Irma Tammelin kasvattaa By Me -hevosia rakkaudella – "Varsan syntymän jälkeen pärjääminen on seuraava tavoite"

Ruohonjuuritason harrastaja, jolle hevoset ovat pakkomielle. Irma Tammelin kuvailee elämäänsä tavalla, josta huokuu syvä kiintymys hevoseen.Tammelinin lapsuudessa maatalon työt tehtiin hevosilla. Teini-iässä tallielämä veti yhä vahvemmin puoleensa.”Roikuin pikkutyttönä työhevosten mukana, ja hevoset ovat olleet siitä saakka pakkomielle”, Tammelin aloittaa. ”Vuonna 1962 syntynyt englantilainen täysverinen ratsu Fine Way oli hoitohevoseni 1960-luvun lopulla. Kun sain kuulla, että hoitohevoseni menee myyntiin, niin se oli saatava itselle. Vanhempani suostuivat sen ostamaan.”Tammelinin mieleen tuli pian ajatus, että pitäähän tammalle saada varsa. ”Fine Way tuli tiineeksi. Sieltä saatiinkin yllätyksenä kaksosvarsat. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli vielä tenttejä koululla, ja minua haettiin varsojen viereltä koululle”, Tammelin nauraa.Hakija oli samaa luokkaa käynyt Rauli ”Rinti” Tammelin, josta tuli sittemmin Irman puoliso. Hynttyyt laitettiin yhteen sillä ehdolla, että hevoset pysyvät elämässä pääroolissa.”Hän sanoi siihen, että jos yksiin mennään, niin ei me pelkästään ratsuja pidetä, vaan talliin pitää saada myös ravihevosia. Se kävi hyvin, sillä olin jo lapsena sanonut meitä raveissa käyttäneelle tilanhoitajalle, että aion ostaa jonain päivänä oman ravihevosen”, Tammelin jatkaa..Irma TammelinKasvattanut yhdessä miehensä Rauli Tammelinin kanssa yhteensä noin 50 hevostaHarri Koivunen on ollut yli 40 vuotta pariskunnan luottovalmentajaTammelinien yhteisistä kasvateista eniten ansainneet ovat Questionmark Me (100 509 €) ja Fine By Me (87 843 €)Fine By Men ensimmäinen varsa, Team Alman omistama Fly By Me 10,2aly on ansainnut jo 142 085 euroaIrma Tammelin kuvailee itseään ruohonjuuritason harrastajaksi, joka nauttii tallielämästä .Kasvatustoiminta alkoi ratsuilla. Ravihevosten kanssa se käynnistyi Harri Koivusen Ruotsista löytämän siitostamma Mina Nibsin myötä. Watch Me syntyi vuonna 1983.”Miten hienolta tuntui, kun kaikki meni hyvin, ja saatiin varsa kohdusta ulos.”Watch Me lähti Harri Koivusen mukana opetettavaksi Poriin, kun 22-vuotias nuorukainen oli aloittanut siellä valmennustoiminnan. Jo silloin molemminpuolinen luottamus oli vahva.”Meillä synkkasi Harrin kanssa heti. Hänellä on ollut ihan ratkaiseva merkitys meidän yli 40 vuotta kestäneessä raviharrastuksessa. Olen yhteistyöstä ihan tavattoman kiitollinen”, Tammelin herkistyy.Watch Me jätti menestyksekkään kilpauran jälkeen yhden varsan, jonka jälkeen Tammelin koki hevoskasvattamisen ilon lisäksi myös sen kaikista suurimman surun.”Kasvatus kiehtoo ja se on kaiken lähtökohta. Olen toisaalta hermoheikko tyyppi, joka jännittää ja pelkää, että varsomisen kohdalla käy jotain. Siinä kohtaa tuntee itsensä voimattomaksi. Watch Me menehtyi varsomiseen. Se oli ihan hirveää, ja siitä kesti toipua kauan. Hetken mietin, että nyt loppui hevosenpito. Vaikeimpana aikana hevoset auttoivat jaksamaan, sillä niitä piti joka päivä ruokkia ja hoitaa”, Tammelin huokaa. Tammelin on luonteeltaan positiivinen ja eteenpäin katsova hevosihminen. Hän jatkoi matkaa miehensä kanssa lopulta entistä vahvemmin askelin. Hevosia kasvatettiin pienimuotoisesti keskimäärin yksi varsa vuodessa. Lapset varttuivat perheessä, jossa hevoset ruokittiin yhtä kellontarkasti kuin ihmisetkin.”Ruokaa alettiin laittamaan vasta sitten perheelle, kun oltiin ensin käyty tallilla. Lapset oppivat, että elämässä on asioita, mistä pitää huolehtia.”Kaupungin uuden kaavoituksen myötä muutto tuli ajankohtaiseksi 23 vuotta sitten. Tammelinit muuttivat Naantalista reilun 30 kilometrin päähän Mynämäelle.”Lähdettiin etsimään pienempää taloa ja enemmän tilaa hevosille. Ei se ihan suunnitelman mukaan mennyt, kuten ei elämässä yleensäkään. Mynämäeltä löytyi Naantalin kotia isompi talo. Paikka tuntui heti omalta. Tilaa hevosille ei ole juuri enemmän, mutta meillä on ollut mahdollisuus pitää omien hevosten lisäksi muutamia vieraita emätammoja kerrallaan.”.Oma kasvatustoiminta virkistyi vuoden 2007 lopulla, kun Harri Koivunen sai Tammelineilta toimeksiannon vinkata uutta emätammaa.Koivunen löysi muutaman vaihtoehdon, ja Irma Tammelinin valinta oli taustatiedot kuultuaan Jolly Holiday. Sen suku oli timanttia. Kolmas emä Kerry Way voitti vuoden 1966 Hambletonianin, ja toinen emä Classical Way pääsi lähes viiden miljoonan kruunun ansioihin.Samalta emälinjalta on myöhemmin periytynyt mm. Prix du Cornulierin vuonna 2018 voittanut Traders, jonka ansiot nousivat yli miljoonan euron. Jolly Holidayn varsoista Mellby Sambuca oli tuolloin kaksivuotias. Se otti myöhemmin huippulähdöissä kahdeksan voittoa putkeen.”Me hurrattiin kotona voitoille, vaikka meillä ei ollut osaa eikä arpaa Mellby Sambucan suhteen. Paitsi, että olimme saaneet ostettua sen emän. Jolly Holidayn suku oli sellainen, että kun siitä kuulin, niin ei tarvinnut kauppaa miettiä yhtään. Emme tietenkään ikinä olisi saaneet sitä ostettua, jos Ruotsissa syntyneet jälkeläiset olisivat ehtineet kunnolla kilpailla.”.Sanoin aina kimppalaisille, että nyt on syytä nauttia, näitä hetkiä ei välttämättä pääse kokemaan uudestaan.Irma Tammelin.Jolly Holidayn varsoista Fine By Me ja Questionmark Me voittivat yhteensä 53 kertaa. Jolly Holidayn ja Fine By Men myötä syntyi Team Alma.”Fine By Me menestyi hienosti kilparadoilla, ja sen ensimmäinen varsa Fly By Me teki upean 3- ja 4-vuotiskauden. Sanoin aina kimppalaisille, että nyt on syytä nauttia, näitä hetkiä ei välttämättä pääse kokemaan uudestaan. Perhe, suku ja ystävät ovat kimppaomistamisen myötä ylipäätään mahdollistaneet sen, että pääsemme yhdessä kokemaan näitä hienoja tunteita”, Tammelin muistuttaa.Mynämäen kotitilalla elelevä Fine By Me on tuonut jatkuvuutta myös kasvatukseen, sillä se on ehtinyt varsomaan viidesti. Isäorivalinnat Muscle Mass, Maharajah, Fabulous Wood, Calgary Games ja Nuncio kertovat, että hommaa tehdään paitsi täydestä sydämestä, myös kovilla taloudellisilla panostuksilla.”Olen alusta asti ollut sitä mieltä, ettei isäorivalinnassa kannata pihdata. Varsan syntymän jälkeen pärjääminen on seuraava tavoite. Rinti on jääkiekossa ja urheilijana tottunut siihen, ettei mikään muu kuin voitto kelpaa. Raveissa olen aika monta kertaa ollut tyytyväinen muihinkin sijoituksiin, mutta tosissaan tätä kumpikin tehdään”, Tammelin pohtii.Kasvattamisesta ja kilpailemisesta on muodostunut yhä vahvemmin Tammelinin perheen ja suvun yhteinen juttu. Kolme lasta ja kolme lastenlasta pitävät huolen siitä, että monta silmäparia seuraa uusien tulokkaiden kasvua kilpahevoseksi. Syntymän jälkeen pohditaan yhdessä varsoille nimiä. ”Viime kesän kasvatin lempinimi oli alusta saakka vitonen, kun se on Fine By Men viides varsa. Lapsiporukka keksi juhannuksena sille nimen Highfive By Me, joten siitä tuli virallisesti ylävitonen. Edellinen varsa sai nimen Sweetsixteen By Me. Se tulee taas Rintin pelinumerosta 16, joka on jäädytetty ja nostettu TPS:n hallin kattoon”, Irma Tammelin kertoo.Fine By Men ensimmäinen varsa Fly By Me on juossut tiensä Team Alman sydämiin, ja se ansainnut urallaan jo 142 085 euroa. Samalla ruuna on ollut kasvateista se kaikista haastavin.”Sen kohdalla pysyttelin mahdollisimman kaukana myös kisapaikalla, ettei hevonen vain aisti, miten hermona siellä olen. Fly By Me on jo valmiiksi hankala tapaus, enkä halua tuoda sille yhtään lisästressiä. Sen kohdalla mieli on pelonsekainen koko ajan, kun ei tiedä yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu”, Tammelin nauraa..Kaikesta huolimatta omien kasvattien kilpaileminen on Irma Tammelinille se juttu, mikä jännityksestä huolimatta vetää puoleensa. Ennen ruoka ei maistunut kunnolla viikkoon ennen starttia, mutta ajan myötä Tammelin pystyy syömään jo kilpailupäivän aamupalan.”Haluan käydä paikan päällä raveissa seuraamassa omien hevosten juoksuja, ja elää niitä hetkiä joka solullani. Onhan se ihan hirveää. En osaa hillitä itseäni ollenkaan, ja joudun aina välillä häpeämään itseäni”, Tammelin nauraa.Ravipäivä huipentuu starttiin, mutta jo sitä ennen tallialueella tapahtuu paljon sellaista, mitä Tammelin toivoisi tuotavan paljon enemmän esille esimerkiksi pääravien studiolähetyksissä.”Varikolla on mahtava aistia tunnelmaa. Seuraan mielenkiinnolla tapahtumia, mutta yritän olla pyörimättä toisten jaloissa. Sitä fiilistä pitäisi pystyä välittämään enemmän television ääreen. Yhtäkään voittajahaastattelua ei saisi laittaa poikki kesken kaiken ja lähteä puhumaan peleistä. Ymmärrän senkin puolen, mutta pitää antaa arvostus näille ihmisille, jotka toimivat ja jännittävät hevostensa kanssa. Tuoda tunnetta enemmän esille.”Tammelin muistuttaa, että esimerkiksi heille oma kasvatti on yksilönä niin tärkeä, että sitä on vaikea edes kuvailla sanoin.”Varsat syntyvät meillä ja ovat ensimmäisen vuoden pihatossa. Jo silloin varsaan kasvaa vahva side. Emme osta uusia hevosia rahalla, vaan elämme kasvattien rinnalla alusta loppuun saakka.”Kolme starttihevosta ja nuoret varsat pitävät Tammelinin tulevana kesänä liikkeessä. Hän on kiitollinen ja hyvillään, että se aikuisiän kynnyksellä ollut lukiolainen valitsi elämän hevosten kanssa.”Olen joskus jälkeenpäin miettinyt, että mitä ihmettä tässä osaisi tehdä, jos ei elämässä olisi hevosia. Elämä rytmittyy täysin hevosten mukaan, mikä on pelkästään hyvä. Vielä kun jaksetaan Rintin kanssa kasvatustoimintaa jatkaa, niin sitä tehdään. Koko aikuisikä on hevosten mukaan aikataulut suunniteltu ja eletty”, Tammelin päättää..Levy suklaata vuodelta 1987Harri Koivunen on tehnyt Tammelinien kanssa yhteistyötä reilut 40 vuotta. Asiakassuhteesta on kasvanut ajan myötä vahva ystävyyssuhde.Mina Nibs on hevonen, josta Harri Koivusen ja Tammelinien yhteistyö sai alkunsa. Mina Nibs ehti kellottaa kolmevuotiaana Ruotsin ennätyksen ennen siirtymistään Irma Tammelinin omistukseen. ”Hanski (Hannu Nyman) oli Turussa ykkösmies, ja olin hänellä töissä. Ei kukaan minua tuntenut. Tammelinit kävivät tallilla ja kertoivat halustaan panostaa hyvään emätammaan. Minulla oli suhteita Ruotsiin ja hommasin Mina Nibsin heille. Kävimme yhdessä hakemassa tamman Ruotsista, ja siitä yhteistyö sai alkunsa”, Harri Koivunen kertoo..Raviurheilu voisi paljon paremmin, jos Tammelinien kaltaisia ihmisiä olisi lajin parissa enemmän.Harri Koivunen.Vuonna 1983 syntynyt Watch Me oli Irma Tammelinin ensimmäinen kasvatti. Se tuli Koivuselle ensin opetettavaksi ja sitten valmennukseen. Watch Me voitti kolmevuotiskaudellaan kahdesti Turun Metsämäessä. Harri Koivunen oli tuolloin 25-vuotias.”Watch Me aloitti lupaavasti. Nelivuotiskauden avaus venyi heinäkuulle, ennen kuin uskalsin ilmoittaa tamman starttiin Porin mailille. Sanoin tapojeni vastaisesti Irmalle, että paljon pitää tapahtua, ettei hevonen voita. Watch Me jäi hyppimään paikoilleen lähtöön, ja sain ajaa sen ensimmäisessä kaarteessa ulos ja pois radalta. Annoin hevosen ohjat hoitajalle, heitin kypärän tallinnurkkaan ja menin murjottamaan tallikämppään”, Koivunen pohjustaa.Irma Tammelin suhtautui suoritukseen armollisesti. Koivunen ei unohda koskaan hänen sanojaan.”Ehdin jo siinä hetken miettiä, että pitääkö vaihtaa lajia. Sitten tallikämpän ovi aukesi, Irma astui sisään ja sanoi: Älä Harri sure. Watch Me näytti lämmittelyssä tänään hienolta. Irmalla oli kädessään levy suklaata, jonka hän antoi minulle. Irman suhtautuminen epäonnistumiseen kertoo hänestä paljon”, Koivunen muistelee.Kokeneen valmentajan äänessä paistaa paitsi arvostus, myös haikeus vanhaa hyvää aikaa kohtaan.”Raviurheilu voisi paljon paremmin, jos Tammelinien kaltaisia ihmisiä olisi lajin parissa enemmän. Meillä ei ole ollut 40 vuoden aikana pienintäkään säröä yhteistyössä. Välillä on mennyt pahastikin pieleen, mutta epäonnistumiset ovat vain vahvistaneet kanssakäymistä”, Koivunen päättää.

Irma Tammelin kasvattaa By Me -hevosia rakkaudella – "Varsan syntymän jälkeen pärjääminen on seuraava tavoite"

Aiheeseen liittyvää