Yes Ma'am on Uudenmaan Upeimman ehta Nuppu – kättä lippaan ja kohti finaalia

Vuodesta 1993 alkaen ajettu Uudenmaan Upein oli pitkään kolmevuotiaiden lämminveristen kauden viimeinen suurkilpailu. Neljä vuotta sitten kalenteria rukattiin uuteen uskoon, ja perinteikäs mittelö siirtyi nelivuotiaiden suurkilpailuruljanssin avausnumeroksi.Tulevan lauantain suuressa finaalissa katseet kääntyvät erityisesti kovien takamatkalaisten suuntaan, mutta viime keskiviikkona paaluhevosten karsinnassa vakuuttanut Yes Ma’am on valmis pistämään parastaan pöytään. Tuusniemen tamma liiteli avojaloin kepeästi ykköseksi 12,4-lopetuksella ja teki taustavoimiensa odotusten mukaisen suorituksen.”Tykkäsin kyllä tamman karsintaesityksestä. Se meni, kuten ajattelin. Hevonen on juossut talvella raskaassa balanssissa, ja kenkien pois ottaminen toi toivottavan efektin”, valmentaja Miika Tenhunen myhäilee.Tiitterä 4-vuotias tamma on Tenhusten tehtaan taattua tuotantoa, sillä jo emä Essi Van Press teki kelpo uran heidän käsistään. Yes Ma’am on emänsä esikoinen, muita sisaruksia löytyy kolme kappaletta.”Emälinja on tosiaan hyvinkin tuttu. Emän lisäksi meillä on ollut monta emän sisarusta, ja sen suvun metkut ovat kyllä tiedossa. Essin ura loppui aikanaan vähän kesken, kun sen polvi murtui 5-vuotiaana. Tulihan tamma vielä sen jälkeen radoille, mutta ei se ollut enää parhaimmillaan. Minusta juoksematonta rahaa jäi aika paljon, joten päätettiin jatkaa sukua. Emän puolella oli paljon hyviä ominaisuuksia, esimerkiksi ääretön nopeus, joten haettiin jaksoa ranskalaisella isävalinnalla. Päädyttiin sen myötä Orlando Viciin.”.Yes Ma’am, ”Nuppu”4-vuotias tamma, isä Orlando Vici, emä Essi Van PressVoittosumma 13 150€Ennätykset 16,0ake, 14,9keOmistajat Hevostalli Vanhala & Anna-Kaisa TenhunenKasvattajat Anna-Kaisa Tenhunen & Essi VanhalaValmentaja Miika TenhunenVoitti Uudenmaan Upeimman karsinnan, lähtee lauantain finaaliin ykkösradalta.Yes Ma’am on treenarin sanoja lainaten monin tavoin emänsä kaltainen. Viime aikojen kilpailunäyttöjen perusteella kyseessä tuntuisi olevan kuitenkin laadukkaampi painos, joten vanhaa sanontaa polven paranemisesta voidaan tällä kertaa soveltaa myös tyttäreen.”Tamma on aika lailla emälinjansa kaltainen. Se ei ollut mitenkään varhaislahjakas, kuten ei äitinsäkään, vaan pikemminkin hitaasti kehittyvä. Ei tämä ole varreltaan mitenkään iso, mutta minusta meno on tyylikkään ja hienon näköistä.”.Se on aina valmis kilpailemaan, mikä on tietysti erityisen arvostettava piirre.Miika Tenhunen Yes Ma’amista.Uran alkutaival oli hieman ohdakkeinen, mutta Tenhunen näki orastavan kyvykkyyden suoritusten takana. 3-vuotiskausi toi tullessaan ainoastaan yhden täysosuman, ja sitäkin saatiin odottaa aina joulukuun toiseen päivään saakka.”Syksyllä pidettiin vähän treenitaukoa, ja sen jälkeen tuli muutama laukkastartti. Sitten palaset alkoivat loksahtelemaan kohdilleen, ja löydettiin sopivat kilpavehkeet hevoselle. Nythän se on mennyt koko ajan pykäliä eteenpäin ja kehittynyt startti startilta. Tamma on perinyt nopeuden äidiltään ja uskon, että kun saadaan vielä ensi talvi treenata toivotulla tavalla, se on vuoden päästä entistä valmiimpi.”Luonteesta puhuttaessa Yes Ma’am saa osakseen varsin melleviä lausuntoja. Itse asiassa tamma vaikuttaisi olevan unelmien kilpahevosen prototyyppi: kotioloissa kaikki käy, mutta kilpailupaikalla hampaat pureutuvat tiukemmin yhteen.”Se on hirveän kiltti kotioloissa. Sille käy kaikki kaverit, ja muutenkin hevosen kanssa on tosi helppo toimia. Sitten kun isketään numerolappu kylkeen, tamma puree hammasta ihan toiseen malliin. Se on aina valmis kilpailemaan, mikä on tietysti erityisen arvostettava piirre.”Joissakin tapauksissa liiallinen totisuus saattaa kääntyä iän myötä itseään vastaan. Tenhunen on toistaiseksi luottavainen sen suhteen, että sopiva henkinen balanssi säilyy myös tulevina vuosina.”Kaikkein oleellisinta on, että treenit pystytään ajamaan ihan normaalisti. Jos hevonen on pikkuisen topakka starttitilanteessa, kotiolojen käytös nousee siinä vaiheessa isoon rooliin. Tämän kohdalla kuumenemista ei ole ainakaan vielä näkynyt treeniotteissa, joten olen aika luottavainen, että lataus ei mene jatkossakaan yli.”Orlando Vicin tyttären omistavat Hevostalli Vanhala sekä Miika Tenhusen puoliso Anna-Kaisa Tenhunen. Tenhusten pitkäaikaisen hevosenomistajan Arto Vanhalan tytär Essi on myös tamman osakasvattaja, joten kyseessä on yksi toimivan yhteistyön taidonnäytteistä.”Vanhalan perhe antoi tälle nimenkin. En muista, oliko se Essin vai Arton idea, mutta joka tapauksessa sinne suuntaan kuuluu kunnia tämän osalta. Onhan nimi sellainen, että heti tekee mieli vetää käsi lippaan”, Miika Tenhunen naurahtaa.”Arton hevosia on ollut meillä ainakin toistakymmentä vuotta, ja yhteistyö on pelannut kyllä oikein hienosti. Hän on erinomainen hevosenomistaja.”Arto Vanhala siirtää kunnian hevosen nimestä tyttärensä harteille.”Essi sen keksi, enkä osaa kertoa taustasta sen tarkemmin”, Vanhala toteaa.”Joka tapauksessa hevonen on ollut kaikkineen tosi positiivinen yllätys. Se on vielä keskeneräinen, ja Miikakin on sanonut, että tamma voi olla ensi vuonna paljon parempi. Sen takia tuleva talvi keskitytään kilpailemisen sijaan treenaamiseen.”.Taustavoimat lähtevät lauantain koitokseen toiveikkain mielin, mutta jalat vahvasti maan pinnalla.”Tykkäsin erityisen paljon karsintajuoksusta. Se on alkanut hieman kuumenemaan varsinkin alussa, joten Santtu (Raitala) teki täydellistä työtä, kun tarjosi hevoselle alkumatkasta selkäjuoksun. Finaalissa saakin pinkoa tuli hännän alla, sillä takamatkalta tulee kovia vastustajia. Voitto olisi totta kai jättiyllätys, ja mukana on enemmän toivetta kuin uskoa hevosen mahdollisuuksiin. Mielenkiinnolla katsotaan, miten meille käy, ja paikkahan on paras mahdollinen, kun saatiin itse valita se”, Arto Vanhala niputtaa.Sääntöjen mukaisesti karsintavoittaja pääsi valitsemaan paikkansa ensimmäisenä. Lähtöradan valinta ei tuottanut minkäänlaista päänvaivaa.”Kyllä se oli aika selkeä juttu, että ykköspaikka valitaan”, Miika Tenhunen vahvistaa.”Se käy voltissa hieman kuumana, mutta lähtee sen verran kovaa, että kuski saa valita mieleisensä taktiikan.”.Nelivuotiaan koko kapasiteetti laitetaan totiseen testiin, sillä reilusti enemmän tienanneet ikätoverit hengittävät niskaan ainoastaan 20 metriä taaempana.”Pakilta tulee tosi hyviä hevosia. Niillä on kovat vauhdit ja ennen kaikkea paljon rutiinia verrattuna paalun osallistujiin. Ajathan eivät ole aina suoraan vertailukelpoisia, mutta esimerkiksi Piccolo Cocktail meni viime keskiviikkona vain kymmenyksen kovempaa kuin tämä. Altavastaajana kisaan toki lähdetään, mutta jos tamma parantaa edes muutaman kymmenyksen, niin takamatkalta täytyy mennä 13-alkuinen tulos voittaakseen lähdön. Ei sieltä varmaan kaikki ohi ryntäile.”Uudenmaan Upeimmassa on tarjolla 15 000 euron ykköspalkinto. Kyseessä on Yes Ma’amin uran toistaiseksi selvästi suurin kilpailu, mutta vuoden päätähtäin on asetettu kesän kiivaimman kilpailukarusellin jälkeiseen aikaan.”Kaikkialle se on maksettu mukaan, ja Kuopio Stakes voisi olla seuraava suurempi kilpailu, kun päästään ajamaan kotiradalla. Mutta tehdään sen osalta päätöksiä vähän myöhemmin. Vuoden päätähtäin on Villinmiehen Tammakilpailu, ja hevonen yritetään saada silloin mahdollisimman hyväksi. Jossain välissä pidetään varmaan pieni treenitaukokin, jotta tamma saa puhaltaa hetken aikaa ennen syksyn kovia koitoksia.”Suurimmalla osalla hevosista on varsin lennokas lempinimi. Sama kaiku kavioiden on myös Yes Ma’amin suhteen, mutta taustalla ei ole sukuun tai viralliseen nimeen liittyvä muunnelma, vaan vilkkaan mielikuvituksen tuotos.”Meidän tytöt antoivat sille jo pikkuvarsana lempinimen Nuppu. En todellakaan tiedä, mistä se juontuu, mutta siitä lähtien hevosta on kutsuttu kyseisellä nimellä. Katsotaan, miten Nuppu lauantaina pärjää”, Tenhunen hymähtää..Kilpailukonseptissa kehittämistäMiika Tenhunen on tyytyväinen Uudenmaan Upeimman ajankohtaan kilpailukalenterissa. Osallistujien alhainen määrä vetää kuitenkin miehen mielen mietteliääksi.Tämän vuoden Uudenmaan Upeimman osalta osallistujamäärä jäi sen verran alhaiseksi, että karsintoja järjestettiin ainoastaan yksi. Houkuttelevasta ykköspalkinnosta huolimatta finaali ajetaan tämän myötä vajaana lähtönä. Suuntaus herättää huolta myös Miika Tenhusen mielen maisemissa.”Ei kai määrän kuuluisi olla noin alhainen. Varsoja pitäisi olla kaiken järjen mukaan selvästi enemmän”, Tenhunen pohtii.”Loppukilpailussa on kuitenkin tarjolla asiallinen palkinto, joten konseptia pitäisi varmaan kehittää johonkin suuntaan. Vaikea tässä on äkkiseltään keksiä mitään aukottoman toimivaa ratkaisua, mutta pelottaakohan tuo, kun pisin takamatka on vain kaksikymmentä metriä? Jos paaluhevosten voittosummaa alentaisi vähäsen ja lisäisi yhden välipaalun, niin avoimet nelivuotiaat olisivat sitten neljässä kympissä.”.Ainakin näiden nuorempien hevosten osalta on tärkeää, että niille on tarjolla oman ikäluokan lähtöjä.Miika Tenhunen .Keväinen ajankohta saa Tenhuselta varauksettoman kannatuksen.”Minusta siihen ei kannata tehdä suurempia muutoksia. Tämä kilpailu on sellainen pehmyt aloitus kohti kesän suuria kilpailuja. Ainakin näiden nuorempien hevosten osalta on tärkeää, että niille on tarjolla oman ikäluokan lähtöjä. Voisihan niitä ilmoitella esimerkiksi rahasarjoihin ja divisioonakarsintoihin, mutta mieluiten urapolkua rakentaa mahdollisimman järkevästi.”Uudenmaan Upein nostaa esiin erityisesti kasvattajien roolin, sillä kyseessä on perinteikäs kasvattajakilpailu. Tenhusten tiluksille ei ole syntymässä tänä vuonna yhtään omaa lämminverivarsaa, mutta suomenhevosten osalta lippua pidetään silläkin saralla korkealla.”Kasvatuspuoli on omalla tavallaan kiinnostanut aina, ja tammoja on ollut vuosien saatossa enemmän ja vähemmän. Tänä keväänä ei synny yhtään kokonaan omaa lämminveristä, mutta muutama suomalainen pitäisi tulla. Niiden kehittymistä on mukava seurata.”

Yes Ma'am on Uudenmaan Upeimman ehta Nuppu – kättä lippaan ja kohti finaalia

Aiheeseen liittyvää