Juha ja Sari Rontu elävät unelmaansa – "Miten ihana toi oman pihan kuntosali on, saa olla ulkona ja kärrätä paskaa"

Hakusessa oli oma tila, jonne mahtuisivat perhe, hevoset ja firma kaikki samalle tontille. Haave toteutui puolitoista vuotta sitten, kun uusi koti tuli vastaan Pohjois-Tampereen Teiskossa, Velaatan kylässä.”Tää talo oli kyllä heti meidän. Ovesta tultiin sisään ja mä sanoin vaimolle heti, että tässä tää on”, Juha Rontu kertoo.”Kovasti etsittiin, mutta ei löytynyt ennen tätä eikä oo tullut vastaan tän jälkeenkään”, vaimo Sari Rontu komppaa. ”Tämä löytyi ihan viimeisellä hetkellä. Meillä on kuitenkin jo ikää ja jos olisi etsintä jatkunut vielä pidemmälle, olisi tämä jäänyt tekemättä ja asuttaisiin ehkä jossain kerrostalossa.”.Perinteisen tilan historia ulottuu satojen vuosien taakse ja se sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa, perinteisessä peltomaisemassa. Tilan päärakennus on uusittu perin pohjin muutama vuosi sitten ja tontille mahtuvat lisäksi heidän hevosensa sekä hevosautoja myyvä perheyritys Tampereen Ajopelit, jossa Juhan ja Sarin lisäksi työskentelee heidän tyttärensä Heli Rontu.”Tontille sai rakentaa vain poikkeusluvalla ja teimme ison hallin myyntiautoille ja hevosille tarhat ja mökit niihin. Tontti oli alun perin vain parin hehtaarin kokoinen, mutta sain ostaa maata maanviljelijältä, sillä maa tontin alareunassa oli liian pehmeää pelloksi. Kaikkiaan meillä on tässä vajaat kahdeksan hehtaaria maata, lisäksi tarhojen kulmalta lähtee reitit useiden kilometrien pituisille upeille metsälenkeille”, Juha Rontu ihastelee ja lisää, että parempia paikkoja harrastajalle on vaikea kuvitella.Rontu rakensi heti tontille myös 900 metrin pituisen, hyväpintaisen radan, jossa on ylä- ja alamäkeä ajettavaksi.”Hömppälenkit ja peruskuntohommat ajelen metsälenkeillä, radalla sitten vaan vetoja. Treeneissä paine pitää olla pytyssä siinä kohtaa, kun treeniä lopetellaan. Eikä suomenhevosilla muutenkaan kannata liikaa kiertää rataa, pysyvät näin paremmalla mielellä. Hyviä asioita tapahtuu, kun hevoset saavat raikasta vettä, luomukauraa ja käyvät silloin tällöin valjaissa”, Rontu nauraa..Juha Rontu61-vuotias harrastajavalmentaja TeiskostaKolmannen polven ravimies, ajanut kilpaa vuodesta 1981Päätoiminen autokauppias 1994 perustetussa perheyrityksessä Tampereen Ajopelit Oy Omia hevosia viisi, neljä starttaavaa ja yksi pitohevonenViihtyy hevoskärryjen ohella mökillä ja Lapissa – ”Luonto, hiljaisuus ja hevoset – niiden avulla hermosto lepää”.Teisko oli paikkana napakymppilöytö. Nyt Ronnut asuvat vain vartin matkan päässä kesämökistään ja alueella asuu runsaasti tuttua väkeä entuudestaan. Apu löytyi läheltä jo rakennusvaiheessa.”Veljeni Matti on maanrakennusyrittäjä ja pikkuserkullani on lähellä montut, sieltä on ajettu kaikki maa rataan. Radasta piti tulla 8 metriä leveä, mutta teinkin jostain syystä vain nelimetrisen, tuli huomattavasti halvemmaksi”, Rontu nauraa.”Sinne meni toistasataa kuormaa tavaraa, mutta tuli kyllä helvetin hyvä, täytyy sanoa. Kyllä radan rakentaminen tuonne kurakkoon olisi ollut ihan katastrofi ilman verkostoa, se olisi tullut niin kalliiksi. Täytyy kiittää paikallisia kyläläisiä hienosta vastaanotosta. Aina kun on ollut avun tai tiedon tarvetta, on apu löytynyt läheltä”, Rontu kiittelee naapurustoaan..Tilalle muuttivat runsas vuosi sitten Rontujen viisi hevosta, ruunat Taraori, Volvori, Vinsennes ja Villikuti sekä tamma Viorette. Villikuti on siirtynyt radoilta oloneuvokseksi ja sen uusi ura ratsuna on jo alkanut, muut neljä jatkavat kilparadoilla.”Hevosia meillä on ollut talossa jo isällä ja isoisällä, ja kauppojen myötä niitä on tullut ja mennyt vuosien mittaan todella paljon. Nykyinen kalusto on kulkenut pääasiassa hyvin, tosin toukokuun alussa meillä oli ihan sysimusta viikko”, Rontu huokaa.”Vinsennes oli Lahdessa aivan onneton ja seuraavan päivän tähystyksessä näkyi turvonnut kurkku ja kitalaki sekä karmean näköinen henkitorvi. Oli joku allerginen reaktio, sai siihen kortisonia ja sen myötä pitkän sairausloman. Taraorilla ja Volvorilla ei Vermon finaalipäivänä puolestaan olisi mikään voinut mennä huonommin. Volvori mutkitteli itsensä laukkahylkyyn ja Taraori taas oli kaukana tasostaan. Siltä puolestaan löytyi tulehtunut kurkunpää, juuri alkuvuoden tärkeimpänä päivänä”, Rontu huokaa.Rontu sanoo olleensa lajissa mukana niin pitkään, että pienestä säikähdä.”Raviurheilu kyllä antaa paljon, mutta osaa myös ottaa. Paluu maan pinnalle on aina nopeaa.”.Hyviä asioita tapahtuu, kun hevoset saavat raikasta vettä, luomukauraa ja käyvät silloin tällöin valjaissa.Juha Rontu.Juha Rontu on ajanut kilpaa jo 45 vuoden ajan, ehtinyt jopa lopettaakin lajin muutaman kerran. Lopettamiset ovat kuitenkin epäonnistuneet ja mies jatkaa lajin parissa edelleen entistä innokkaammin, kiitos hevostilaunelman toteutumisen.Edellinen lopetuspäätös johtui ajanpuutteesta. Työelämässä elettiin ruuhkavuosia ja hevoset olivat vieraiden nurkissa. Töiden päälle käytiin tallilla, jonne ajoa oli tunti per sivu kahdella autolla. Kun tuli illalla kotiin, oli ihan puhki. Pientä helpotusta työkiireisiin tuli vuonna 2019, kun henkilöautomyynnistä luovuttiin ja keskityttiin retkeilyautoihin sekä ennen kaikkea hevosautoihin.”Kyllähän tämä talo olisi kahden ihmisen asumiskäyttöön ihan ylimitoitettu ollutkin, mutta pakettiin kuuluvat lisäksi hevoset ja firma toimintoineen. Meillä kaikilla kolmella on oma toimistohuone talon toisessa päädyssä, jossa on myös asiakkaiden sisäänkäynti”, Rontu kertoo.Hän sanoo, että autokauppa on tällä hetkellä selkeästi hiljentynyt.”Edellisen laman aikana 90-luvun alussa vielä pärjättiin, kun ostettiin ja myytiin käytettyä halpaa autoa ja kauppa kävi pirun hyvin. Tuntui, että jos silloin pärjää, niin pärjää aina. Nyt on hevosalalla lopettajia enemmän kuin aloittajia, ratsupuolella vallankin. Raviväen on vähän pakko hankkia kalustoa, että pääsevät kulkemaan. Nyt on niin isot voimat vastassa, on selkeästi edellistä lamaa kovempi aika, mutta ei auta. Tämä aika on mitä on, kaikkien yrittäjien pitää nyt vähän joustaa, tehdä myönnytyksiä ja sopeuttaa tätä hommaa”, Rontu toteaa..Ronnuilla ei ole annettu periksi, työnjako toimii selkeästi. Juha treenaa hevoset ja omien sanojensa mukaan myy vähän autojakin. Heli on firman jokapaikanhöylä, joka myy ja markkinoi autoja sekä hoitaa hevosia. Sari puolestaan hoitaa kirjanpidon ja laskutuksen ja toimii siisteysvastaavana sekä kotona ja tallilla.”En ole aiemmin ollut hevosten kanssa missään tekemisissä, pelkäänkin niitä pikkasen. Siisteysvastaavana olen nyt ottanut hevosiinkin vähän kontaktia. Siivoan karsinat ja huolehdin tarhojen puhtaudesta. Tosin vain silloin, kun hevoset ovat niistä poissa”, Sari Rontu nauraa.”Kuntosalilla ei tarvitse käydä, sillä kotinurkissakin tulee päivittäin liikettä jopa parinkymmenen tuhannen askelen verran. Olen koko ikäni istunut toimistopöydän ääressä. Miten ihana toi oman pihan kuntosali on, saa olla ulkona ja kärrätä paskaa!”Tallilla on jo rakennusvaiheessa tehty paljon asioita arjen helpottamiseksi.”Meillä on ruokinta-automaatit ja lämpimän veden juoma-automaatit. Hiekkapohjaiset tarhat on rakennettu rinteeseen niin, ettei vesi seiso niissä. Aidantolpat pysyvät ehjinä suojaputkien alla ja hevosilla on vapaa kulku mökkeihinsä, joissa myös asuvat”, Juha Rontu kertoo.”Meillähän hommat tehdään yksinkertaisesti ja vanhanaikaisesti. Hevoset saavat luomukauraa kuusi litraa päivässä ja pikkasen väkirehua lisäksi. Vapaasti syötävillä oleva heinä on tasalaatuista ja kuivaa, ruokajuomana on lähdevettä.”.Kylälle Ronnun hevoset ovat tuoneet rutkasti uusia puheenaiheita. Paikallisessa kahvilassa seurataan innokkaasti sekä raveja että kylän hevosten otteita.”Isä oli ajamassa hevosella heti muuttopäivänä tuossa radalla, kun papan, eli isänisän vanha hirviseurakaveri pysähtyi tielle pakettiautollaan. Hän ei tiedä hevosista juuri mitään, mutta ihaili valjakkoa ja kehui, että hienosti menee. Samalta seisomalta hän lähti kylän kahvilalle kertomaan kaikille, että nyt siellä jo ajellaan hevosilla”, Heli Rontu nauraa.Juha Rontua kuunnellessa voi uskoa, että perhe hevosineen on löytänyt todellisen unelmakodin Velaatasta ja tullut sinne jäädäkseen.”Tämä paikka on eläkettä varten hommattu. Tänne tulee aina kotiin, enää ei tarvitse lähteä erikseen töihin.”.Ostopäätöstä ei kannata pohtia liikaaJuha Rontu osti Taraorin kolme vuotta sitten Seppo Suuroselta Mikkelin raveissa. Suuronen osti Ronnulta auton ja tarjosi samalla Taraoria ostettavaksi.Rontu oli jo aiemmin kantapään kautta oppinut läksynsä hevoskaupan liiallisen pohtimisen vaarallisuudesta ja ruuna vaihtoi omistajaa saman tien.”Olin aikanaan Suurosella ajelemassa kolmevuotiaita ja viimeisessä setissä ajoin hevosta, jonka lopulta ostinkin. Seppo ajoi sitten rinnalle omallaan ja ajattelin heti, että jumankauta, mikä hevonen toi on, onko se myynnissä”, Rontu muistelee.”Seppo sanoi, että on myynnissä, mutta siinä on yks pikku juttu. Siinä on vähän hankurin vikaa, tarhassa se menikin heti koppiin ja alkoi hinkata itseään.”.Jos varsan ostaa, kyllä emän täytyy jollekin sukua.Juha Rontu.Rontu muistaa reaktionsa, ettei millään ostaisi sellaista yksilöä.”Hevonen jäi kuitenkin vaivaamaan mua ja kahden viikon kuluttua soitin ystävälleni Inkisen Juhanille. Kerroin nähneeni hevosen, joka meni hienommin kuin yksikään aiemmin näkemistäni, mutta oli hankuri. Kysyin ottaisiko Juhani semmoisen treeniin, jos ostan sen. Juhani sanoi, ettei mielellään sellaista ota, mutta jos on tosiaan niin hyvä kuin sanot, niin otetaan ja koitetaan. Soitin sitten saman tien Sepolle, mutta ori oli juuri myyty. Läheltä liippasi, hevonen oli Vitter”, Rontu muistelee vieläkin harmitellen.Ronnulta on mennyt hyviä hevosia ohi suun liiallisen järkeilyn takia. Toki joukossa on monia heikompiakin, jotka ovat sen vuoksi jääneet ostamatta. Taraorin kohdalla hän onnekseen päätti olla pähkäilemättä liikaa. Ruunalla oli oston hetkellä rahaa 10 000 euroa, nyt tilillä on jo 92 500.”En edes koeajanut Taraoria vasta kuin parin viikon päästä. Seppo sanoi, että tule nyt ihmeessä kokeilemaan, mitä tulit ostaneeksi ja minähän menin. Kävin ruunan kanssa lenkillä ja sanoin Sepolle, että nyt on kyllä kyseessä paljon parempi hevonen, mitä mielestäni ostin. Se tuntui heti käteen erilaiselta, kuin tavallinen hevonen.”Sen lisäksi, että ovat kaikki juoksijoita, yhdistää Ronnun tämänhetkisiä hevosia hyvät emäsuvut.”Huonoja emäsukuja en kerta kaikkiaan huoli, niistä on niin epätoivoista saada hyvää. On pikkasen paremmat mahdollisuudet, jos ovat edes vähän jollekin sukua kuin ei kenellekään. Se on eri asia, jos on kyse aikuisesta hevosesta. Mitä sen suvun on väliä, jos hevonen on jo mennyt jotain ja näyttänyt osaamistaan. Jos varsan ostaa, kyllä emän täytyy jollekin olla sukua.”Periaate pitää hyvin kutinsa Taraorinkin kohdalla, onhan sen emä Taranella Vitterin sisar.

Juha ja Sari Rontu elävät unelmaansa – "Miten ihana toi oman pihan kuntosali on, saa olla ulkona ja kärrätä paskaa"

Aiheeseen liittyvää

Hevosten kanssa liikenteessä omaan käyttöön sopivalla ajopelillä - "B-kortillisessa autossa ei riitä kantavuus kahdelle isolle hevoselle"

Hevosten kanssa liikenteessä omaan käyttöön sopivalla ajopelillä

Tuttu talo, uudet saappaat – Tomi Himanka teki paluun Hippokseen

Mira Lehto 50 vuotta – "Kun hevoset vei, ne vei kyllä sitten ihan kokonaan"