hollola-viikonloppuna..Petriläisen mielestä molemmilla hänen valmennettavista on voittosummaa parempi luokka sisällään.”Jarel Boko on kymppiplus. Se on ihan mahtava työkaveri, jolla on luokkahevosen leima ja olemus. Jarel Boko on luonteeltaan ja olemukseltaan hyvin paljon samanlainen kuin Vivid Vise As. Sillä pääsin ajamaan Italiassa muutaman kerran. Molemmat ovat oman arvonsa tuntevia, mutta eivät pidä turhanpäiväistä mölinää itsestään”, Petriläinen kuvailee..Yohan Hills on kaksikosta kääntämätön kortti. ”Se ei ole vielä kertonut ihan koko totuutta itsestään. En ole esimerkiksi kertaakaan valjastanut sitä niin, että se olisi puhaltanut startin jälkeen. Se on hassuttelija, joka leikittelee ja tekee sen, mitä pyydetään.”Vermon keskiviikon lähdössä Yohan Hills nitisti Madagascarin johtavan rinnalta, mikä teki vaikutuksen myös valmentajaan.”Hevosen ja erityisesti ravin kanssa on tehty paljon töitä. Vermossa sen meneminen oli helppoa, jos niin voi Yohan Hillsin kohdalla sanoa. Katsoin lähdön vielä jälkikäteen, ja meno näytti tosi hyvältä. Aina on kuitenkin parannettavaa”, Petriläinen analysoi.Tulevaisuus hevosten kohdalla on auki, sillä Petriläinen ei halua ruveta ennustajaksi. Hänellä on ihan täysi työ pohtia omaa seuraavaa päiväänsä.”En ole ajatellut, mitä haluan isona tehdä elämässä. Mennään siihen suuntaan, minne tennarit sattuu näyttämään. Tykkään asua Suomessa ja Lahdessa. Minulla on mahtavat hevoset harrastaa, ja vähälle vapaa-ajalle löytyy hyvin tekemistä. Elämä tuntuu hyvältä juuri nyt", Petriläinen kiittelee..Absoluuttisen kova tekemään töitäAlessandro Gocciadoron luottotyöntekijä Anu Niskanen on oppinut tuntemaan Maiju Petriläisen hyvin, sillä kaksikko on työskennellyt Gocciadorolla useampaan otteeseen samaan aikaan.Jo lähes 15 vuotta sitten heidän tiensä osuivat yksiin. Anu Niskanen muistaa ensimmäisen kohtaamisen Maiju Petriläisen kanssa hyvin.”Maiju oli aloittanut työt Fabrice Souloyn tallilla ja oli tulossa ensimmäistä kertaa Vincennesin raveihin. Silloin tavattiin ja juteltiin”, Niskanen kertoo.Tuosta hetkestä kului useampi vuosi, kunnes Anu Niskanen sai Maiju Petriläisestä työkaverin. ”Maiju on ollut Gocciadorolla kolmeen eri kertaan töissä. Olin vuonna 2018 kilpailumatkalla Suomessa. Mukanani oli Peace Of Mind ja Virginia Grif. Sitten hevosia tuli kolme lisää. Ehdotin siinä kohtaa Maijulle, että hän lähtisi minun ja hevosten kanssa käymään Ruotsissa, kun olimme siirtymässä sinne kilpailemaan. Hän palasi kesäkauden jälkeen kotiin, mutta tuli seuraavana vuonna takaisin.”.Petriläisen kolmas työkomennus alkoi 12. kesäkuuta 2022, kun Bengurion Jet kilpaili Bjerkessä. Vastoinkäymisten jälkeen Bengurion Jetin voitto Sweden Cupissa keväällä 2023 oli yksi tähtihetki koko Gocciadoron tallille. Syksyllä Bengurion Jet suuntasi Petriläisen kanssa Yonkersin MM-lähtöön.Tällaisia tunne- ja työkokemuksia ei voi etukäteen ennustaa, mikä sopii Niskanen kuvailun perusteella hyvin Petriläisen luonteelle. Niskanen puhuu työkaveristaan ja ystävästään arvostavaan sävyyn.”Maiju on absoluuttisen kova tekemään töitä, ja hän on paikalla kun tarvitsee. Jos on tilanne, ettei ole mahdollisuutta pitää vapaapäiviä tai elää omaa elämää, niin se ei Maijua ole hevoshommissa haitannut. Kun pitää lähteä jonnekin yllättäen, hän on aina valmis.”. ”Monia hienoja hetkiä on päästy yhdessä juhlimaan. Välillä ollaan oltu väsyneenä pahalla päällä ja kähisty. Eli koettu kaikenlaisia hetkiä ja eletty normaalia elämää. Jos se nyt tässä ammatissa voi olla mahdollista”, Niskanen nauraa.Niskanen on viimeiset puolitoista vuotta tehnyt töitä Gocciadoron hevosten kanssa Ruotsissa, mutta kaipuu Italiaan on kova. Voi olla, että jonain päivänä Niskasen ja Petriläisen tiet kohtaavat Italiassa tai jossain muualla.”Maijulla on aina välillä tehnyt mieli lopettaa hevoshommat ja on hän on niin hetkeksi tehnytkin, mutta se ajatus kestää yleensä vain vähän aikaa. Kysynkin aina Maijulta, että milloin palaat Gocciadorolle takaisin töihin”, Niskanen nauraa..Hevosenhoitajana maailmallaHienointa hevosenhoitajan ammatissa?”Kaikista parasta on onnistua hankalien hevosten kanssa. Kun ensin onnistuu saamaan hevosen ongelmat tai haasteet kuriin, ja hevonen toimii ja suorittaa sitä kautta paremmin, sitä parempaa fiilistä ei olekaan. Le Cannibale, Bengurion Jet ja Acciaio ovat kaikki hyviä esimerkkejä omalaatuisista ja sitä kautta hieman haastavista hevosista, joiden kanssa pääsin työskentelemään.”Ravimaat lyhyestiRanska: ”Töitä pääsee tekemään reippaasti, sitä ei tarvitse pelätä. Tehdessä oppii varmasti. Pääsee näkemään ja kokemaan erilaisia hevosia sekä raviratoja. Ranskassa on paljon kauniita ratoja, kuten esimerkiksi Cagnes-sur-Mer. Ravimaana ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Ranska olisi ykkönen.”Italia: ”Alessandro Gocciadorolla on töissä paljon taitavia työkavereita, kuten Anu Niskanen, jolla on valtava tietotaito. Häneltä olen oppinut paljon. Italia on maana suosikkini sääolojen ja elämäntyylin vuoksi. Gocciadorolla on loistavat treenisysteemit. Ravimaana pitää varautua siihen, että välillä Italiassa kaikki toimii, välillä ei.”Ruotsi: ”En ole ollut Ruotsissa töissä muilla valmentajilla tai tehnyt töitä muiden kuin Gocciadoron hevosten kanssa. Elämisen meininki Ruotsissa on hyvin samanlaista Suomessa. Kannustan varsinkin nuoria kokeilemaan rohkeasti ensin jotain muuta kuin Ruotsia työpaikkana, sillä se voi lopulta tuoda jatkoa ajatellen parhaat eväät.”.Vielä on virtaa: Le Cannibale viettää eläkepäiviään viiden tähden hotellissa

Ikiliikkuja Maiju Petriläinen on hetken aloillaan – menestyy päivätyön ohessa

Aiheeseen liittyvää