Hevosille omistautunut Annika Aalto tuntee hevosenhoitamisen monet puolet

Annika Aalto on nähnyt hevosenhoitajan ammatin kaikki puolet. Hän lähti pian valmistuttuaan Jerry Riordanille töihin Italiaan, ja sieltä matka on vienyt Kuopion kautta vuonna 2016 Forssaan.Nyt, 10 vuotta myöhemmin, Aalto tekee töitä hevosten kanssa yhdessä maan kärkivalmentajiin kuuluvan puolisonsa Tapio Mäki-Tulokkaan ja muun henkilökunnan kanssa.Matkan varrelle on mahtunut paljon iloja ja suruja, sekä monta tärkeää hevosta. Aalto on pystynyt aina tukeutumaan hevosiin. Niistä osasta on muodostunut tunnetasolla niin tärkeitä, että vain työlleen omistautunut ja elämän tiukoissa paikoissa käynyt hevosenhoitaja pystyy sen ymmärtämään.Palataan ensin parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Aalto sai Italiassa työskennellessään ystävältään soiton Suomesta. Se oli merkittävä käännekohta tuolloin parikymppisen naisen elämässä.”Heikki Korhonen kyseli työntekijää, mutta ystäväni ei itse päässyt täyttämään paikkaa. Hän kysyi olisinko mahdollisesti kiinnostunut, ja olinhan minä. Muutin Italiasta takaisin Suomeen, ja pääsin tekemään Korhosen hevosten kanssa viisi vuotta töitä”, Aalto muistelee..Annika AaltoSyntynyt Siilinjärvellä, asunut vuodesta 2017 alkaen ForssassaReijo Heiskanen ja Timo Vääränen tärkeitä opettajia hevosalalleTyöskentelee hevosenhoitajana Tapio Mäki-Tulokkaan tallillaTunnetasolla ylivoimaisesti tärkein hevonen William BirdlandPyrkii vaalimaan hevosten hyvinvointia ennaltaehkäisevästiSydämeltään savolainen, intohimoinen KalPa-fani.Vuoden 2007 Derby oli Photocopyn juhlaa, ja Aalto pääsi hoitajan roolissa hevosen rinnalla seremoniapaikalle.”Heikillä (Korhonen) oli selvästi vaisto siitä, miten hyvä hevonen Photocopy todellisuudessa oli. Se meni kolmevuotiaana pelkkää laukkaa. Heikki ei myynyt sitä pois, vaikka kausi meni pipariksi.”Korhonen osaa tarvittaessa luopua hevosesta vaikka yhden illan päätöksellä, mutta Photocopyn kanssa hän malttoi odottaa koko talven.Tuli kevät ja kesä. Photocopy ehti kolmevuotiaana kilpailla 12 kertaa hylkyprosentilla 42.”Ei se alku tosiaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Nelivuotiskaudella laukat jäivät pois, ja Photocopy voitti Derbyn lisäksi lähes kaiken mahdollisen. Se oli paras passihevoseni, enkä varmasti tuolloin ymmärtänyt, miten iso juttu Derbyn voittaminen oli”, Aalto myöntää..Kului kahdeksan vuotta, ja vuoden 2015 Derby-finaaliin Annika Aalto pääsi mukaan elämänsä tärkeimmän hevosen, William Birdland kanssa. Aalto oli laittanut hynttyyt yhteen Juhamatti Hoffrenin kanssa, ja heille molemmille elämän hevoseksi noussut William Birdland sijoittui Derbyssä kahdeksanneksi.”William Birdland tuli Juhamatille kolmevuotiaana, ja se kilpaili vielä 12-vuotiaana. Hevonen antoi paljon, ja sen merkitys vaikeina aikoina on ollut suuri. William Birdland oli paljon enemmän kuin pelkkä työkaveri. Siitä tuli tunnetasolla ylivoimaisesti merkittävin hevonen”, Aalto kertoo.William Birdland jatkoi Derbyn jälkeen hienosti seuraavalla kaudella, mutta sitten elämä pysähtyi äkillisesti ja kaikki meni uusiksi. Juhamatti Hoffren menehtyi syksyisenä sunnuntaiaamuna 23. lokakuuta vuonna 2016 liikenneonnettomuudessa 34-vuotiaana.”Koskaan ei tiedä, milloin elo täällä päättyy”, Aalto toteaa.Aalto joutui rakentamaan elämänsä uusiksi, mutta hevoset hän piti arjessa mukanaan. Aalto valmensi hevosia Kuopiossa yksin loppuvuoden, mutta luopui valmennustoiminnasta ja muutti Forssaan hevosenhoitajan töihin alkuvuonna 2016. Hän otti William Birdlandin matkaansa..Hevosenhoitajan ammatti on ennaltaehkäisevää työtä, jossa pitää ajatella paljon.Annika Aalto.Uusi paikkakunta ja merkityksellinen työ auttoivat laittamaan palapelin palasia uudelleen oikeille paikoilleen. Mäki-Tulokkaalla oli tallissaan useita menestyviä hevosia, joiden kanssa Aalto pääsi kokemaan positiivisia onnistumisia.Urallaan peräti 61 kertaa voittanut T.Rex oli yksi niistä hevosista, jonka kanssa Aalto pääsi tekemään töitä. Hän on aina suhtautunut hevosenhoitajan ammattiinsa kunnianhimoisesti ja avaa hieman syvemmältä sitä, mitä kaikkea työhön kuuluu.”Yritän käsitellä hevosia rauhallisen päättäväisesti ja sitä toivon muiltakin. Sitä ennen onnistunut yhteistyö lähtee ihan varsomisesta liikkeelle ja vielä sitä ennen kasvattaja joutuu jännittämään, että saadaanko maailmaan elävää varsaa”, Aalto aloittaa.Opetusvaiheen jälkeen jokainen hevonen suhtautuu kilpailemiseen omalla tavallaan.”Hevonen on herkkä eläin ja kun rehellisiä ollaan, niin monet asiat tuottaa sille jonkinasteista stressiä. Hevonen peilaa ympärillä olevien ihmisten käytöstä tarkasti ja onkin tärkeää, että kotitallilla elämä on mahdollisimman rauhallista ja seesteistä. Kilpailupaikalla ravihevonen kuormittuu, joten arkielämän pitää pystyä tarjoamaan sille vastapainoa”, Aalto painottaa.Aalto kokee, että kun pohjatyö onnistuu, se näkyy positiivisesti myös kilpailusuorituksissa. Vastaavasti pienikin muutos ravihevosen mielenmaisemassa voi vaikuttaa negatiivisesti lopputulokseen. Välillä on saanut kuulla talleilta tarinoita, että tarhakaverin vaihto on saattanut sytyttää kilpahevosen menestykseen.Kun kokenutta hevosenhoitajaa kuuntelee, niin siinä saattaa olla perää.”Hevosenhoitajan ammatti on ennaltaehkäisevää työtä, jossa pitää ajatella paljon. Miten tarhataan, missä ja kenen kanssa. Millainen palautuminen on yksittäiselle hevoselle parasta, ja miten saadaan hevonen mahdollisimman levolliseksi ja rauhalliseksi. Kaikki hevoset eivät tule toistensa kanssa yhtä hyvin toimeen. Kuljettaminen ja kilpailupaikalla toimiminen on vielä oma juttunsa”, Aalto jatkaa..Myös vuodenajalla on merkityksensä hevosenhoitajan työhön. Eletään syksyä, joka on hevosenhoitajalle ylimääräisen pohtimisen aikaa. Sen lisäksi varusteiden ja kotitallin kunnossapitoon menee pahimmillaan tuplamäärä aikaa.”Syksyn kosteilla ja kylmenevillä keleillä hevoset ovat ihmisten tavoin herkempiä sairastumaan. Toisaalta suurin osa kauden tärkeimmistä kisoista ajoittuu syksylle. Vaikka kuinka tekisi kaiken voitavansa, niin huonolla tuurilla hevonen voi sairastua kauden tärkeimmän kisan alla”, Aalto sanoo.”Aika lailla ajatukset pyörii näiden asioiden kanssa, ettei vaan sattuisi mitään tyhmää, mihin olisi itse pystynyt vaikuttamaan. Jokaisella Derby-voittajalla pitää olla onneakin matkassa, se ei ole vain muutaman minuutin suoritus radalla muita paremmalla hevosella”, Aalto muistuttaa.Aallolla on Derbystä kaksi hyvin erilaista kokemusta myös viime vuosilta. Liising-sopimuksella Annika Aallon ja Tapio Mäki-Tulokkaan nimissä kilpaillut Sahara Flames pääsi vuoden 2022 Derby-finaaliin yhtenä suosikeista sisäradalta mukaan.Sahara Flames pilasi ratkaisevaan alkulaukkaan.”Sahara Flames oli tärkeä hevonen sekin, ja normaalisti laukka olisi harmittanut. Se oli kuitenkin kaikella tapaa murheellinen syksy. Sahara Flames voitti Derby-karsinnan, mutta seuraavana aamuna Tapion isä menehtyi yllättäen. Muutama viikko Derbyn jälkeen oma isäni kuoli. Silloin oli paljon muutakin mietittävää, mutta kuvaavaa lajin haastavuudelle oli, että Derby-finaaliin tuli Sahara Flamesin uran ainoa laukka”, Aalto pohtii..Tapio Mäki-Tulokkaan valmentama Romanov Comery pystyi reilu vuosi sitten voittamaan Derbyn johtavan rinnalta. Hevosen hoitaja oli Elina Sillanpää, mutta Annika Aalto karjui aidan reunalla.”Erityisesti Tapion puolesta se tuntui mahtavalle, ja tietysti ison omistajaporukan myötä mahdollisimman moni pääsi kokemaan Derby-voiton tuoman tunteen. Aloin huutamaan ihan hulluna, kun loppumatkasta tajusin, että Romanov Comery pystyy taistelemaan voitosta johtavan rinnaltakin”, Aalto nauraa.Elämän vuoristorata hevosenhoitajana on ollut tekemisen arvoinen, mutta samalla Aalto on joutunut pohtimaan työn plussia ja miinuksia. ”Kilometrejä on takana paljon, ja viime talven pitkän pakkasjakson aikana tuli mieleen, ettei tämä ole järkevää hommaa. Muutenkin on tullut aikoja, jolloin on hankalampaa. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä, josta tykkään. Hevoset ovat mahtavia, ja niiden kanssa touhuaminen on palkitsevaa. Kesällä sitä aina itsekin virkistyy, kun kelit lämpenee ja hevoset pystyvät olemaan laitumella.”Forssan-vuodet ovat olleet antoisia, mutta Aalto pohtii avoimesti hevosenhoitajan näkökulmastaan elämän suuria kysymyksiä.”Suurin palo on välillä hakusessa. Toisaalta luonne ei anna periksi tehdä hommia vähän sinne päin. Kun ollaan töissä, tehdään asiat kunnolla. Koko tiimi haluaa antaa hevosille parhaan mahdollisen pohjan ja sitä kautta sauman menestykseen. Hevosen eteen tehdään kaikki voitava.””Olen miettinyt aikuisiällä kouluttautumista, mutta se ei tunnu ihan yksinkertaiselta. Alan pitäisi olla sellainen, mikä todella kiinnostaa. Sinä kohtaa miettii, osaisiko sitä edes tehdä muuta kuin hevoshommaa”, Aalto nauraa..Hevoshulluus yhdistää sosiaalisen lajin ihmisetAnnika Aalto muistuttaa, että hevosten lisäksi raviurheilussa on tärkeää yhteisöllisyys, joka iästä ja sukupuolesta riippumatta yhdistää ihmiset.Kotitallilla hevosten kanssa toimiminen on tiimityötä. Annika Aalto on saanut raviurheilusta merkityksellisyyttä elämäänsä myös monen muun alalla toimivan ihmisen ansiota.”Raviurheilun parista olen saanut lukemattomia kavereita, paljon tuttavia ja suuren osan parhaista ystävistäni”, Aalto tiivistää. ”Matkan varrella heitä on tullut kaiken aikaa lisää, ja tulee varmasti jatkossakin. Sosiaalisuus on lajin yksi parhaista puolista. Läheskään kaikki eivät ole mukana raviurheilun tai hevosten kanssa ammatikseen, mutta hevoshulluus ja yhteisöllisyys yhdistää ihmisiä. Aina on apua saanut, ja se toimii molempiin suuntiin.”.Hevosihmisten kanssa on aina löytynyt yhteisiä puheenaiheita.Annika Aalto.Iällä, sukupuolella tai yhteiskuntaluokalla ei ole ollut merkitystä siihen, miten hevosihmiset tulevat juttuun keskenään.”Vaikea kuvitella, että se kaikilla aloilla olisi samanlaista, mutta en toki muusta tiedä. Itse en ole enää nuori, vaikka mieli onkin 25-vuotias. Raviurheilussa iällä ei ole koskaan ollut mitään merkitystä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hevosihmisten kanssa on aina löytynyt yhteisiä puheenaiheita, eikä aina tarvitse puhua edes hevosista.”Aallon nuoruusvuosina naapurissa hevostoimintaa pyörittänyt Reijo Heiskanen oli ensimmäinen oppi-isä, joka antoi nuoren naisen touhuta tallilla. Opiskeluaikana ja sen jälkeen Timo Vääränen on tukenut Aaltoa eteenpäin.”Timo on näyttänyt opettajana, miten hevosia kohdellaan. Se on toiminut koko homman perustana. Oikeanlaisella käsittelyllä ja kohtelulla saadaan ihmiseen luottava hevonen, jonka kanssa on helppo toimia. Edelleen soitellaan Timon kanssa paljon. Hän on auttavainen, hyväntahtoinen ja hieno ihminen.”Yksi henkireikä on tukiverkon lisäksi omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. ”Yritän pitää vapaapäiviä ja lomia. Välillä on mentävä muualle, jotta jaksaa tehdä kotitallilla töitä. Mökillä käydään aina kun mahdollista, ja mielellään vähintään kerran vuodessa lomalla auringossa. Gran Canaria on siihen tuttu ja turvallinen paikka, koska siellä on takuuvarmasti aina hyvä keli”, Aalto päättää.

Hevosille omistautunut Annika Aalto tuntee hevosenhoitamisen monet puolet

Aiheeseen liittyvää

Hevosurheilussa Viksun Cikan tarina, Annika Aalto on nähnyt hevosenhoitajuuden kaikki puolet

Hieno hevonen, jota oli vaikea ymmärtää

Ilman lajiliiton töitä jäänyt maajoukkuevalmentaja Marko Björs tietää, mikä on menestymisen resepti

Mira Oksakari kakkossijalla amatööriohjastajien SM-kisassa – ”Runkosarja on mennyt yli odotusten”