Muistokirjoitus: Martti Turkki jätti ison miehen kokoisen jäljen

Martti Turkki omisti ja kasvatti useita hevosia elämänsä aikana sekä yksin että hevoskimpoissa. Ensimmäisten joukossa oli tamma Musikal, joka voitti Teivon ensimmäisen Missikisan, myöhemmin myös Tammakriteriumina tunnetun. Musikal jätti Martille kasvattajana myös useita varsoja, joiden menestys ei kuitenkaan päätä huimannut. Martti oli hevosenomistajana kuitenkin aina positiivinen, eikä lannistunut vastoinkäymisistä vaan jaksoi aina uskoa seuraavaan starttiin.

”Kyllä nyt tuntuu siltä, että loppusuvesta tullaan”, kertoo paljon hänen asenteestaan. Masa oli myös edelläkävijä hevoskimppojen rakentajana ja vetäjänä, ja hänen iloisten ystäväjoukkojen kimpoissaan ravimaailmaan tutustui useita uusia kimppalaisia presidentistä alkaen.

Suurimmat menestyksen hetket hevosenomistajana Martti sai kokea Mr Nice Guyn kimpassa. Uran 36 voittoon ja lähes 300 000 euron voittosummaan mahtuivat voitot mm. Seinäjoki-ajosta ja Killerin Eliitistä sekä kunniakas kakkonen Finlandia-ajossa parhaana suomalaisena. Myös French Express toi useita hienoja voittoja, joista yli muiden nousi kotiradan suurimman kisan Kultaloimiajon voitto.

Hevoset toivat Martille myös useita elämänikäisiä ystäviä. Alkuvuosina Martin hevosia valmensi Tuomo Mäkelä ja Martin kanssa vietettiin monia iloisia hetkiä Mäkelän pirtissä tai rantasaunalla. Martin arvostusta Mäkelässä kuvaa Mirja Mäkelän seinälleen ripustama Martin kuva; muiden hevosmiesten kuvia sinne ei päässyt. Hippoksessa Martti oli moottorina uuden raviurheilijan kultaisen ansiomerkin kehittämisessä ja hän saikin luovuttaa ensimmäisen ansiomerkin Tuomo Mäkelälle Turun Kuninkuusraveissa 2001.

Myös Pekka Korpi valmensi Martin hevosia, ja tiet kulkivat yhtä matkaa myös järjestöhommissa Hippoksen hallituksessa. Vaikka Martti osasi järjestötyössään olla tarvittaessa hyvinkin jämäkkä, hän kuitenkin kuunteli muita ja oli avoin ja positiivinen uusille asioille. ”Mikä ettei”, tuli moneen ehdotukseen ensimmäiseksi vastaukseksi.

Antti Teivainen ja Martti ystävystyivät Antin toimiessa usein Mr Nice Guyn ohjastajana, ja Antti myös valmensi ja ajoi muita Martin kimppahevosia. Ystävyys ja yhteydenpito säilyivät tiiviinä Martin elämän loppuun asti ja lähes päivittäisten kuulumisten vaihdon myötä Martti pysyi näin raviurheilun hermolla, vaikka omat ravireissut jäivät viimeisinä vuosina vähiin liikkumisen hankaloituessa. Kiinnostus ja aktiivinen seuraaminen kuitenkin säilyivät loppuun asti. Erityisesti hän seurasi Antin startteja ja mm. piti tarkkaa kirjaa voittojen määrästä.

Martti Turkki antoi valtavan panoksen myös raviurheilun järjestötoimintaan sekä paikallisella että valtakunnan tasolla. Hänet kutsuttiin mukaan Porin Ravit Oy:n toimintaan, kun osakeyhtiö aloitti ravitoiminnan Satakunnan Hevosjalostusliiton ajauduttua konkurssiin vuonna 1992. Hevosjalostusliiton aikana hän ei vielä ollut järjestötoiminnassa mukana.

Puheenjohtajana Martti ottikin nopeasti vastuuta harteilleen ja oli merkittävin hahmo Porin ravien uuden nousun takana tärkeimmän aisaparinsa Eero Hollmenin kanssa. Taloudellisesti erittäin vaikeana 1990-luvun lama-aikana koko Turkin perhe vaimo Hilkan ja tyttärien Leenan ja Eevan voimin uurasti väsymättä ja usein väsyksiin asti Porin ravien talkootyöläisinä. Martin laajat verkostot tulivat tässä myös tarpeen ja karavaanarit tulivat tutuiksi Porin ravien erilaisissa rakennus- ja kunnostustalkoissa.

Martti ymmärsi myös yhteiskunnallisen edunvalvontatyön merkityksen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Valovoimaisena isäntänä hän sai useita päättäjiä kiinnostumaan raviurheilusta ja hänen kaudellaan luotiin vahvat suhteet Porin kaupungin kanssa, mikä tuotti sekä toiminnallista että taloudellista hyötyä raviradalle. Käännekohdaksi muodostui erinomaisesti onnistuneet Kuninkuusravit vuonna 1999, minkä jälkeen Porin Ravit Oy:n taloustilanne alkoi mahdollistaa myös toiminnan kehittämistä selviytymistaistelun jälkeen.

Suomen Hippoksen hallituksessa Martti Turkki vaikutti vuosina 1995–2005. Turkin tullessa hallitukseen samaan aikaan puheenjohtajana aloitti Mauri Salo, jonka kanssa Martti oli vahva parivaljakko. Hyvä yhteistyö jatkui myös Saloa seuranneen (ja myös edeltäneen) Kalevi Hemilän kanssa. Molempien kanssa Masalla oli myös yhteisiä hevosia ja monissa kimpoissa oli mukana laajemminkin hallituksen jäseniä.

Martti Turkin tavoitteena luottamustehtävissä oli toimiminen raviurheilun ja hevosihmisten eduksi, toki kotikenttä sopivasti huomioiden. Suuri vahvuus oli myös yhteiskunnallisten suhteiden hoitaminen ja raviurheilun edunvalvonta sekä uusien ihmisten saaminen lajin pariin. Toiminnassaan hän pystyi katsomaan eteenpäin ja näkemään myös laajempia kokonaisuuksia. Henkilökohtainen voitontavoittelu oli hänelle täysin vierasta.

Martti Turkki jäi eläkkeelle Porin Ravit Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä ja jättäytyi pois myös hallituksesta 2011. Martti jätti seuraajilleen pirteän ja elinvoimaisen raviradan, jonka talous ja yhteiskuntasuhteet olivat hyvällä tolalla. Yhteistyö Porin Ravit Oy:n kanssa päättyi Martin jäädessä eläkkeelle, mutta muuten hän jatkoi toimintaa raviurheilun parissa ja eduksi vielä pitkään.

Masa oli aina hyvä ja vieraanvarainen isäntä ja hauska seuramies. Hilkan ja Martin kotiin oli Mäkelän talliporukka aina tervetullutta ja kestitys sekä seuranpito mainiota. Myös Porin raveihin ja suurkilpailujen yhteydessä järjestettyihin illanviettoihin liittyy paljon hauskoja muistoja. Martti ymmärsi, miten tärkeää on viettää aikaa yhdessä myös vapaamuotoisemmin ja näin laajentaa raviurheilun verkostoja.

Vannoutuneena kulinaristina hän oli tarkka Porin ravintolakatsomon laadukkuudesta, ja legendaarinen pippuripihvi on jäänyt monen mieleen. Puhumattakaan monien ravijuhlien päätteeksi pidetyistä jatkoista, joissa sai olla tarkkana, jos koitti pysyä isännän tahdissa. Kaikki eivät siinä onnistuneet.

Martti Turkki oli suuri ja suurisydäminen mies, jonka sydän sykki hevosille ja raviurheilulle loppuun asti. Hilkka ja Martti olivat tuttu näky ravitapahtumissa – suurissa ja pienissä – vuosikausien ajan. Tätä aukkoa on vaikea täyttää.

Martti Turkin muistoa kunnioittaen,

Kaisa ja Hannu Nivola

Pekka Korpi

Antti Teivainen

Kristiina Ertola