Montén Suomen mestari Hujake hurmaa luonteellaan – "Kyllä tällaista hevosta osaa arvostaa, minkä kanssa touhuaminen on hyvin mutkatonta"

Kuninkuusravilauantaina 11-vuotias suomenhevosruuna Hujake teki näyttävän paluun kilparadoille ja voittajakehään puolentoista kuukauden tauolta, ja lopputuloksena se seppelöitiin montén Suomen mestariksi. Tallialueella tunnelmat heti maaliintulon jälkeen olivat epäuskoisia, mutta helpottuneita ja onnellisia. Taustavoimille oli riittänyt mietittävää jo ennen lähtöä. Jo pelkästään Hujakkeen osallistuminen finaalilähtöön oli kaikkea muuta kuin varmaa.”Jostain syystä Hujakkeella tahtoo aina kesäisin veriarvot mennä huonoksi ja hemoglobiini laskee. En osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta sen takia hevonen alisuoritti kaksi alkukesän starttia. Veret saatiin kuitenkin ehkä juuri passelisti kuntoon oikeaan aikaan, mutta itsellä oli siltikin vähän epävarma fiilis siitä. Lisäksi emme voineet olla varmoja, onko hevosella edes riittävästi pisteitä, että se ylipäätään pääsee mukaan tähän lähtöön”, Hujakkeen kasvattaja, omistaja ja hoitaja Anu Suutari aloittaa.”Ravipaikalla Hujake tahtoo jännittää ja stressata, mutta kun tulimme Teivoon, ja siinä oli paljon tuttuja hevosia ympärillä, se ei ollut juurikaan jännittänyt tai hionnut matkan aikana. Vielä silloin lauantaiaamuna mietin, että olisipa se nyt sellainen, mikä se voisi hyvänä päivänään olla.”.HujakeRuuna, syntynyt. 23.5.2015Frans – Ujake, VieskerKasvattaja, omistaja ja hoitaja Anu SuutariValmentaja Jani RuotsalainenStartteja 69: 13–10–12, voittosumma 76 190 euroaEnnätykset 25,7ake, 25,0keMonté-startit 3: 2–0–0, voittosumma 12 000 euroaTuore montén suomenmestari.Suomen mestaruus oli vasta Hujakkeen kolmas monté-startti. Kotona Hujakkeella oli aikaisemmin ratsastettu paljon, mutta pääasiassa vain kävelyä. Suutari kertoo, että hänen tyttärensä Maija Ruotsalainen oli ajanut yhden hiitin selästä Juvan radalla ennen ensimmäistä montélähtöä toukokuussa Mikkelissä.”Maija ajoi sillä Janin (Ruotsalainen) selässä, ja he taisivat ajaa maksimissaan 1.45 vauhtia. Katsottiin siinä vain, että se ymmärtää juosta myös satulasta käsin. Kun hiitti meni hyvin, uskallettiin ilmoittaa se montélähtöön. Ja hyvinhän tuo on montéen sopinutkin.””Meillä oli jo edellisenä vuonna ajatuksena, että Hujakkeella voitaisiin kokeilla montéa. Silloin siltä kuitenkin murtui puikkoluu takajalasta, ja siihen meni oma aikansa, ennen kuin hevonen saatiin kuntoon. Kun ensimmäinen startti meni montéssa hyvin, sen perusteella päätimme kokeilla päästä mukaan finaaliin.”Suomen mestaruuden voittaminen oli Suutarille tunteellinen hetki.”Hujake on minulle erityinen hevonen, ja siihen matkaan, mikä hevosen kanssa on kuljettu, on mahtunut monenlaisia tapahtumia. Jo pelkästään finaalilähtöön osallistuminen oli todella hienoa, puhumattakaan siitä, että se päättyi vielä meidän hevosemme voittoon. Hujake ei anna loppusuoralla periksi silloin, kun kaikki vain on kunnossa.”Suutari kertoo, että Hujakkeella on tarkoitus ajaa montélähtöjä, mitkä ovat Juvalta käsin järkevästi tarjolla sekä sopivat myös ohjastaja Heta Huuskolalle.”Kun kesä tästä viilenee ja syksy saapuu, sitten voidaan välissä kokeilla myös jotain kärrylähtöjä. Toivotaan, että pääsisimme säännölliseen starttirytmiin ja saisimme pidettyä hevosen terveenä. Jos ei mitään esteitä tässä ilmene, niin totta kai ensi vuonna haluttaisiin olla mukana puolustamassa titteliä Lappeenrannassa”, Suutari toivoo..Hujake on Suutarin ensimmäinen oma kasvatti. Sen emä Ujake oli vielä kilpahevonen, kun Ruotsalainen ja Suutari hankkivat sen. Ujakkeen emä on puolestaan ravikuningatar Uja.”Aluksi Ujakkeella ajettiin kilpaa ja se voittikin joitain pienempiä lähtöjä. Sillä oli kuitenkin koko ajan vähän jotain pientä sanomista jaloissa, ja tamma päätettiin siirtää siitokseen. Ensimmäisen kerran Ujake astutettiin Sörkän Sällillä, mutta siitä yhdistelmästä emme koskaan saaneet varsaa”, Suutari muistelee.”Seuraavana kesänä Ujake astutettiin Fransilla. Isäoriksi Frans valikoitui niin, että se miellytti minua hevosena kovasti. Se ei vielä silloin ollut ehkä ihan niin iso hitti, mutta se oli nousussa oleva ori. Siitä yhdistelmästä syntyi sitten Hujake.”Suutari kertoo, että Hujake asui ensimmäisen talven Jani Ruotsalaisen isän luona toisen varsan kanssa. Sen jälkeen ne menivät laitumelle ja syksyllä ne saapuivat radalle opetettavaksi.Tarhassa Hujake oli eloisa ja liikkuvainen varsavuosinaan.”Hujake ja tarhakaveri olivat sillä tavalla hyvä parivaljakko, kun ne saattoivat monta kertaa päivässä pikkuisen painia. Kylminä pakkaspäivinä hevosista oikein nousi höyry, kun ne pitivät omasta liikkumisestaan huolta. Sitten ne jäähdyttelivät, söivät heinäpaalista, ja kohta ne taas jatkoivat painimista. Niiden kanssa ei tarvinnut stressata sitä, jos niitä ei jostain syystä olisikaan kerennyt ajamaan, kun olivat ne kuitenkin saaneet omatoimisesti liikettä”, Suutari nauraa.”Hujake taisi olla kolmevuotiaaksi asti toisen orin kanssa samassa tarhassa. Jossain vaiheessa se rupesi kuitenkin olemaan itse niin orimainen toisille hevosille, ettei se enää ollut leikkiä. Siinä vaiheessa Hujake piti erottaa kavereistaan.”Suutari kuvailee, että Hujake oli oikeastaan koko nuoruutensa arka ja tietyllä tavalla epäluuloinenkin. ”Vaikka sitä käsiteltiin paljon, oli se silti aina vähän sellainen aavistuksen varautunut. Hirveän kiltti se on kuitenkin aina ollut, ja se oli helppo myös opettaa ajolle. Hujake otettiin usein käytävälle ja harjailtiin ja muuta sellaista, jotta sitä käsiteltiin mahdollisimman paljon”, Suutari kuvailee.”Hujake ruunattiin kolmevuotiaana. Se oli silloinkin vielä arka ja varautunut, ja siihen päälle lisäksi tietyllä tavalla orimainen, vaikka se ei ihmiselle paha ollutkaan. Se oli koko ajan hirveän takakireä ja selvästi ihan liian kierroksilla. Hujakkeella ajettiin koelähtö vielä sen ollessa orina, mutta se oli hyvin väkinäistä silloin. Siitä näki selvästi, ettei sen ollut hyvä olla orina.”.Hujakkeen kanssa saa aina nauttia tästä työstä.Anu Suutari.Hujake aloitti uransa 4-vuotiskauden marraskuussa, ja siitä seurasi kuusi peräkkäistä voittoa.”Ruunan uran aloitus pikkuisen venähti. Sillä oli tarkoitus aloittaa jo aikaisemmin, ja se oli ilmoitettukin pari kertaa starttiin, mutta niihin tuli poisjäännit. Sille annettiin sitten aikaa, kun se on hirveän isokin vielä. Kun se on oma hevonen, sen kanssa ei ollut kiire mihinkään”, Suutari kertoo.”Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä ratkaisu, ettei sen kanssa pidetty kiirettä. Hujake oli tosi valmis sitten, kun sillä alettiin kilpailemaan, ja se pärjäsi silloin heti hyvin.”Hujake on Suutarille hyvin mieleinen hevonen.”Hevosena Hujake on hyvin minunlaiseni, ja se on äärettömän lempeä ja miellyttävä. Kun tätä ammatikseen tekee, niin kyllä tällaista hevosta osaa arvostaa, minkä kanssa touhuaminen on hyvin mutkatonta. Hujakkeen kanssa saa aina nauttia tästä työstä”, Suutari toteaa.”Hujakkeen huonoiksi puoliksi varmaan lasketaan se, kun se ravipaikalla vähän jännittää ja hermoilee. Sielläkin ehkä ilkein asia, mitä se voi tehdä, on, jos se tönäisee turvalla sen ohi käveltäessä. Hujake on pärjännyt ravihevosen kilpauralla hyvin, mutta se olisi ollut varmasti todella mukava hevonen pelkästään harrastehevosenakin. Siinä ei mielestäni ole mitään huonoja puolia ja sen kanssa voi tehdä mitä vaan.”.Hujake on tärkeä hevonen myös Suutarin ja Ruotsalaisen tyttärille Maijalle ja Saaralle, sillä he ovat saaneet kasvaa yhdessä hevosen mukana.”Monta vuotta sitten, kun tytöt olivat kohtuullisen pieniä, he halusivat aina ratsastaa Hujakkeella. Sitä oli aina mukava katsoa, kun tytöt menivät kentällä ja Hujake piti heistä huolta. Hujake teki sitä, mitä tytöt pyysivät. Kun rupesi tuntumaan, että ratsastajan tasapaino lähtee horjumaan, hevonen pysähtyi itse ja huolehti siitä, ettei tyttö pudonnut kyydistä”, Suutari kertoo.Ruuna on Suutarin mukaan kuitenkin tarkka rutiineistaan, eikä se oikein tykkää muutoksista sen normaaliin arkeen.”Esimerkiksi jos ajattelee, että laitan sen radan keskelle laitumelle, että se saisi syödä vihreää ruohoa, ei se viihdy siellä. Hujake ei tee muuta kuin ramppaa portin edustaa, ja se haluaa olla siellä omassa tutussa tarhassaan”, Suutari toteaa.”Hujaketta ei voi myöskään kuljettaa yksin minnekään ja sillä pitää olla vähintään poni aina mukana. Se ei rymyä tai mitään sellaista autossa, mutta jos olet menossa raveihin, niin yksin kuljetettaessa se on juossut sen startin jo perille päästessään. Tarhassa se ei halua olla toisen hevosen kanssa, mutta hevoset pitää olla sen lähellä kuitenkin.”Toisiin hevosiin Hujake suhtautuu muutenkin coolisti.”Kun talvella meille tuli nuorempi ori talliin ja se laitettiin Hujakkeen ja Paavolan Hurmoksen väliin, niin ori yritti vaikka miten mölistä niille siinä. Ruunilla ei kuitenkaan ilmeetkään värähtäneet. Toinen hevonen ei saa Hujakkeesta otetta, ja sen luonne näkyi myös siinä tilanteessa. Hujake ei haasta riitaa, eikä se ärsytä, mutta se ei myöskään peräänny, että on se sillä tavalla vahvaluonteinen”, Suutari kuvailee..Yleensä Hujake treenaa pari kertaa viikossa. Suutarin mukaan toisen treenin se menee jarrukärryillä ja toinen treeni on jotakin muuta.”Ehkä se on Hujakkeen huono puoli, etten mielellään aja sillä treenejä yksin. Kun se lämpenee, tahtoo ruuna olla vähän liiankin menevä, ja melkein selkä on oltava edessä ainakin osan lenkin ajan. Toisen hevosen selässä Hujakkeella voi ajaa taas ihan kuka tahansa”, Suutari kertoo.”Jani pitää sitä paljon myös perähevosena, ja se on tosi hyvä siinä. Se on itse niin tarkka siitä, ettei naru tiukkaannu missään vaiheessa ja se seuraa hirmu hyvin siinä perässä. Hujakkeella voi myös ajaa reellä, ratsastaa ja se juoksee hyvin myös liinassa ja nostaa laukat molempiin suuntiin.”Suutari kertoo, että valmentaja Ruotsalainen kuvailee Hujaketta vässykäksi.”Vässykkä tulee siitä, kun Jani on aina sanonut, että minun ei pitäisi olla liikaa sen kanssa yhdessä. Hujake on ravipaikalla ihan hirveästi minun perääni, ja jos minä häviän kauemmaksi, se alkaa teputtamaan paikoillaan ja hermoilemaan”, Suutari kuvailee.”Sen ensimmäisessä monté-startissa, kun Heta lähti ensimmäisen kerran katokselta lämmittämään sitä, Hujake vielä pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Se vähän kuin kysyi, menenkö minä tämän kanssa nyt kuitenkin. Olemme olleet Hujakkeen kanssa koko ajan yhdessä, minä olen hoitanut sitä ja pääasiassa ajankin sillä koko ajan. Kiintymys meillä on varmaan melko molemminpuolista.”Hujake on ollut koko Suutarin ja Ruotsalaisen perheelle tärkeä hevonen ja se on mahdollistanut heille monta asiaa. Hujakkeen koti tuleekin aina olemaan heidän luonaan.”Janin kanssa olemme puhuneet siitä, kun Hujake alkaa olemaan jo ikämies, ja kilpauraa on enemmän takana kuin edessäpäin. Kun ura jonakin päivänä sitten päättyy, saa Hujake jäädä viettämään eläkepäiviään meille niin pitkään kuin mahdollista.”

Montén Suomen mestari Hujake hurmaa luonteellaan – "Kyllä tällaista hevosta osaa arvostaa, minkä kanssa touhuaminen on hyvin mutkatonta"

Aiheeseen liittyvää

Hieno hevonen, jota oli vaikea ymmärtää

Laatukasvatusta Ullavalta – Better Leader tuoreimpana tähtenä

Varsan opetusvaihe on hevosen elämän tärkein ajanjakso

Suomenori Herkko Hurmaus on yksi suurista