Ravikuvaaja ei säätä säikähdä – "Usein esimerkiksi kansainväliset tähdet ovat hyvin kuvauksellisia"

Kesä ja ravien suurkilpailukausi ovat hevosurheilun parasta antia. Silloin radoilla nähdään toinen toistaan hienompia hevosia, ihmiset kokoontuvat yhteen ja radoilla koetaan suuria tunteita sekä kilpailijoiden että yleisön puolella..Kesä on myös raveissa valokuvaavien kulta-aikaa. Yksi heistä on tamperelainen Anette Naroma..”Suosikkikuvaustapahtumia minulle on ainakin Suur-Hollola sekä St Michel, ja ne on aina olleet sellaisia, missä olen itse halunnut päästä käymään. Kummassakin tapahtumassa on hieno tunnelma, ja niissä viihtyy hyvin. Suur-Hollolassa on hieno kuvata, ja sisäkentältä saa otettua kivoja kuvia. Mikkelissä pääsee puolestaan vähän kuin piknikille keskikentän nurmialueelle”, kesäisin aktiivisesti raveja kuvaava Anette Naroma kertoo..”Hyvä kuvattava hevonen on taas sellainen, joka on iloinen ilmeeltään ja menee korvat pystyssä sekä suu kiinni. Ohjastajan ei myöskään tarvitse kauheasti kinnata hevosta, ja lisäksi hevosella on mahdollisimman vähän varusteita. Usein esimerkiksi kansainväliset tähdet ovat hyvin kuvauksellisia.”.Naroma valokuvaa pääasiassa suurkilpailuissa. Kuvauspäivät raveissa ovat usein pitkiä, ja ne vaativat ennakkovalmisteluita..”Etukäteen katson aina lähtölistat ja sääennusteen, ja sen perusteella mietin vaatetuksen sekä mukaan tarvittavat varusteet. Kamerasta pitää ladata akut, sekä pakata mukaan mahdollisia tarvikkeita, kuten esimerkiksi kameran sadesuojaa”, Naroma listaa..”Sääolosuhteet ovat vähän sellainen asia, mihin kokemus tuo varmuutta, ja osaa valmistautua suurin piirtein oikeanlaisilla vaatteilla. Sadeviitta, kumisaappaat ja vaihtovaatteet ovat yleensä kuitenkin aina mukana autossa, mutta aina välttämättä nekään eivät auta. Neuvona aloitteleville valokuvaajille voisin sanoa, että pukekaa kunnolla päälle, ja niin, ettei varpaita pääse palelemaan.”.Ravien aikana Naroman aika kuluu pääasiassa sisäkentän puolella, mistä on valikoitu hyvä paikka..”Radan mukaan riippuu, kuinka paljon pitää liikkua, ja pitääkö voittajakuvat mennä ottamaan radan ulkolaidalta. Esimerkiksi Vermossa kuljetaan radan yli koko ajan, mutta vastaavasti taas Mikkelissä ei tarvitse montaa askelta ottaa saadakseen voittajaseremonioista kuvia. Yleensä minulla ei ole pakottavaa tarvetta saada kaikista voittajaseremonioista kuvia, joten yleensä katson etukäteen jonkin sopivan välin, jolloin voin käydä vessassa ja tallialueella tapaamassa tuttuja”, Naroma kertoo..”Ravipäivien aikana kuvaajilla on monesti myös keskinäisiä veikkauksia voittajista. Ei siitä mitään palkintoa tule, mutta kunnia on kuitenkin taattu.”.Naroma varautuu kuvauspäiviin runsain eväin..”Kuvauspäivän eväät riippuu yleensä säästä, ja jos sattuu hyvin kuuma päivä, niin juotavaa on oltava useita litroja mukana. Mukana on yleensä kauhea kassillinen eväitä: mansikoita, herneitä, suklaata, karkkia, sipsiä, viinirypäleitä ja jotain eväspatukoita. Kyllä siinä monet sisäkentällä toimivat toimihenkilöt ovat usein kateellisia”, Naroma kertoo..”Sateisena päivänä puolestaan eväät ovat huomattavasti maltillisemmat, ja silloin mukana on jotain kylmäkahvia ja vähän jotain sipsiä ja karkkia. Sateisella kelillä eväitä ei oikein viitsi edes kaivella. Silloin yritän käydä sisällä haukkaamassa jotakin.”.Kuvauspäivä radalla kestää niin kauan kuin ravitkin kestävät. Ravien päätyttyä hommat eivät lopu vielä siihen, sillä sen jälkeen kuvat pitää vielä käydä läpi..”Kuvien käsittelyyn jokaisella on vähän oma taktiikkansa, ja minä laitan kaikki ottamani kuvat latautumaan koneelle. Jos minulle on tullut ennakkotilauksia, käsittelen ne ensimmäisenä valmiiksi. Selaan kaikki kuvat heti läpi, ja ne mitkä näyttävät omaan silmään onnistuneilta laitan heti ensimmäisenä someen esille”, Naroma toteaa..”Joskus seuraavalla viikolla käyn läpi kaikki loput kuvat, ja tällaiseen urakkaan menee aikaa noin kuusi tuntia, kunnes on valmista. Galleriaan jää yleensä noin 200–300 kuvaa suurkilpailupäivältä. Jokainen niistä kuvista on pitänyt käydä läpi, katsoa valotus, suoristaa horisonttisuunta, jos se sattuu olemaan vinossa, sekä rajata kuva. Vaikka kuvien käsittely meneekin hyvin liukuhihnahommana, siltikin se on vain aika pitkä projekti, jotta yksien ravien kuvat saa laitettua esille.”.Naroman innostus valokuvaamiseen on lähtenyt ihan pienestä pitäen..”Hyvin pienenä jo kuvasin filmikameralla vaarin tallissa hevosia. Isäni osti ensimmäisen digipokkarini, kun sellaiset tuli myyntiin, ja sellaisella olen kuvannut ensimmäiset ravikuvani. Siitä se on pikkuhiljaa lähtenyt liikkeelle, ja kalusto on kehittynyt vuosien aikana. Aikoinaan ostin ensimmäisen pienen järjestelmäkamerani ensimmäisillä kesätyörahoillani”, Naroma muistelee..”Valokuvaus on hieno harrastus, ja radan varteen mahtuu kyllä kuvaajia. Kesällä on paljon hienoja ravitapahtumia kuvaamisen kannalta, ja sieltä me olemme kaikki itsekin aloittaneet.”

Ravikuvaaja ei säätä säikähdä – "Usein esimerkiksi kansainväliset tähdet ovat hyvin kuvauksellisia"

Aiheeseen liittyvää