Omistamisen syvin olemus – Kimppaomistaminen on tuonut huikeita kokemuksia Janne Marttiselle ja Arto Heiskaselle

Viitasaarelainen yrittäjä Janne Marttinen ja vieremäläinen yrittäjä Arto Heiskanen eivät tunteneet toisiaan entuudestaan ennen kuin muutama vuosi sitten, jolloin he huomasivat olevansa samoissa hevosporukoissa mukana.Marttinen ja Heiskanen työskentelevät molemmat kaupan alalla yrittäjinä. Viitasaaren ja Vieremän välimatka on noin 150 kilometriä, ja yritystoiminnoilla on eri kohderyhmät, mutta paljon on myös yhdistäviä tekijöitä. Muutakin kuin hevoset.“Olemme ystävystyneet, mikä on yksi kimppaomistamisen hienoja puolia”, Janne Marttinen kertoo.“Ainakin omalta kohdaltani tunnistan, että olen jossakin määrin yllytyshullu. Arton kanssa varmasti jaamme ajatuksen, että kauppiasuralla riskejä joutuu ottamaan koko ajan. Siihen tottuminen yhdistää, yritysmaailmassa jokainen ostopäätös on riski.”.HevosenomistajatJanne Marttinen ja Arto Heiskanen ovat molemmat yrittäjiä ja hevosenomistajiaJanne Marttisella on osuudet hevosista Combat Fighter, Goodwin Zet ja Magnolia Des Arris sekä kaksivuotiaasta Olways Du Trieux’sta (Bold Eagle), joka kulki viime viikon tiistaina koelähdön 17,6-vauhtia Arto Heiskasella on 14 osuutta eri hevosista, joista kaksi on kokonaan omia Heiskasen hevosista tunnetuimmat ovat Combat Fighter ja Main Stage sekä Heikki Mikkosen valmennuksessa kilpaileva Vipinän Vihellys.Oman hevosen ravilähdön seuraaminen on vähän kuin kävisi huvipuiston parhaassa laitteessa.Janne Marttinen.Hevosmaailmassa riskianalyysin tekeminen kauppahetkellä on monen muuttujan summa, ja tunteella on oma merkityksensä.“Hevosta ei pidä tuotteistaa, mutta samalla tavalla hevoskaupassa pitää tehdä riskianalyysi ja ymmärtää se maailma. Ostaminen on päätös, jota ei saa pelätä, oli kyseessä sitten moottorisaha, hevonen tai polttoöljy. Kaupan alan yrittäjät joutuvat ostamaan varastoon paljon tavaraa tietämättä, menevätkö ne koskaan kaupaksi. Sen puolen päätökset tulevat pitkälti selkäytimestä. Kun ostat hevosesta osuuden, siinä esimerkiksi luottamuksella valmentajaan ja hänen ajatuksillaan on iso merkitys”, Marttinen pohtii.Hevosenomistaminen on vienyt Marttisen mennessään. Hän kuvailee kimppahevosten onnistumisten olevan tunnepuolella todella iso juttu arjen kiireiden keskellä.“Olen saanut kokea elämässä paljon kivoja juttuja hevosenomistamisen lisäksi. Matkustelu on avartanut maailmaa, ja on tullut eteen myös huonoja tapahtumia. En ole kuitenkaan ennen hevosenomistamista kokenut missään muussa urheilulajissa yhtä vahvoja tunteita. Oman hevosen ravilähdön seuraaminen on vähän kuin kävisi huvipuiston parhaassa laitteessa. Huvipuistolaitteesta kun nousee pois, niin joskus olo on hyvä ja joskus ei niin hyvä, mutta tunnekokemus on voimakas”, Marttinen jatkaa..Arto Heiskanen kokee tunteen hyvin samalla tavalla. Hänellä ei ole hevosista käytännön kokemusta muuta kuin tandem-kärryajelun osalta. Kiinnostus ylipäätään lajia kohtaan on kuitenkin kasvanut viime vuosina huippuunsa. “Jos olisin nuorempana tullut lajin pariin, olisin saattanut kokeilla ja innostua hevosella ajamisesta”, Heiskanen aloittaa.“Tuomas Pakkasen kanssa meillä oli Amorce Savage, jonka kautta innostuin uudelleen hevosenomistamisesta. Sitten lähdin mukaan Main Stageen, jonka Suur-Hollola-ajon voitto toi niin mahtavan fiiliksen, että olen miettinyt, pystynkö samaa tunnemyrskyä kokemaan raviurheilun parissa enää koskaan uudelleen. Main Stagen kanssa päästiin Åby Stora Prisiin ja moneen muuhun hienoon kilpailuun.”Main Stagen rinnalla koettu euforinen tunne toi Heiskaselle halun päästä samanlaisiin fiiliksiin jatkossakin..“Laitoin jossakin kohtaa omistamieni hevosten maksimirajaksi 10, mutta nyt ehdoton maksimiraja on 15 hevosta, sillä niitä on jo 14”, Heiskanen nauraa. “Puolisoni Tuovi (Huttunen) on toppuutellut, ja pitäähän sitä joku raja pitää. Kaksi on omia, kun Deckard jäi ongelmien jälkeen minulle. Se siirtyi pienempään talliin Arto Komulaiselle valmennukseen. Katsotaan, päästäänkö sen kanssa ensi kesänä vielä radoille. Combat Fighter, Main Stage, Holcombe Zet ja Vipinä Vihellys ovat sellaisia osaomistamiani hevosia, jotka ovat otsikoihin päässeet.” Heiskanen muistuttaa, etteivät kaikki hänen omistamansa hevoset suinkaan ole olleet menestystarinoita.“Laitoin yksi kaunis päivä excel-taulukkoon kaikki hevoset, joissa olen ollut mukana. On siellä useampiakin, joista ei ole tarvinnut lehtijuttua tehdä. Yrittäjänä ja omistajana on joutunut tekemään päätöksen luopumisesta. Viime vuosina on korostunut halu lähteä mukaan sellaisiin hevosiin, joilla on potentiaalia menestyä kovallakin tasolla. Se tässä lajissa kiehtoo”, Heiskanen jatkaa..Janne Marttinen kokee pienessä porukassa omistamisen olevan hänelle mieluisin tapa olla mukana. Mitä korkeammalle tasolle noustaan, sitä voimakkaampi on Marttisen saama elämys. Kimppaomistaminen voimistaa entisestään tunnetta.“Raviurheilussa hevosenomistaminen on elämyksien hakemista. Samalla koen sen vahvasti joukkueurheiluna. Olen harrastanut tavoitteellisesti jalkapalloa ja jääkiekkoa, joten tunnen joukkueurheilun maailman. Raveissa joukkueeseen kuuluu valmennustiimi ja omistajat, tietyllä tavalla myös media, rata ja koko yhteisö. Porukka tukee toisiaan. Olen saanut tästä lajista useita hyviä ystäviä. Yhdessä tekeminen on tuonut lisää merkityksellisyyttä hevosenomistamiseen”, Marttinen muistuttaa..Molemmille hevoset ja niiden omistaminen on myös koko perheen juttu. Pariskunnat ovat saaneet viettää tahoillaan laatuaikaa keskenään. “Goodwin Zet on merkityksellinen, ja hevosella on oma tarinansa. Vaimoni Elisa (Marttinen) on siinä mukana osakkaana ihan konkreettisesti, mikä tuo hienon lisämausteen omistamiseen. Goodwin Zetin matka on ollut erityinen. Sen voittosumma ostaessa oli pieni, eikä kenelläkään ollut tietoa, miten hyvä siitä voi tulla. On ollut mahdottoman hienoa ja onnekasta elää Elisan kanssa mukana Goodwin Zetin kilpailut.”.Ranska. Kun Euroopan suurimman ravimaan mainitsee, nousee syke Viitasaarella ja Vieremällä huippuunsa. Marttinen ja Heiskanen ovat molemmat mukana hevosessa nimeltä Magnolia Des Arris, joka kilpailee Ranskassa Team Ojanperän väreissä.Combat Fighter ja Goodwin Zet kilpailivat Ranskassa viime talvena, ja Ojanperä suunnittelee palaavansa sinne myös tulevana talvena kilpailemaan. “Ranskan reissu odottaa, sillä ainakin osaomistamani Lake’s Edina lähtee Elina Pakkasen kanssa sinne. Antti yrittää juuri soittaa, onkohan hän ilmoittamassa, että Ranskaan lähdetään?” Heiskanen nauraa ja innostuu..Kaikesta huomaa, että ollaan suurien tunteiden äärellä.“Olimme puolisoni Tuovin kanssa viime talvena neljä kertaa Ranskassa”, Heiskanen jatkaa.“Heti toisella viikolla, kun Jutta Ihalainen ja hevosenhoitaja Emma Anttila olivat sinne saapuneet. Pystyin tekemään etätöitä ja tutustumaan Vincennesin kaupunkiin. Siellä pääsi viikollakin raveihin.”.Janne Marttinen on vähintään yhtä innostunut. Kaikesta päätellen unelmaa lähdetään metsästämään jalat maassa, mutta odotukset korkealla.“Suomessa ja Ruotsissa olen päässyt voittoa maistamaan, mutta vielä viime vuonna ykkössijaa ei Ranskasta tullut. Talven lähdöt Ranskassa ovat erityisen kovia, ja niissä on todella vaikea pärjätä. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että odotan uutta yritystä. Sarjamäärityksistä ja ilmoittautumisesta lähtien Ranska on oma maailmansa”, Marttinen kertoo..Marttinen on hänkin käynyt Ranskassa seuraamassa omiensa juoksuja. Hän pohtii, ettei hevosihmisen arjessa ole merkittävää eroa Suomen toimintaan. “Grosboisin hienot puitteet tekivät vaikutuksen, mutta Antille (Ojanperä) tuttu pehmeä suora sieltä puuttui. Perusasiat tehdään samalla tavalla ja Ojanperän tiimi tekee niin hyvää työtä, ettei paikalla ole suurta merkitystä. Pariisissa on talvella samanlaiset olosuhteet kuin Suomessa syksyllä. Glamour puuttuu arjesta ja vaatteita kuivatettiin puhaltimien luona sille varatussa karsinassa yhdessä hevosvarusteiden kanssa. Jalat olivat aina märät ja kosteasta kylmät.” Heiskanen komppaa Marttisen ajatuksia, mutta on valmis ostamaan lentoliput heti, jos mahdollisuus Vincennesin valloitukseen aukeaa.“Radalla rapa roiskui viime talvena ja Santtu (Raitala) tuli joka kerta mustana tallialueelle. Vincennesin hiilimurska värjää tehokkaasti. Siinä hevosihminen varmasti alkaa kaipaamaan pikkupakkasta ja Suomen kunnon talvikelejä. Toivottavasti päästään kuitenkin kokemaan Vincennes taas tulevana talvena”, Heiskanen päättää..Janne Marttisen tapa seurata ravilähtöäCombat Fighter voitti Jorma Kontion ohjastamana syyskuisen Suurmestaruusajon johtavan rinnalta.Janne Marttinen on eläinrakas tunneihminen. Hänelle on tärkeä päästä antamaan ennen lähtöä tsemppihalaus hevoselleen. Marttinen piipahti Tampereella ravien alussa aistimassa tunnelmaa tallialueella, ja samalla hän kävi kuiskuttelemassa ajatuksiaan Combat Fighterille. Sitten hän siirtyi hieman poikkeuksellisesti seuraamaan ravipäivää ravintolakatsomoon.“Odotus startista alkaa jo kilpailua edeltävänä päivänä”, Marttinen muistuttaa. “Sitä miettii, että tulisipa jo huominen. Varsinainen jännitys alkaa heti kisapäivänä. Pyrin olemaan tallialueella auttelemassa Ojanperän tiimiä. Tällä kertaa mentiin porukalla ravintolakatsomoon ja päivä jännitti vielä enemmän. Aika ennen viimeistä lähtöä tuntui loputtoman pitkältä. Ennen lähtöä tultiin ulos seuraamaan kisaa, sillä radan reunalla tunnelman aistii paremmin.”.Starttihetkellä kaikki ympärillä oleva unohtuu hetkeksi.Janne Marttinen.Hevosten kokoontuessa siivekkeiden taakse alkoi muutaman minuutin kestävä huuma.“Vaikka satoi vettä, ei se haitannut. Starttihetkellä kaikki ympärillä oleva unohtuu hetkeksi. Olen se ihminen, joka haluaa katsoa oman hevosensa juoksun rauhassa. Silloin saan parhaan elämyksen, kun ei kukaan ole vieressä kommentoimassa juoksun tapahtumia. Etukäteen ohjastajan muutos mietitytti. Combat Fighterille tuli uusi kuski, Jorma Kontio, jonka kokemukseen luotin. Epäluottamuksesta ei ollut kyse, mutta muutokset normaaliin vaikuttavat aina ajatuksiin.”Kun hevonen sai takarivistä mahdollisuuden edetä keulan rinnalle, nousivat Marttisen odotukset entistä korkeammalle.“Moni muu varmasti pelkäsi, miten Combat Fighterin käy johtavan rinnalta, mutta itselle tuli heti levollinen tunne. Luotin niin paljon hevoseen, ja toisaalta myös Antti Ojanperän valmennustaitoon. Puolessa välissä kilpailua ajattelin, että Need’em ja Combat Fighter ottavat yhteen myös lopussa. Combat Fighterin paras ase on sen loppukiri.”Combat Fighter voitti lopulta tyylikkäästi. Maalin kohdalla tunnemyrsky oli voimakas.“Siinä kohtaa riemu repesi. Ryntäsin halaamaan kahta muuta paikan päällä ollutta omistajaa Matti Hokkasta ja Juha Orrenmaata. Saatiin vihdoin se suurkilpailuvoitto, mitä oltiin pitkään metsästetty. Ykkössijan muisteleminen herkistää edelleen. Startin jälkeen kävin tietysti halaamassa Combat Fighteria, joka osoittanut olevansa hieno taistelija”, Marttinen päättää.

Omistamisen syvin olemus – Kimppaomistaminen on tuonut huikeita kokemuksia Janne Marttiselle ja Arto Heiskaselle

Aiheeseen liittyvää

Hevosille omistautunut Annika Aalto tuntee hevosenhoitamisen monet puolet

Yhden miehen mätsi – Tinderissä yhdistyvät toivekumppanin ominaisuudet

Laatukasvatusta Ullavalta – Better Leader tuoreimpana tähtenä

Päiväkodin aulasta kaikki alkoi – hevosnaisten voimannäyte Rose's Flower hakee onnistumista jo divisioonafinaaleissa