Markku Elfving on ollut monessa mukana – "Kyllä ennen valmennettiin varmaan liikaakin sekä itseä että hevosta"

Virolahden Ravijoelle rakennetun kotipaikan pihapiirissä kävelee vastaan jäntevä mies. Markku Elfving, 76, on niitä ihmisiä, jotka saavat uskomaan sanontaan ikä on vain numeroita. Nurkalla seisoo isännän tämänkertainen työmaa; pöllikärry lasteineen ja siisti rivi klapisäkkejä.”Heitin minä leikilläni Mässelin Markulle, että tulisi tähän oriillaan puun ajoon”, Elfving sanailee.Hän viittaa pitäjän Työmestariin vuosimallia 2023, Tapsan Tahtiin, ja tuumaa perään: ”Kyllä täytyy olla rehellinen hevonen, kun 19 porrastakin vetää”.Puunajoon ja savottoihin synnyinseudulla Kainuussa liittyvät Markku Elfvingin ensimmäiset hevosmuistot ja -kokemuksetkin. Isä oli seppä ja kengittäjä, ja ajoi työhevosillaan myös savottaa. Poikia perheeseen syntyi viisi.”Veljestä viis”, Markku heittää.Veljeksistä myös Mauri ja Arto jatkoivat hevosurheilun parissa. Maurin poika Kimmo Elfving on Tampereen Hevosklinikan eläinlääkäreitä. Arton Bruce Mustang (Cotton Hanover) 13,2aly, voittosumma 28 928 euroa, kilpaili hyvällä menestyksellä ennen ulkomaille myyntiä..Markku ElfvingSyntynyt 2.12.1948Tunnetaan ajastaan Harjun raviopettajanaToimii Kouvolan raveissa vuorollaan kengittäjänä, ja lyö kenkää alle joskus tarvittaessa LappeessakinPitänyt pitkään ajolupakurssien teoriaopetusosuuksiaElämän hevonen ori Moon Lake, joka voitti 15 kertaa.Tallin tuoksu ei tuntunut pienenä poikana Markusta mitenkään vastenmieliseltä, vaan tallille piti kipaista aina koulun jälkeen. Kymmenen vanhana pääsi hevoskuskiksi, ja jatkokoulun jälkeen 13-vuotiaana koittivat savotta-ajat isän hevosilla.”Kyllä siinä ainakin sitkeyttä tuli niissä töissä ja olosuhteissa.”Viimeinen savotta päättyi vuonna 1966 Suomussalmella tukkien rantaanajolla.”Vanhan käsityksen mukaan hyvä työhevonen on leveä, tietyllä tavalla kovaluonteinen ja rehellinen. Hevoset vetivät jopa 40 tukkia kuormassa jäädytettyjä uria pitkin. Heinä oli niiden ruokinnassa hyvin oleellisessa asemassa, ja pussista ne sitä tauoilla söivät. Mennessään ne tökkäsivät lunta suuhunsa, ei siellä työmailla ja pakkasissa vettä kuljeteltu. Savottakämpän tallissa ne saivat sitten lämmintä apetta.”Savottavuosien ja rajavartiostossa käydyn armeijan jälkeen alkoi hengästyttävän monipuolinen työ- ja harrastusura.”Menin ensin Kajaaniin autoliikkeeseen töihin. Siitä lähdin vuonna -69 Ruotsiin ensin laakeritehtaalle ja sitten telakalle laivaputkihitsariksi. Länsinaapurissa vierähti 4 vuotta. Elämään kuului vahvasti myös urheilu: hiihto, juoksu ja jalkapallo, jota pelasin sitten yli 20 vuotta. Suomeen palattuani pääsin Kajaani Oy:lle paperitehtaan koneosastolle ja opiskelin konepiirtäjäksi. Suoritin sitten myös lvi-teknisen koulun. Korttikurssin olin käynyt Tauno-serkun ruotsintuontitamma Lady Evelynillä (Spike Hanover) ja vapaa-ajalla kengittelin, hiittailin muiden hevosia ja ajoin kilpaa Mauri-veljen Kapellimestarilla (Suikku), joka olikin varma suorittaja (18 st: 8-4-3). Sitten tie vei Kokkolaan Kemiralle ja Outokumpuun Rauma-Repolalle keikkahommiin työnjohtajaksi. Putkitettiin pari vuotta paperikoneita”, Markku täsmentää.Näiden pestien jälkeen hän työskenteli vielä tovin filmikehityskoneiden tuotannon ja kehittämisen suunnittelussa; niillä laitteilla tehtiin sanoma- ja aikakausilehtiin kansikuvia.Sen jälkeen vuonna 1985 alkoikin opettajaopiston ja lisäopintojen kautta toisenlainen ura, josta Markku Elfving nykyään paremmin tunnetaan: hevosalan monipuoliset tehtävät ja opettajuus.”Olin minä kyllä Helsingissä sekä Kajaanissa ensin levyseppä- ja hitsausopettajana sekä lvi-tekniikan opettajana, kunnes vuonna 1995 tulivat hevoset mukaan kuvioihin puoliaikaisesti. Tulin Harjuun kokoaikaiseksi raviopettajaksi vuonna 2003”, hän mainitsee..Elettiin aikaa, jolloin oppilaitoksissa oli vielä paljon hevosalan opiskelijoita, sekä hevosia talleissa (noin 80). Harjun Oppimiskeskuksenkin ravitalli, mahtava kivirakennus, oli täynnä ravureita, joita opiskelijoiden kanssa opetettiin ajolle, valmennettiin ja kilpailutettiin. Ratsut asuivat historiaa huokuvassa vanhassa hirsitallissa. Nyttemmin lähes kaikki oppilaitoksen ja Luken hevoset asuvat aktiivipihatossa.Oppilaitoksella oli myös omaa pienimuotoista suomenhevoskasvatusta, ja kasvatit saivat Harjun-etuliitteen. Tunnetuimmat oppilaitoksen kasvateista olivat kyvykäs Satakunta-Ajon voittaja Harjun Humina (Taikuri) 25,3aly, 30 st:5-4-8, vs. 14 608 euroa, sekä Harjun Systeri (Pysteri) 28,0ake, 64 st: 8-7-13, vs. 19 339 euroa. Kasvateista myös Harjun Kakkonen (Pilven Poika) kantakirjattiin myöhemmin ratsusuunnalle II-palkinnolla, ja siitä jäi 12 jälkeläistä.”Opiskelijoita oli kahdenlaisia: yhdenlaisia ja toisenlaisia”, Markku muotoilee. ”Osa opiskelijoista oli saanut opit kotoaan, ja osa oppi ajallaan. Erilaiset lähtökohdat eivät estä oppimista.”Siihen aikaan hevosalan kouluun päästäkseen piti käydä valintakokeissa, joissa saattoi joutua vastailemaan monenlaisiin kysymyksiin, ja vetämään ohjista osoittaakseen fysiikkaa. Harjun pitkästä oppilaitoshistoriasta löytyisi hevosalalle jääneitä ammattilaisia ja harrastajia paljonkin, mutta tuoreimmasta päästä Markku mainitsee Paldanin veljekset Tinon ja Ronin, sekä Niko Kärnän.Harjussa työskennellessään Markulla oli oppilaitoksen hevosten lisäksi muutamia omia valmennettavia ohessa, ja vaikka hän jäi eläkkeelle opettajan töistä vuonna 2016, edelleen side kotitalosta muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Harjuun on olemassa.”Nyt lähiajan suunnitelmissa on kahden varsan ajolle-opetus ja siitä valmennukseen siirtyminen.”Varsanopetus alkaa oikeastaan jo syntymästä.”Heti aletaan opettaa niitä asioita, mitä hevonen tulee tarvitsemaan elämässään jatkossa. Vaatiakin pitää, mutta hyvällä tavalla. Kiirettä ei saa olla, sillä varsan toimivuus on tärkeää. Olen pyrkinyt siihen, että aina, kun varsalle lisätään joku uusi asia, paikka on kuitenkin tuttu. Mieluiten vien nuoren hevosen ensimmäisen kerran vaikka harjoitusraveihin niin, että häly kasvaa vähitellen, en hälyn ja tapahtumien keskelle”, Markku linjaa.Nykyisin suuri osa varsoista kasvaa laumoissa pihatoissa, mistä on kiistatta omat etunsa. Toinenkin puoli asiassa on.”Talliolosuhteissa varsaa tulee käsiteltyä, laitettua riimuun ja taluteltua aamuin illoin. Laumassa kasvaessa ihmisestä tulee sivullinen.”Häijyjä luonteita on niin ihmisissä kuin hevosissakin, mutta viimeksi mainituista niitä on karsittu jalostuksella pois..Omaa kasvatusta Markulla on ollut yhden tamman verran. Guslobellilainen Missey Lobell ei yltänyt mainetekoihin radalla, mutta jätti sittemmin siitoksessa Juha Lyytiselle kelpo kilparuunan, Jolly Victorin (Super Male) 14,9aly, vs. 37 744 euroa.Sen sijaan valmennukselle urheilumiehen sydän sykkii.”Kyllä ennen valmennettiin varmaan liikaakin, sekä itseä että hevosta”, hän analysoi. ”Vähemmän valmennettu terve hevonen on parempi, kuin paljon valmennettu kipeä hevonen.”Tietoa on ammennettu omista kokemuksista, pärjänneitä hevosmiehiä ja –naisia seuraamalla, alan julkaisut lukemalla ja keskustelemalla tuttujen valmentajien kanssa. Oppia on haettu myös ikonisilta pääosin Ypäjän Hevosopistolla järjestetyiltä C,B,A-valmennuksen tasokursseilta. Kurssien sisällöstä vastasivat eläinlääkärikolmikko Pertti Hartikka, Tapio Palolahti ja Pekka Kokkola. Kurssien olennaisena osana oli valmennuksen analysointi hevosen yksilöllisiä maitohappotasoja ja sykkeitä seuraten.”Jokainen tekee tietysti tavallaan, mutta ajattelen, että neljän elementin on oltava hoidossa ja valmennuksessa kunnossa. Niitä ovat mielestäni säännöllisyys, johdonmukaisuus, valmennuksen nousujohteisuus sekä hevosen lääkintä ja hyvinvointi.””Menestyvän ravihevosen ympärillä on nykyään tiimi ammattilaisia. Eläinlääkintäpalveluiden käyttö on mielestäni lisääntynyt paljon viimeisen 15 vuoden aikana. Ennen moitittiin seppää, jos ravi ei käynyt”, Markku vertaa.”Kyllähän Ypäjän kursseilta jäi se ajatus takaraivoon, että yhdellä lenkillä harjoitetaan vain yhtä asiaa, esimerkiksi voimaa. Itselle on pellolla ajo ollut sen puoleen mieleistä, kun siellä on vähän raskaampaa mennä. Lajivoimaharjoittelussa harjoitetaan niitä lihaksia, mitä työssä tai tehtävässä tarvitaan. Tähän perustuu, että kevyt rekiajo tai äestys voi sopia valmennukseen hyvinkin”, Markku perustelee. ”Vaikka eihän niitä vehkeitäkään ole kohta kellään.””Vauhtihan se on, mikä tuo vaivat. Varsasta kun lähdetään kilpahevosta rakentamaan, mikään ei korvaa huolellista, pitkäkestoista pohjakunnon luomista”, Markku korostaa.”Kehittävässä valmennuksessa sykkeitä oleellisempaa on se, että hevonen vähän hengästyy ja hikikin tulee. Kun hevonen lähestyy starttikuntoa, vauhtikestävyysharjoittelusta siirrytään intervalleihin. Olennaista mielestäni on myös ennen kaikkea tiedostaa, onko ajamassa kehittävää vai palauttavaa treeniä. Vapaapäivinä olen sitten joskus talutellutkin hevosia, jotta mieliala pysyy hyvänä”, hän paljastaa omasta valmennusfilosofiastaan.Jotain toimivaa filosofiassa on selvästi ollut. Hippoksen tilastot vuodesta 2000 näyttävät Markku Elfvingin valmentajastatistiikaksi 214 starttia totosijoin 42-25-30, vs. 76 256 euroa ja voittoprosentti uralta on hyvä 20.Ohjastajanakin startteja on kertynyt yli 1200 ja lisää tulee yhä. Ajokkeina on pääosin tuttavien ja vanhojen kontaktien hevosia, joihin saa tuntumaa myös hiiteillä tai harjoitusraveissa. Suomen ratojen lisäksi Markku on käynyt ajamassa kilpaa ainakin Ruotsissa, Ukrainassa ja Venäjällä.Hippoksen sääntövaliokunnassakin toimineena Markku Elfving on seurannut kilvanajon kehitystä aitiopaikalta.”Ajotaparikkeiden seuranta on tarkentunut ja lisääntynyt radalla sekä sen ulkopuolella. Olin myös mukana kolmella radalla ensimmäisissä hevosten hyvinvointitarkastuksissa. Silloin ei havaittu suissa vaurioita, mutta on niitä sittemmin löytynytkin. Jos hevosella on suu kipeä, se kyllä sen herkästi ilmaisee. Tulee holtittomaksi ajaa.”Ansioistaan raviurheilussa ja järjestötoiminnassa Markku Elfving on saanut Suomen Hippoksen kultaisen ansiomerkin vuonna 2017..Vastaus kysymykseen elämän hevosesta tulee kuin apteekin hyllyltä, ja hevosmiehen silmissä välähtää polte: Moon Lake (Barbeque) 16,1ake, st. 21: 15-0-0, vs. 22 205 euroa.”Sellaisen kun vielä saisi!” Markku tunnelmoi ja antaa ymmärtää, että intoa valmentamiseen olisi kyllä.Kimppahevoseksi Hillstable Oy:ltä ostettu Moon Lake aloitti 4-vuotiaana uransa. Se juoksi parhaimmillaan 8 voittoa perätysten ja päätti uransa myös tyylikkäästi voittoon. Koko kilpauran voittoprosentti orilla oli kova, 71.Uraa varjostivat etujalkojen jänneongelmat.”Moon Lake oli tavallisen järkevä hevonen. Toisista hevosista se ei pitänyt, mutta oli hirmu fiksu ihmisille. Moon Lakessa oli paljon muutakin hyvää, mutta merkittävin ominaisuus kilpailutilanteessa oli varmaan sen kova tahtotila. Semmoinen oma tapa sillä oli, että tarhassakin se peruutti kottikärryn aisojen väliin”, Markku muistelee lahjakasta oriaan.Hän on hypännyt hevosen kärryille lukemattomia kertoja myös arvioitsijana. Kantakirjanäyttelyissä hevosen ajettavuutta arvioidaan ohjaskokeella. Siinä arvioidaan luonteen ohella myös liikkeitä täydessä vauhdissa.”Edelleen lähden ajamaan, jos ohjastajaa tarvitaan. Ohjaskokeessa suku ja meriitit eivät merkitse, vaan toimivat hevoset, joilla on oikea asenne tehtävään. Esimerkiksi tamma Meren Mainingilla oli erittäin miellyttävät ohjat, ja se jäi siten mieleen.””Ajat ovat tiukat, ja yhteiskunnallista painetta tulee tahoilta, jotka eivät varsinaisesti ole hevosten kanssa tekemisissä. Virolahden seudultakin ovat hevoset vähentyneet”, Markku harmittelee. ”Hevostenhoito on kuitenkin ollut monelle myös terapiaa ja liikunnan ylläpitoa.”Markku kertoo esimerkin vuosikymmenten takaa, suomenhevostammaa kotonaan hoitaneesta iäkkäästä mieshenkilöstä.”Papan poika pisti tamman pois, mutta soitti sitten jonkun ajan päästä isälleni, että löytyisikö hevosta tilalle, pappa kulkee tyhjässä tallissa yhä vaan. Meiltä sitten pääsi sinne eläkkeelle tamma Eri-Aaronista, ja elämä jatkui.”Nykytrendeistä urheilumiestä ihastuttavat raveissakin suurta suosiota saaneet keppihevoskisat.”Siellä ne tytöt hyppivät keppareilla 80 cm esteitä, kuin tyhjää vaan. Ihan voisivat mennä korkeushyppykisoihin.”.Opiskelun jälkeenkään elämä ei ole valmis – sinusta voi tulla mitä vain.Markku Elfving.Terveisiä nuorille Pitkään opetustehtävissä toiminut Markku Elfving kertoo laittaneensa merkille, että nykyään osa nuorista on ”hentoutunut”.Elfving arvioi, että kärsimiskyky ja venyminen on laimentunut. Pettymyksensietokyky tilanteessa, kun kaikki ei mene ihan niin hyvin kuin toivoisi, on alentunut. Pienestä haaverista tai takaiskusta ollaan ”ihan paskana”..”Kannustaisin tämän päivän nuoria sitkeyteen”, Elfving sanoo. ”Sama koskee myös suhdetta opiskeluun. Valitse koulutus, joka sinua sillä hetkellä kiinnostaa, ja käy sinnikkäästi koulu loppuun. Aina se jotain eväitä ja kokemusta elämään antaa. Toisen asteen koulutus ei vielä määritä sitä, mitä tulet aikuisena tekemään. Se on vain yksi välivaihe elämässä, ja antaa opiskeluoikeuksia jatkoon. Ehdit vielä opiskelemaan lisää, ja tekemään vaikka mitä. Opiskelun jälkeenkään elämä ei ole valmis – sinusta voi tulla mitä vain.”

Markku Elfving on ollut monessa mukana – "Kyllä ennen valmennettiin varmaan liikaakin sekä itseä että hevosta"

Aiheeseen liittyvää

Grand Circuit on nostanut tasoaan Suomessa – "Toivon, että se kipuaisi aina kultadivariin asti"

Harri Koivusen iloiset veijarit valmiina St. Legeriin

Laura Sipilälle hevosenhoitajan ura on elämäntapa ja terapia samassa paketissa

Noora Kivimaa on omimmillaan hevosen selässä – "Monté haastaa sekä henkisesti että fyysisesti"