Unelmia ja toimistohommia – Alisa Horner on isojen tallien kirjanpitäjä

Alisa Hornerin Amerikan-matka alkoi uuden vuoden aattona 2000. Tuolloin parikymppinen rautjärveläinen tuli kaverin houkuttamana New Jerseyyn lukuisia huippuravureita ja -peitsareita kasvattaneelle White Birch Farmille tallihommiin. Talli vaihtui muutaman vuoden jälkeen farmin toimistoksi, jossa hän teki astutuspuolen töitä ja laskutti farmin valmentajia kaikkiaan 19 vuotta kestäneen työsopimuksensa ajan.”White Birchin töiden loputtua olin muutaman kuukauden työttömänä. Menin sitten Microsoft-ohjelmisto- ja kirjanpitokurssille, vaikka olinkin käyttänyt näitä ohjelmia jo useita vuosia itseoppineena. Ajattelin virallisesta oppitodistuksesta olevan mahdollisesti hyötyä jatkossa”, Horner kertoo. ”Maaliskuussa 2020 Covid sulki kaikki paikat ja sain koulutuksen loppuun etänä samaan aikaan kun nyt 15-vuotias tyttäreni kävi koulua etänä.” Hornerin hyvä ystävätär, niin ikään Pohjois-Amerikan hevosalalla pitkään vaikuttanut Sonja Booth kertoi saman vuoden alkusyksyllä Åke Svanstedtilla avautuneesta kirjanpitäjän pestistä.”Tapasimme Svanstedtin farmilla, juteltiin työaika ja palkka selväksi ja aloitin työt. Ehdin olla työttömänä tasan vuoden ja olin tosi iloinen, kun sain työpaikan samalta alalta. Olen tehnyt töitä raviurheilun parissa niin kauan, että se on verissä eikä siitä edes halua päästä eroon, Horner kertoo. Aiempaan verrattuna Hornerin työnkuva on laajentunut reilusti.”Teen palkat, kirjanpidon, treenilaskutukset, matkavaraukset hotelleineen ja lentoineen, hevosten ja omistajien starttimaksut, lisenssit ja oikeastaan kaiken mahdollisen mitä voi vaan kuvitella. Joskus olen jopa psykiatri työntekijöille”, Horner nauraa. .Työ eroaa aiemmasta. Kilpatallissa joutuu olemaan paljon enemmän tekemisissä omistajien kanssa ja laskutus on paljon työläämpää. ”Kisakautena on oltava skarppina, kun Åkella on lähes sata hevosta. Jos lisenssit ja starttimaksut eivät ole kunnossa, hevonen ei pääse kilpailemaan. Viime kuussa sain soiton lauantaina kaksi tuntia ennen Breeders Crown -lähtöä, hevosen omistajalta puuttui lisenssi. Olin just menossa saunaan eikä auttanut muuta, kun improvisoida ja sain vielä lisenssit kuntoon”, Horner kuvailee.Horner viihtyy hyvin Svanstedteilla.”Åke ja Sarah ovat maailman parhaat työnantajat ja tulen heidän kanssaan toimeen tosi hyvin. Menen joka aamu töihin iloisena ja tykkään käydä siellä. En ole koskaan tavannut ketään treenaria Amerikassa, joka tekee yhtä paljon töitä kuin Åke ja Sarah”, Horner ihastelee.Kisakaudella molemmat ovat farmilla aamuviideltä treenaamassa ja yleensä käyvät vähintään neljänä päivänä viikossa ajamassa raveissa. ”Åke käy ajamassa yhtä lailla tavallisia iltaravilähtöjä kuin isoja Stakes-lähtöjäkin päinvastoin kuin useat treenarit, jotka eivät mene kuin isoihin kisoihin. Ja vaikka kotiinpaluu olisi kuinka myöhään illalla, ovat he aamulla radalla ajamassa. Samaa sitoutuneisuutta odotetaan työntekijöiltä ja täällä kaikki tekevät paljon töitä. Svanstedtilla hevoset ovat aina etusijalla ja niille annetaan parasta hoitoa.” .Horner on viihtynyt tallien toimistohommissa jo parikymmentä vuotta eikä hevospuolelle ole todennäköisesti enää paluuta. Iän myötä työviikon jälkeisiä vapaapäiviä osaa arvostaa eikä hän käy juuri raveissakaan, vaikka raveja seuraakin erittäin aktiivisesti.”Suomessa käyn niin harvoin, että raveihin en ole päässyt moneen vuoteen. Lähimpänä raveja olin Suomessa toissa vuonna, kun käytiin Sonjan kanssa ensimmäistä kertaa Raviristeilyllä Elitloppetissa. Se oli ikimuistoinen reissu”, Horner nauraa muistolle.”Täällä käyn joskus isoja raveja katsomassa Meadowlandsissä. Mutta Lappeenrannan Kunkkareihin olen tulossa 2027, sen olen jo päättänyt. Silloin saa jäädä vaikka Hambo väliin”, Horner lupaa.