Noora Kivimaa on omimmillaan hevosen selässä – "Monté haastaa sekä henkisesti että fyysisesti"

Kalajoella asuva Noora Kivimaa on ajanut ohjastajaurallaan 144 kertaa kilpaa. Luku ei sinänsä ole merkittävä, mutta erikoista siinä on se, että kaikki hevosilla ajetut startit ovat olleet monté-lähtöjä. Montésta hän on käynyt hakemassa oppia aina Ranskasta saakka.Kivimaan hevosinnostus alkoi pienenä tyttönä, kun hän pääsi siskonsa Heidin kanssa ratsastamaan ratsastuskouluun.”Olin ehkä kuuden vanha, kun aloitin ratsastuksen. Silloin saimme ratsastaa Heidin kanssa puoli tuntia kerran viikossa, ja siitä ratsastusmäärä on pikkuhiljaa lähtenyt kasvamaan”, Kivimaa muistelee..Noora Kivimaa30-vuotias montéohjastajaKotoisin Jyväskylästä, kotiutunut KalajoelleMontéohjastajana statistiikka 144 st: 7–21–22Poneilla 53 st: 6–5–10Työskenteli Ranskassa Laurent Abrivardilla 2022–2025.Poniraviurheilu tuli mukaan vähän sattumalta. Kivimaan tytöt olivat huomanneet lehdessä ilmoituksen ponikorttikurssista, ja he päätyivät kokeilemaan ponilla ajamista Jari ja Mervi Honkosen luokse Konnevedelle.”Saimme heidän kauttaan myös ponit korttikurssille lainaan, ja sitä kautta olimme mukana poniraviurheilussakin”, Kivimaa nauraa.”Jossakin vaiheessa meille tuli ajankohtaiseksi oman hevosen hankkiminen, ja etsimme ratsuhevosta. Siinä kävi kuitenkin niin, että ratsu vaihtui lennosta raviponiin, ja ostimme shetlanninponitamma Elsan. Se oli täyskäännös koko touhulle silloin. Saimme jatkaa kuitenkin vielä ratsastusta ratsastuskoulussa.”.Elsa-poni on ollut hyvin merkittävä Kivimaan elämässä, ja poni vei Kivimaan perheen mukaan raviurheilun pariin.”En tiedä, olisinko edes ikinä löytänyt lajin pariin ilman Elsaa. Minulla on vaikka kuinka paljon muistoja hyvistä raviretkistä Elsan kanssa”, Kivimaa toteaa.Merkittävää poniravivuosissa Kivimaalle oli myös ensimmäinen monté-startti shetlanninponilla, joka kaiken lisäksi päätyi vielä voittoon.”Siitä lähti taas monté-innostus liikkeelle. Kun kävin ratsastustunneilla, olisin halunnut harjoitella vain kevyttä istuntaa, ja muu ratsastus vähän kuin unohtui. Sitäkin olen miettinyt, olisinko edes siirtynyt poneista hevosiin, jos en olisi päässyt ajamaan jo poneilla montéa. Silloin tiesin, että haluan ajaa montéa myös hevosilla”, Kivimaa miettii.Kivimaan mukaan montéssa parasta on se, että siinä ratsastetaan, ollaan hevosen selässä lähempänä hevosta ja kaikki tapahtuu nopeasti.”Monté haastaa sekä henkisesti että fyysisesti. Liikkeen tuntee selkään ihan eri tavalla kuin kärryille, ja se on koukuttava tunne”, Kivimaa kuvailee.Monté-kuntoa ei Kivimaan mukaan voi kehittää muuten kuin menemällä montéa.”Esimerkiksi pyöräilemisellä tai juoksemisella on vaikutusta kestävyyskuntoon, mutta montén haastava ajoasento, sekä hevosen ja oman kropan hallitseminen ei kehity muuten kuin ajamalla montéa”, Kivimaa toteaa. ”Ratsastuskunto on vielä oma juttunsa kestävyyskuntoon verrattuna, ja sen saaminen ja ylläpitäminen vaatii töitä. Lisäksi monté vaatii henkisesti myös rämäpäisyyttä ja tietynlaista hulluutta.”Montéssa haastavinta on Kivimaan mielestä kokonaisuuden halliseminen. ”Turvallisuus on itselle kaikista tärkeintä niin hevosen, ohjastajan kuin kaikkien kilpakumppaneidenkin näkökulmasta. Siihen yritän panostaa aina parhaani mukaan.”.Kivimaa halusi saada lisää oppia montéssa, joten hän päätti hakea sitä Ranskasta. Hän oli montén synnyinmaassa yhteensä noin kolme vuotta vuosien 2022–2025 aikana.”Ranskan kieltä en siellä ainakaan oppinut, mutta ehkä sellaista ranskalaista asennetta ja hevosmiestaitoa. Ennen Ranskaan menoa en ollut ollut ravitallilla töissä, joten se oli suoraan syvään päätyyn. Työskentelin Laurent Abrivardin luona, ja siellä pääsi näkemään, miten Ranskassa toimitaan”, Kivimaa kuvailee.”Ratsastin siellä yleensä yhdestä neljään hevosta päivässä, joten siellä tosissaan pääsi ratsastamaan riittävästi. Ranska oli minulle kokemuksena paljon isompi, kuin mitä ikinä osasin odottaa. Ajanjakso Ranskassa tuntuu siltä, että olisin vain käynyt siellä, ja se on jotenkin vaikea hahmottaa, kuinka kauan siellä oikein olin.”Ohjastajana Kivimaa kuvailee itseään niin, että hän yrittää kuunnella sekä hevosta että valmentajaa, ja tehdä aina parhaan mahdollisen suorituksen.”Kun alun perin innostuin montésta, minulla ei ollut muuta ajatusta kuin kehittyä lajissa niin hyväksi kuin mahdollista. Ranskassa ollessa kilpaileminen taas jäi vähemmälle ja pääpaino on ollut treenaamisessa, enkä ole päässyt kilvanajoon kunnolla oikein mukaan. Haluaisin kuitenkin päästä kehittymään ja kilpailemaan”, Kivimaa kertoo.Tällä hetkellä Kivimaalla on työn allaan kaksi hevosta: neljävuotias lämminveriruuna Mount Everest sekä puolitoistavuotias suomenhevosori Pekan Pastilli.”Mount Everest on minun Ranskan tuliaiseni. Pastilli on taas pienen kimpan Talli Karkkipäivän omistuksessa, jotka halusivat lähteä tukemaan tällaista amatööriharrastelijaa. Suomenhevonen on aina ollut minulla haaveena shetlanninponin jälkeen, ja nyt minulla on sellainen”, Kivimaa päättää.

Noora Kivimaa on omimmillaan hevosen selässä – "Monté haastaa sekä henkisesti että fyysisesti"

Aiheeseen liittyvää

Olympialajien valmentajien ja kapteenien valinta käynnissä – ”Pideämme ehdottoman tärkeänä ymmärrystä ja kokemusta kansainvälisen kilpailutoiminnan vaatimuksista”

HUJO laittoi maajoukkuetoiminnan jäihin loppuvuodeksi – "Pohjattomaan kaivoon laitettiin kansi"

Noora Pentistä HUJO:n uusi puheenjohtaja: "Ykkösasia on satsata lahjakkaisiin nuoriin ja absoluuttiseen huippu-urheiluun"

Pääkirjoitus: Doping on vahva sana