Mika Mäkelä 60 vuotta: "Olen aina arvostanut hevosissa nopeutta"

Mika Mäkelä on hyväntahtoinen hevosmies, jonka huumorintaju ja tarinankerronta ovat parasta a-luokkaa. Hevosista on muodostunut elämäntapa jo ihan pikkupoikana.Mäkelä oppi totopelin salat ennen kuin sai aapisen käteen. Hän kulki isänsä Olavi Mäkelän kanssa raveissa jo 1960–70-luvun taitteessa muutaman vuoden ikäisenä. Mäkelällä oli Käpylässä tototiskillä mukanaan limulaatikko, jonka päältä hän yletti huutamaan ja ostamaan totoslippejä.Myös lapsuusajan ravireissut maakuntaradoille ovat jääneet elävästi miehen mieleen.”Silloin päivä tuntui pidemmältä kuin nykyään. Kenelläkään ei ollut kiire, ja hevosmiesten kanssa käytiin aina määrätyillä pysähdyspaikoilla kahvilla. Samassa kassajonossa mennessä psyykattiin raveja ja kotimatkalla spekuloitiin, miten kenellekin kävi. Se oli mukavaa aikaa”, Mäkelä muistelee.Mäkelä pääsi seuraamaan kovien nimien hevostouhua vierestä ja osallistumaan itsekin.”Isällä oli Aimo Viitanen päävalmentajana töissä ja Ari Hartikainen tuli hommiin tallipojaksi. Seppo Juurinen tuli siihen vielä myöhemmin vuokralle.”Kouluun päästyään paras oppi tuli Vermon lähtölistoja psyykatessa.”Tom Sjöblom oli kiinnostunut raveista, ja satuimme olemaan samalla luokalla peräkkäisissä pulpeteissa. Meillä oli englannin kielen tunnilla lähtölistat koulukirjojen välissä. Saatoin huikata Tompalle kesken oppitunnin takapulpettiin, että mikä Vermon kolmannessa lähdössä tulee? Koulu ei ihan hirveästi kiinnostanut”, Mäkelä aloittaa.Oman valmennnustoimintansa Mäkelä aloitti Puhe-Loiston kanssa 1980-luvun alkupuolella. Hän koki treenaamisen heti intohimona.”Alkuvuosina otin petivaatteet mukaan, ja faija heitti minut pieneen saunamökkiin tallin viereen. Olin mökissä ensin viikonloput ja sitten koko kesän”, Mäkelä kertoo.Ravireissuilla Mäkelä sai kokeneemmilta kavereilta hyvää oppia, hevosista ja muutenkin elämästä.”Aloin käymään Ari Hartikaisen ison bussin kyydissä raveissa. Samaan kyytiin lähti Juurisen Seppo, jonka bussilla kuljettiin myös usein. Muistan tutun grillin Hanko-Hyvinkää -tiellä. Kisattiin aina, kuka pääsee jonoon ensimmäiseksi. Kerran Hartikainen laski ovista ilmanpaineet pois, eikä kukaan saanut niitä auki. Sen jälkeen hän luikki kuskin paikalta sivuikkunasta grillijonon kärkeen”, Mäkelä nauraa..Mika MäkeläSyntynyt 24.2.1966 MaunulassaOli ennen omaa valmennusuraa puoli vuotta Pekka Korvella töissäValmentajatilasto: 1443 starttia totosijoin 234-190-170, 1 437 620 euroaTallin starttihevoset: Caijus, Elan, Viisori, Mitori ja BarkovElan: ”Kesällä allergiaa, mutta odotukset ovat tälle ja tuleville talvikausille kovat. Kova kapasiteetti, josta on nähty vasta osa.”Viisori: ”Äärettömän nopea. Itsensä pahin vastustaja, sillä lähtee liian kovaa. Rauhoittuessaan pärjää sarjoissaan.” 4-vuotias sh-ruuna Chaplin (Caijus – Tähen Säväys), 3-vuotiaat Viisuri (Sipori – Luviisa) ja Välkehtii (Välkyn Tuisku – Raakkulan Helisee), sekä 4-vuotias lv-ori Mox Factor (Andover Hall – Sudoku).Mäkelässä kävi 1980- ja 1990-luvulla valmennuksessa hevosia, jotka sinnikkäällä yrittämisellä tekivät radoilta mukavan tilin. Siihen aikaan niillä päästeltiin tiheästi kilpaa, ja pitkiä voittoputkia tärkeämpää oli päästä mahdollisimman usein raveihin.Mäkelälle tärkeitä hevosia olivat mm. 155 starttia juossut Filuri, 183 kertaa kilpaillut Asterix ja 181 kisaa tahkonnut Hilu-Sire. Niistä jokainen pystyi urallaan lähes 200 000 markan ansioihin.”Filuri oli vanha hevonen tullessaan, mutta se pystyi 12–13-vuotiaana juoksemaan 100 000 markkaa. Asterix oli alunperin Jarmo Kauppisen hevonen Keravalta, mutta se myytiin Pohjois-Suomeen. Se palasi laskujeni mukaan seitsemän kertaa takaisin valmennukseeni, kun sillä haluttiin talvisin kilpailla Etelä-Suomessa. Hilu-Sire oli sekin mukava kilpahevonen”, Mäkelä muistelee.Mika Mäkelän hevosista useampi on ollut erityisen merkityksellinen, mutta vuonna 1996 syntynyt Sipori teki suuren muutoksen Mäkelän koko elämän käsikirjoitukseen. Orivarsa löytyi kasvattaja Heikki Sipilän hoivista Ähtäristä.”Jouni Monto oli mukana, ja hänelle lähdettiin hakemaan Oulusta lämminveristä. Kauppoja ei tullut, mutta paluumatkalla pysähdyttiin ystäväni Markku ”Make” Westerlundin luona Ähtärissä. Hän asui ihan Siporin kasvattajan naapurissa. Make on ollut tärkeä ystävä jo 50 vuotta, ja ilman häntä ei Siporista oltaisi koskaan tehty kauppoja.”Siporiakin tärkeämpi lenkki kainaloon tarttui mukaan vuoden 1997 Kuninkuusraveista Ylivieskasta.”Mirkan (Lehtinen) kanssa ollaan siitä saakka pidetty olla yhtä. Nähtiin jo saman kevään Elitloppet-risteilyllä, mutta Kuninkuusraveissa tutustuttiin ja alettiin seurustelemaan.”Sipori osoittautui ikäluokkatähdeksi. Aikuisena se kulki vuoden 2003 Elitkampenissa mailin 19,4-vauhtia, ja samana vuonna Sipori oli jo ehtinyt valloittaa Vincennesin ravipyhätön ranskalaisen Pierre Levesquen ohjastamana.”Olen aina arvostanut hevosissa nopeutta, ja Siporissa se ominaisuus löytyi. Meno oli helppoa, ja sitä se periytti myös varsoihinsa.”Sipori menehtyi 27-vuotiaana vuonna 2023. Siitoksessa se sai peräti 627 jälkeläistä, joihin kuuluu myös kolminkertainen ravikuningatar Suven Sametti. Mäkelä itse ei ole menestynyt siporilaisten kanssa ihan sillä tavalla kuin mitä hän olisi toivonut.”Siporin jälkeläisistä tuli hätäiselle miehelle liian helpporavisia. Olisi vain pitänyt malttaa niiden kanssa vielä enemmän”, Mäkelä kritisioi itseään. ”Hepori otti paljon voittoja ja juoksi reilusti yli 100 000 euroa rahaa. Se oli Siporin poika, ja orista kasvoi myös yksi elämäni hevosista.”Kilpamenestyksen ja pitkän siitosuran myötä Sipori muutti useammaksi vuodeksi Mäkelän tallin arkea.”Olin Siporin kilpauran aikaan ravihevosten valmentamisen lisäksi töissä lentokentällä, jossa saattaisin olla edelleen ilman Siporia. Eikä sekään välttämättä olisi yhtään huono juttu, sillä viihdyin siellä hienosti. Työkavereina oli hevosmiehiä. Kun ori rupesi astumaan, ei siinä hullunmyllyssä ollut kuitenkaan enää mitään järkeä”, Mäkelä kertoo.Vuonna 2012 syntynyt Caijus kiinnosti Mäkelää isänsä Cameronin vuoksi. Caijus osoittautui sekin todelliseksi kultakimpaleeksi. Ikäluokkamenestyksen jälkeen se löi monet ällikällä sijoittumalla vuoden 2019 kuninkuuskilpailussa peräti kolmanneksi. Mikkelissä neljä vuotta myöhemmin ori kulki mailin hurjasti 18,6-vauhtia. Kuninkuuskilpailun viisinkertainen kävijä on noussut laihojenkin vuosien jälkeen aina uudelleen takaisin huipulle..Mäkelän kohdalle laihempi vuosi osui viime vuodelle erityisesti voittojen osalta. Tallin kauden ensimmäinen ykkössija tuli syksyllä Vermosta ja toinen uudenvuodenaattona Jokimaalta. Alkaneen vuoden tammikuussa tallin hevoset kilpailivat viisi kertaa totosijoin 2-1-1, ja tilanne näyttää muutenkin valoisalta.”Nyt ei tarvitse puristella koko vuotta, tuleeko voittoja”, Mäkelä heittää. ”Viime kaudella tuli monta kakkosta, mutta ei millään ykköstä. En asiaa muuten murehtinut, mutta aina sitä yrittää miettiä, miten saisi tallin hevoset suorittamaan paremmin.”Mäkelä miettii treenaamista paljon. Hän on vähentänyt valmennettaviensa määrää yhdeksään, ja on pyrkinyt panostamaan laatuun.”Hevosen ajaminen on edelleen nautinto, parasta, mitä voi tehdä pöksyt jalassa. Ajaessa ajatukset pyörivät paljon hevosen ympärillä. Aina kun hevonen tekee hyvän treenin tai kisasuorituksen, siitä saa onnistumisen tyydytyksen.”Kilpaileminen on Mäkelälle tärkeää, mutta kotioloissa jokaiseen hevoseen kasvaa myös vahva tunneside. Rahaa tärkeämpää on raviurheilun tiivis yhteisö.”Tosin televisiosta näkee ravit nykyään niin hyvin, että Vermossa olen käynyt katsomon puolella pitkään vain satunnaisesti. Väki on muutenkin raveista vähentynyt. Samaan aikaan tietysti taso kovenee, kun isot syö pienet. Sama koskee koko maailmaa. Pienet yksityiset baarit ovat menneet melkein kaikki nurin”, Mäkelä harmittelee.Mäkelällä on paljonkin mielipiteitä maailman menosta, mutta hän ei omien sanojensa mukaan ole kovin hanakka neuvomaan muita.”Maailmanpolitiikka ei kiinnosta, otsikoiden lukeminen riittää. Jos venäläiset tulevat omalle tontille, vasta sitten kiinnostun asiasta. Raviurheilussa on itselle tarpeeksi seurattavaa.”Myös rakas laji herättää ajatuksia ja mielipiteitä.”Siinä on vain se hankaluus, että jos olet kriittisesti jotain mieltä, se muistetaan varmasti koko loppuiän”, Mäkelä kommentoi..Kun perut lähdön vähillä hevosilla, seuraavalla kerralla osallistujia on vielä vähemmän.Mika Mäkelä.Valmentajalle tärkeimpiin, eli ravien järjestämiseen, Mäkelä tohtii ottaa kantaa.”Sarjat tulevat pari-kolme kuukautta ennen julki. Siitä hetkestä alkaa valmentajan ja omistajan unelma kohti tulevia lähtöjä. Hevosia treenataan ja hoidetaan sillä mielellä, että niillä ajetaan kilpaa tiettyinä päivinä. Valmentaja tekee kymmeniä tunteja sellaista työtä, mikä ei näy ulospäin”, Mäkelä alustaa.”Vermossa peruttiin viime vuoden lopulla muutama lähtö seitsemällä hevosella. Näiden hevosten taustavoimien unelma murskattiin yhtä tietokoneen nappia painamalla. Ennen oli kunnia saada ravilähtö juostua, mutta nykyään mennään liian helposti tukien taakse. Kun perut lähdön vähillä hevosilla, seuraavalla kerralla osallistujia on vielä vähemmän”, Mäkelä jatkaa.Mäkelä on varmasti niitä hevosihmisiä, jotka lähtevät hevosilla treenilenkille, tapahtui maailmassa ympärillä mitä tahansa. Hän myöntää väitteen pitävän paikkansa.”Viikko on ollut elämässäni pisin aika, mitä olen ollut ulkomaanreissulla poissa kotoa. Silloinkin loppuviikosta tuli tunne, että nyt pitää päästä ajamaan hevosta. Nykyään reissuun lähteminen on vielä vaikeampaa kuin aikaisemmin. Sohva kutsuu kotikissaa, vaikka tiedostan kyllä, että pitäisi vain lähteä.”Mäkelä on asian suhteen lähellä läpimurtoa.”Uimassa kävin yhteen väliin säännöllisesti. Nyt olen aktivoitumassa ja olen edennyt siihen vaiheeseen, että uimakassi on ollut kuukauden mukana auton takapenkillä. Mietityttää vain, että uimahousut mahtaa olla pakkasjakson jälkeen pirun kylmät”, Mäkelä nauraa..Puhe-Loisto nosti Mäkelän pojan ilmaanMika Mäkelä pääsi 1980-luvun alussa maistamaan raviurheilua Pentti Pölläsen kasvattaman Puhe-Loiston kanssa.Puhemiehen poika Puhe-Loisto oli Mika Mäkelän ensimmäinen valmennettava. Se voitti peräti 23 kertaa, ja muita totosijoja tuli yhteensä saman verran. Lopulta yli 200 000 markan ansioita tärkeämpää oli oppi, jonka ori pojanklopille tarjosi..Puhe-Loisto opetti minua enemmän kuin minä sitä.Mika Mäkelä.Puhe-Loisto piti heti kättelyssä Mäkelälle oppitunnin hevosen kunnioittamisesta. Muutaman sekunnin kurssi meni Mäkelän päähän paremmin perille kuin oppiaineet koulussa.”Puhe-Loisto opetti minua enemmän kuin minä sitä. En ollut läheskään täysikäinen, kun kävin isän siskon tallissa koulun jälkeen oritta ajamassa. Kerran itsellä oli vähän huono päivä, ja komensin hevosta tiukasti. Siinä kävi äkkiä selväksi, että poika on heikoilla”, Mäkelä aloittaa.”Onneksi oli talvi, ja paksu talvihaalari pelasti paljon. Puhe-Loisto odotti sopivaa paikkaa ja kun se katsoi hetken koittaneen, ori tarrasi hampaansa olkapäähäni ja nosti minut siitä ilmaan. Sitten se päästi irti ja pudotti maahan. Menin kotiin ja selvitin isälle, että perkule et usko, mitä hevonen minulle tänään teki. Ainut mitä isä siihen kommentoi oli kysymys, että mitä sinä teit ensin? Sen koommin asiasta ei enää puhuttu. Tajusin katsoa peiliin”, Mäkelä jatkaa.Mika Mäkelä ja Puhe-Loiston välit paranivat nopeasti, ja jo ensimmäisenä kilpailuvuotenaan ori otti kaksi voittoa. Ravin kanssa oli kuitenkin haasteita ja hyvää aloitusta seurasi kaksi rahatonta vuotta, jonka aikana Puhe-Loisto kilpaili vain kerran.Oli toisen, paljon pidemmän oppitunnin aika.”Silloin annettiin ep-merkintä epäpuhtaasta ravista. Puhe-Loiston huonoon raviin etsittiin syytä useampi vuosi, mutta vikaa ei löydetty. Vermossa kun käytiin hiitillä, niin treeni oli pitkälti pelkkää kävelyä. Sitten tuli päivä, kun hevonen alkoi ravaamaan. Kärsivällisyys oli tärkeä oppia, sillä jokainen hevonen on yksilönsä. Puhe-Loistolla kesti aikansa kovettua ja vahvistua. Starteissa homma alkoi toimimaan, ja lopulta ori teki hienon uran. Se juoksi yli 200 000 markkaa”, Mäkelä muistelee.

Mika Mäkelä 60 vuotta: "Olen aina arvostanut hevosissa nopeutta"

Aiheeseen liittyvää