Up Down Lily toteuttaa unelmia – "Tuntuu erityisen isolta jutulta päästä näin isoon kilpailuun ammattitallien hevosia vastaan"

Marika Enoranta haukkoi henkeään karsintaillan voittajahaastattelussa Up Down Lilyn suorituksen jälkeen. Lauantain finaalista on tulossa neljän hengen kasvattaja- ja omistajaporukalle vielä ikimuistoisempi päivä. Team Väärin Ravurit -omistajaporukkaan kuuluu Enorannan lisäksi hänen miehensä ja pitkältä ajalta tuttu ystäväpariskunta.

Karsinta ei jättänyt toivomisen varaa. Up Down Lily eteni heti avauspuolikkaan jälkeen parijonosta määrätietoisesti johtaneen Sands Hybridin rinnalle, ja siitä Hannu Torvinen lasketteli tammalla ykköseksi. Callela Xplosion iski johtavan takaa vielä iholle, mutta ei koskaan edelle.

”Ei siitä vielä oikein tiedä, ymmärtääkö Up Down Lily edes koko homman nimeä. Parijonossa se saattaa toisten takana jätättää, eikä pidä ollenkaan asemiaan. Paikka johtavan rinnalla sopii tammalle hyvin. Tuntuu, että siitä se ottaa homman enemmän tosissaan”, Marika Enoranta kommentoi. 

Kotimatkalla valmentaja oli ehtinyt prosessoida suoritusta muutaman tunnin, mutta silti asiassa oli vielä sulattelemista.

”En tiedä, voiko tätä edelleenkään uskoa todeksi. Up Down Lily teki sellaisen tempun, mitä ei voi sanoin edes kuvailla. Tamman suoritus karsinnassa meni todellakin tunteisiin.”

Up Down Lily sai jo varsana lempinimen Lempi, mutta monesti lempi on leiskunut liiankin kanssa. Vermon karsintareissulla tamma sai erityistä kiitosta valmentajalta tyyneydestään.

”Lempi ei ole mikään paras mahdollinen matkustaja, mutta keskiviikkona se oli hirveän kiltillä päällä, ja kuljetus Vermoon meni rauhallisesti. Normaalisti se on kova mimmi, ja saattaa vähän potkiskella autossa. Ehdin jo miettiä, että mikä tammalla on vikana. Ajattelen herkästi aina pahimman kautta. Jos on jotain, minkä voi tulkita negatiiviseksi, herkästi sen niin tulkitsen”, Enoranta myöntää.

Huoli oli turha, sillä jo Enorannan iloksi Up Down Lily oli rento ja rauhallinen myös kisapaikalla. Kun vielä hovikuski Hannu Torvinen oli tyytyväinen tamman lämmitykseen, jäi reissusta vain positiivista sanottavaa.

”Kaikki meni hyvin, ja karsintapäivästä jäi koko tiimille iloiset fiilikset”, Enoranta tiivistää.

Up Down Lilyn matka kohti Arvid Åvallin Tammaderbyn finaalia on suunniteltu tarkoin. Kauden avaus Lahdessa huhtikuun alussa sujui juuri sillä tavalla kuin toivottiin. Tuolloin tamma kiri 4. ulkoa viimeiset 800 metriä sinnikkäästi 12,9-vauhtia.

Oli vain hyvä, että suorituksessa näkyi pitkä kilpailutauko. Samalla tuli selväksi, miten hyvästä hevosesta on kysymys. Up Down Lily ei suostunut antamaan periksi maalisuoralla, vaikka talvitreenien jälkeen koneessa oli vielä karstaa.

”Oli etukäteen Hannun (Torvinen) kanssa puhetta, että tamman on tärkeä saada yksi startti alle ennen karsintapäivää. Up Down Lily terävöityi selvästi Jokimaan startista Vermoon. Luulen, että se menee finaaliin vielä eteenpäin. Niin pitää mennäkin, sillä aika kova tulee vastaan.”

Enoranta viittaa kommentillaan erityisesti Lightning Strideen, joka avasi kautensa vakuuttavalla kirivoitolla. Suosikin lyöminen ei nouse haastattelussa edes puheisiin, sillä harrastajavalmentaja kokee finaalin riittävän jännittäväksi ilman ajatusta suuresta menestyksestä.

”Ensinnäkin on hirveän hieno asia, että päästiin finaaliin mukaan. Tuntuu erityisen isolta jutulta päästä näin isoon kilpailuun ammattitallien hevosia vastaan. Tästä eteenpäin kaikki on plussaa. Nyt on edessä monta pitkää päivää ennen lauantaita”, Enoranta nauraa.

Pohdittavaa riittää, sillä tarjolla on maineen ja kunnian lisäksi 20 000 euron ykköspalkinto. Valmistautumisessa suureen päivään Enoranta ei halua paljastaa kaikkia korttejaan.

”Hannun (Torvinen) kanssa vähän mietittiin ja suunniteltiin muutoksia. Katsotaan lähempänä asiaa uudelleen, eikä niitä kannata vielä huudella, kun ei ole mitään varmaa. Lämmityksen jälkeen tehdään lopulliset päätökset, mutta tietysti toivotaan, että Up Down Lily pystyisi finaalissa parhaimpaansa.”

Enoranta muistuttaa, ettei matka finaaliin ole ollut pelkästään yhden naisen näytös. Lajilegenda Martti Keskinen on ollut Enorannan tukena ja apuna matkalla kohti suurta päivää.

”Martista (Keskinen) on ollut ihan korvaamaton apu vuosien ajan. Käymme edelleen yhdessä viikottain ajamassa harjoituksia, kun tallikaverit Up Down Lily ja Definitely Maybe ottavat toisistaan mittaa.”

Palapelin yksi tärkeä pala löytyy onnistuneesta talvitreenikaudesta. 

”Viime talvena päästiin valmistautumaan hevosten kanssa kauteen juuri kuten haluttiin. Meillä oli mainio lumipolannerata jo aikaisin talvella. Kelirikon aikaan päästiin ajamaan Mäntän radalla hiittiä, kun se oli jo varhain keväällä hyvässä kunnossa. Talvi on ollut monelle vaikea, mutta meille se oli hyvä.”

Enorannan mukaan kotona hevosen vireestä tai itseluottamuksesta ei silti saanut oikeastaan minkäänlaista kuvaa. Valmentaja joutui talven aikana monta kertaa miettimään, kuinka tamman persoonallinen luonne saadaan käännettyä menestykseksi kilparadoilla.

”Meillä on kahden kilometrin pituinen metsärata. Lempi ottaa harjoitukset välillä sen verran rennosti, että sen kanssa yksi kierros saattaa kestää tunnin. Lempi pysähtyy, haaveilee ja ihailee maisemia. Sillä on omat juttunsa, ja meillä on ollut monenlaisia lenkkejä”, Enoranta nauraa.

Rentojen kevätlenkkien lisäksi on eletty myös toisenlaisia päiviä.

”Lempi ei ole ollut kauhean helppo hevonen, mutta eihän sitä niin voi sanoa ääneen”, Enoranta nauraa. ”Sanotaanko, että se osaa olla välillä haastava. Paljon tamma on matkan varrella opettanut. Talven aikana hevoseen on tullut luonnetta lisää. Tammasta on tullut vielä paljon entistä kovempi. En tiedä, onko se välttämättä positiivinen juttu, mutta näin on päässyt käymään.”

On sattumien summa, että Enoranta joutuu ylipäätään miettimään Up Down Lilyn sielunelämää. Raviurheilussa kaikki on pienestä kiinni. Yksi päivä tai pikemminkin yö vaikutti Enorannan raviharrastukseen enemmän kuin mitä hän sillä hetkellä olisi millään voinut kuvitella.

Se oli yksi kesäyö monta vuotta ennen Up Down Lilyn syntymää. Silloin käynnistyi matka kohti Arvid Åvallin Tammaderbyn finaalia.

”Eräänä juhannusyönä saimme mielestämme hyvän idean. Siinä hetkessä asetettiin pitkän tähtäimen suunnitelma. Up Down Lilyn emä Stoneisle Looker oli setäni Mikon (Enoranta) hevonen. Tamma loukkasi jalkaansa, ja setä aikoi lopettaa koko hevoshomman. Stoneisle Looker jäi vaille kotia. Päätettiin astuttaa se Like A Prayerillä. Ensimmäinen varsa Up Down Rose oli jo lahjakas, mutta sille tuli jalkaongelmia. Sitten syntyi Up Down Lily”, Enoranta liikuttuu.  

Nyt eletään kevättä 2025, Marika Enorannan unelmista on tullut totta. Hän on pikkutytöstä saakka ollut mukana lajin parissa, ja nyt viisivuotiaaksi varttunut Up Down Lily on nostamassa häntä lajin huipulle.

”Up Down Lily on vienyt meidät uskomattomiin lähtöihin. Sitä kautta ollaan päästy kokemaan tilanteita ja tunteita, joita ei pysty kuvailemaan ihmiselle, joka ei ole niitä kokenut. Kun ravihevosen voitto osuu omalle kohdalle, sitä kokee jotain uskomatonta. Up Down Lily on vielä oma kasvatti, joten onhan se kova juttu”, Enoranta myöntää.

Jo karsintaillan jälkeen kotimatkalla onnitteluita sateli tutuilta ja tuntemattomilta. Enoranta ei ole tottunut olemaan huomion keskipisteenä.

”Tuntuu, että meidän menestys on huomioitu, mikä tuntuu tietysti hienolta. Samalla tulee turhaan hirveästi paineita. Kaikesta huolimatta on kiva olla mukana”, Enoranta päättää nauraen.

Sukuperintönä rakkaus hevosiin

Up Down Lilyn lisäksi nelivuotiaaksi varttunut Definitely Maybe on hevonen, joka saattaa nostaa Marika Enorannan nimen isoihin otsikoihin.

Marika Enorannan valmennustilasto on hämmentävä. Uran 87 starttia ovat sujuneen totosijoin 25-12-9, ja rahaa hevoset ovat juosseet reilusti yli 100 000 euroa.

Enorannalla on ollut omia treenihevosia vasta vajaat neljä vuotta. Valmennusura lähti liikkeelle voitolla Father’s Hopen kanssa kesällä 2021, ja Up Down Lily on jatkanut hienoa menestystä aloitettuaan kilpauransa vuoden 2023 lopulla. Kuluvan vuoden aikana Definitely Maybe saattaa sekin nousta aina ikäluokkalähtöihin saakka.

Menestyksen siemenet on kylvetty 1980-luvulla Marika Enorannan ollessa pikkutyttö. Hän aloitti koulutien samaan aikaan, kun perheen hevonen Poika-Siro juoksi kilpauransa alkuun 13 voittoa putkeen. Enoranta on nukkunut monet päiväunet rekireissuilla nuoren Poika-Siron kyydissä. 

Vielä suuremman kipinän raviurheilun pariin Enoranta kokee saaneensa Enoran Charlotalta. Uskomatonta kyllä, myös se voitti uransa 13 ensimmäistä kilpailua. Nuori tyttö pääsi näkemään ja kokemaan suurkilpailuhumun tamman rinnalla. Hän oli tuolloin 10-vuotias. 

”Kotona on aina ollut sellaisia hevosia, jotka ovat pärjänneet. Olen elänyt ja kasvanut täysillä mukana siinä maailmassa. Olen aikuisiällä ollut välillä kokonaan sivussa raviurheilusta. Ilman muuta lapsuuden kokemuksillla on iso vaikutus siihen, miten suhtaudun lajiin ja valmentamiseen. Harrastaminen on tavoitteellista, sillä toinen vaihtoehto on, ettei harrasta ollenkaan. Haluan tehdä tätä tosissaan”, Enoranta kertoo.

Enorannan valmentamat hevoset ovat juosseet 25 rahasijaa peräkkäin. Pitkä työura elintarvikealan yrityksessä on kuitenkin se, mikä tuo leivän pöytään ja mahdollistaa harrastamisen. Sisko, puoliso ja muut tukijoukot ovat mukana voittavassa tiimissä. 

”Harrastaminen vaatii paljon aikaa ja sitoutumista. Vermosta tultiin karsinnoista yhdeltä yöllä kotiin, siitä kuudelta aamutallin kautta päivätöihin ja illaksi Lahden raveihin. Kyllä siinä koville joutuu. En tietysti pystyisi harrastamaan ilman apujoukkoja ja sitä, että työ joustaa aina tarvittaessa”, Enoranta kiittelee.