Joanna Karling opintoreissulla Normandiassa – "Kaikesta näki, että raveja ja raviurheilijoita arvostetaan tosi korkealle"

Joanna Karlingin intohimo on monté. Hän haluaa kehittyä lajin parissa mahdollisimman hyväksi. Työnsä puolesta Karling haluaa jakaa osaamista myös muille, ja laittaa kortensa kekoon montén kokonaisvaltaiselle kehitykselle Suomessa. Karling vetää monté-tunteja ja -kursseja, ja hän on aktiivisesti mukana Monte Team Finland ry:n toiminnassa. Hän oli myös mukana kokoamassa seuran julkaisemaa Monté – raviurheilua ratsain -kirjaa.Karling piipahti toukokuussa Normandiassa hakemassa kokemusta montésta, hevosista ja työskentelystä ranskalaisella ammattitallilla. Suomeen hän palasi reppu täynnä uusia ideoita. Montéén erikoistuvaksi Hevospalveluohjaajaksi Kautiselta valmistunut Karling pääsi kahden viikon opintomatkalle Normandiaan koulunsa kautta Erasmus-rahoituksella. Ravikoulu tekee paljon opiskelijavaihtoja. Iina Aho antoi vinkin, että Suomessakin käynyt Dominik Locqueneux, 49, arvostaa suomalaista hevososaamista. Locqueneux ottikin suomalaisen vieraanvaraisuudella vastaan, sillä Karling sai pitää kortteeria isäntäperheen kanssa.”Olin ottanut etukäteen vähän selvää tallista, mutta matkaan lähdin avoimin ja rennoin mielin”, Karling aloittaa. ”En tiennyt oikeastaan yhtään, mitä kaikkea olisi vastassa. Minulle oli ihan sama, menisinkö maalle vai kaupunkiin. Normandian maaseudulle pääsin. Se oli siinä mielessä hyvä, että siellä oli suomalainen Alvari Svartsi töissä, ja se auttoi pääsemään hyvin mukaan tiimiin. En osaa ranskaa yhtään. Englanti sujuu, ja Dominik Locqueneux osasi hyvin englantia.”Locqueneux on pärjännyt ohjastajana kuumimman ranskalaiskärjen takana, mutta hän on panostanut viime vuosina erityisesti valmentamiseen. Ohjastajana hän on voittanut Ranskassa liki 800 lähtöä ja pelkästään Vincennesin ykkössijoja on lähes 200..Valmennusmetodit eivät Karlingin mukaan juurikaan poikenneet siitä, mihin hän on ravitalleilla työskennellessään tottunut. ”Töitä tehtiin paljon, ja itse treenikin oli hyvin samanlaista kuin Suomessa. Dominik Locqueneux suosii valmentajana intervallivetoja erilaisilla tehoilla. Treenipaikat olivat huippukunnossa, ja maastot olivat muutenkin mahtavat. Joka päivä ajettiin. Varsinaisessa valmennuskeskuksessa oli 26 karsinaa, mutta kaiken kaikkiaan alueella oli 40–50 hevosta”, Karling kertoo.Arki pyöri muutenkin hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Suomen ravitalleilla.”Ranskassa vietetään useimmilla talleilla siestaa, mutta Locqueneux oli ratkaissut päivärytmin niin, että aamukuudesta iltaviiteen tehtiin kovasti töitä, jolloin päivä loppui hieman aikaisemmin. Tallin kokoonpanoon kuuluu Dominik Locqueneux, neljä vakituista työntekijää ja kaksi tuntityöntekijää.””Harmittavasti ennen reissua loukkasin itseäni pienessä haaverissa, joten en päässyt lainkaan hevosten selkään. Ajamaan pystyin kärryistä, vaikka ensimmäisen viikon klinkkasin”, Karling jatkaa.Ravireissuilla ja perheen kanssa iltaisin oli hyvää aikaa jutella montésta huippuammattilaisen kanssa. Locqueneux on itsekin ajanut urallaan muutaman monté-lähdön.”Yritin imeä kaiken mahdollisen tiedon. Mielenkiintoista oli, että Dominik Locqueneux arvostaa monen muun ranskalaisen tavoin enemmän pienikokoisempia monté-hevosia. Ranskassa tosi pienet, 150–160 senttiä korkeat hevoset menevät paljon montéa. Tottakai sopivuus lajiin on hevoskohtaista, mutta Ranskassa koetaan isommilla hevosilla olevan paljon ongelmia ravin kanssa.”.Karling pääsi näkemään raveissa paikan päällä kymmenkunta monté-lähtöä. Hän on jo hetken aikaa etsinyt itselleen sopivaa monté-hevosta, ja Ranskan reissu muutti ajatusten suhteen hieman näkemyksiä.”Hevoset olivat tosiaan valtaosin pienikokoisia. Suomessa suositaan ainakin keskimäärin isompia hevosia monté-lähdöissä. Kun juttelin Dominikin kanssa hevosten koosta, valmennuksesta ja sopivuudesta monté-hevoseksi, siitä sai paljon lisätietoa omiin ajatuksiin. Hän muistutti, että aina uusi mahdollinen monté-hevonen pitää kokeilla.””Ranskassakin on ollut paljon hevosia, joista ei voisi edes ajatella, että ne menevät montéssa mihinkään, mutta sitten ne suorittavatkin hienosti”, Karling kertoo..Normandian alueella on paljon pieniä raviratoja, mutta isotkin ovat sopivan ajomatkan päässä.”Pääsin käymään paljon raveissa, Vincennesin ja Caenin isommissa kisoissa myös. Siinä tuli väistämättä mieleen, miten Suomessa raviurheilu on niin paljon pienempää. Isommissa raveissa tavallisissa lähdöissä ykköspalkinto oli 18 000 – 40 000 euroa. Valmentajat, hoitajat ja yleisö oli pukeutunut käytännössä ykkösiin. Kaikesta näki, että raveja ja raviurheilijoita arvostetaan tosi korkealle”, Karling painottaa..Karling ei ollut ensimmäistä kertaa käymässä Ranskassa. Hänen syksyllä 2023 ohjastamansa montén amatöörilähtö Les Andelysin pikkuraveissa oli sysäys kiinnostuksen syventymiseen lajia kohtaan. Samalla itsensä kehittämiseen tuli aivan uutta motivaatiota. Nyt tehty reissu antoi paljon uusia työkaluja tulevaisuutta varten.”Ensimmäinen reissu avasi silmiä, mitä ohjastaminen on. Normandian opintomatkalla pääsin ihan eri tavalla tutustumaan ranskalaiseen raviurheiluun ja tapaan tehdä töitä hevosten kanssa.”Joanna Karling kokee, että ranskalaiselta huippuvalmentajalta kahden viikon aikana saatu oppi on oman ammattitaidon kehittämisen kannalta kultaakin arvokkaampaa.”Dominik Locqueneux näytti paljon ihan käytännön juttuja, miten eri varusteilla ja kengityksillä voi auttaa hevosta. Hän esitteli erikoiskengitykseen käytettäviä kenkiä, joita en ollut koskaan nähnytkään. Sellaisia ideoita tuli heti, joita voi suomalaisille asiakkaille ainakin ehdottaa kokeiltavaksi”, Karling pohtii.Niille suomalaisille, jotka haaveilevat joskus opinto- tai työreissusta ulkomailla, Karling antaa yksiselitteisen viestin. Häntä nuorempia innokkaita raviurheilun harrastajia on paljon, mutta monelle saattaa olla suuri kynnys lähteä matkalaukun kanssa tutustumaan lajiin ulkomaille.”Maailma ja hevoset ovat suurinpiirtein samanlaisia joka paikassa. Jokainen pärjää varmasti, ja tilaisuuksiin kannattaa tarttua. Itse olen 15-kesäisestä haaveillut, että pääsisin käymään Ranskassa opiskelemassa lajia. Unelma kävi toteen. Jokainen reissu avartaa omaa ajatusta raviurheilusta. Ulkomailla arvostetaan suomalaisia, ja reissuista saa varmasti paljon itsevarmuutta omaan tekemiseen. Ei tarvitse miettiä kahta kertaa, vaan kannattaa rohkeasti lähteä”, Karling kannustaa..Suomi tulee vahvasti perässäJoanna Karling kokee, että monté on lajina kehittynyt Suomessa valtavasti. Seuraavan askeleen ottamiseen vaaditaan kuitenkin paljon.Joanna Karling on itsekin lähtenyt ajamaan yhtä hevosta useaan kertaan likimain toiselle puolelle Suomea. Hän tietää, miten paljon montéssa ohjastajana kehittyminen Suomessa vaatii.Monet ammattivalmentajat ovat lähteneet omalta osaltaan kehittämään lajia.”Hienoa, että Suomessa uskalletaan kokeilla yhä paremmilla hevosilla montéa”, Karling kiittelee. ”Hevonen on tässä lajissa kuitenkin tärkeä. Jos halutaan verrata Ranskaan, niin siellä voi olla parhaimmillaan kolmasosa päivän lähdöistä montéa. On tietyllä tapaa harmi, että Suomessa on vielä toistaiseksi tosi harvoin raveja, joissa ajetaan useampia monté-lähtöjä saman päivän aikana. Olisihan se hienoa, että ohjastajat pääsisivät ajamaan samalla reissulla useammin ja sillä tavalla kehittämään omaa ammattitaitoaan.”.Suomessa monté on ainakin toistaiseksi jokaiselle harrastus.Joanna Karling.Henkilökohtaisesti kehityksestä montén parissa Karling ei ota paineita.”Haaveissa on nousta montéssa ohjastajien top10 -joukkoon, ja tehdä ylipäätään mahdollisimman hyvää tulosta. Olen päässyt ohjastamaan uusia hevosia, ja yritän käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseni.”Karling on opettamisen ja oman oppimisen kautta päässyt näkemään hieman eri kulmista monté-ohjastajien tason Suomessa. Sitä ei kuitenkaan olla päästy mittaamaan käytännössä lainkaan kansainvälisesti. Suomalaisohjastajat ovat kuitenkin esimerkiksi Pohjois-Ruotsissa aktivoituneet tänä keväänä ja voittaneet useamman monté-lähdön.”Suomessa monté on ainakin toistaiseksi jokaiselle harrastus. Hyvää hevosta lähtee ratsastamaan pidemmällekin reissulle, sillä tässä lajissa hyvä hevonen tekee ratsastajan. Itseäni montéssa lajina kiehtoo se, ettei oppiminen ikinä lopu”, Karling päättää..MontéEnsimmäiset tunnetut ravikilpailut järjestettiin merenrannalla Normandian Cherbourgissa vuonna 1836 yksittäisajona kärryistä ja myös satula selässäRanskan arvostetuin monté-lähtö Prix de Cornulier kisattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1931Monté on mukana Ranskassa lähes jokaisessa ravitapahtumassa. Noin joka neljäs lähtö on monté-lähtöSuomen ensimmäinen virallinen monté-lähtö ajettiin vuonna 1979 VermossaJoanna Karling tutustui Ranskan raviurheiluun kahden viikon opintireissun myötä toukokuussa

Joanna Karling opintoreissulla Normandiassa – "Kaikesta näki, että raveja ja raviurheilijoita arvostetaan tosi korkealle"

Aiheeseen liittyvää