Ville Karhulahti kasvoi oppilaasta ammattilaiseksi

Aurinkoinen, mutta tuulinen huhtikuun päivä Knivstassa, joka sijaitsee Tukholman ja Uppsalan välissä. Kun navigaattori näyttää perille saapumista, ei tielle näy merkkejä isosta valmennusyksiköstä, ja tallit on rakennettu piiloon asuinrakenusten taakse. Kun tallit löytyvät, huomio kiinnittyy pihassa oleviin kävelytyskoneisiin, joista toisessa pyörii hevonen. Kyltti tallin seinässä kertoo, että täällä valmentaa Anders Eriksson. Kun ensimmäiseltä vastaan tulevalta ihmiseltä kysyy Karhulahden tallin sijaintia, oikea paikka löytyy tallirakennuksen toisesta päästä.”Meitä on täällä kolme valmentajaa, kun minun ja Eriksonin lisäksi täällä valmentaa myös Niclas Hammarström. Parhaiten tämä Östunabergs Gård taidetaan tuntea jo edesmenneen ravilegenda Jim Frickin paikkana, mutta täällä on ollut hyvin moni muukin valmentaja jossakin vaiheessa uraansa”, Ville Karhulahti kertoo..Tallissa on paljon tilaa sekä mahdollisuus säilyttää esimerkiksi kaikki kärryt katon alla suojassa.”Tämä talli on vähän kuin Åbyn raviradalla, että kaikki tarpeellinen löytyy saman katon alta. Pääsemme muun muassa tallin sisältä suoraan lantalaan sekä hakemaan kuivikkeita karsinoihin. Huonollakaan kelillä meidän ei ole pakko mennä ulos missään vaiheessa esimerkiksi siivotessamme karsinoita”, Karhulahti kiittelee.”Koko tallisysteemi on rakennettu muutenkin järkevästi, sillä karsinat ovat jaoteltu kahdeksan karsinan osastoihin, ja jokaisessa osastossa on oma pesupaikkansa ja valjashuoneensa. Se on ajateltu hoitajien kannalta järkevästi, sillä yleensä hoitajilla on passeinaan kahdeksan hevosta, ja jokainen hoitaja voi työskennellä silloin omassa yksikössään.”.Ville Karhulahti45-vuotias ravivalmentajaKotoisin HalsualtaTullut Ruotsiin vuonna 2000Toiminut ammattivalmentajana vuodesta 2018Ollut nykyisessä paikassa Knivstassa noin puoltoista vuottaTreenilistalla 16 valmennettavaa.Östunaberg Gårdissa on tiistai, ja Karhulahden tallin väki on lähdössä ajamaan kello kymmeneltä.”Meillä on täällä oma tilanhoitaja, joka huolehtii ajopaikoista ja siitä, että kaikki paikat ovat kunnossa ja toiminnassa. Sekin on hyvä asia, ettei sellaisista asioista tarvitse pitää itse huolta. Lisäksi meillä on valmentajien kesken yhteinen whatsapp-ryhmä, jossa sovimme kaikki hiittiaikataulumme, ja sekin on toiminut ilman mitään ongelmia tosi hyvin. Kyllä tässä äkkiä on oppinut myös toisten systeemit, ja sen, miten he haluavat asioita hoitaa”, Karhulahti kertoo.”Täällä on monipuoliset treenimahdollisuudet, ja täältä löytyy tuhannen metrin rata, 700 metrin suora loivalla nousulla, puolentoista kilometrin nurmipintainen rata, 600 metrin pehmeähiekkasuora sekä 8 kilometriä metsälenkkejä. Ei sen pitäisi ainakaan treenipaikoista jäädä kiinni, jos raveissa ei tule menestystä, eikä niitä voi juurikaan moittia.”Karhulahti sekä hoitajat Jonna Roos ja Sakari Talikka lähtevät lämmittämään hevosia radalle. Kävellessä rataa pitkin sopivalle kuvauskohdalle aukeaa tarhojen takaa laajat näkymät tasaisesta peltomaasta. Ensimmäisenä mieleen tulee ajatus Pohjanmaan lakeuksista..Kun ajolenkki on ohi, Ville Karhulahdella on aikaa haastattelulle. Käy ilmi, että hän tuli Ruotsiin ensimmäisen kerran vuonna 2000.”Aluksi olin töissä Kari Lähdekorvella Halmstadissa, ja siellä olin viisi vuotta. Sen jälkeen olin välissä vuoden Suomessa, minkä jälkeen tein lyhyet kolmen kuukauden reissut Italiassa ja Amerikassa. Muuten olen sitten asunut Ruotsissa, ja ollut töissä Rainer Björkrothilla, Petri Salmelalla sekä Stig H Johansonilla”, Karhulahti kertoo.”Olen asunut enemmän kuin puolet elämästäni Ruotsissa. Koen, että en ole ruotsalainen, vaikka kotini onkin Ruotsissa. Kyllä minä edelleen itseni suomalaiseksi miellän, vaikka nykyään minulla onkin kaksoiskansalaisuus. Äitini ja siskoni asuvat Suomessa, mutta Suomessa tulee käytyä enää tosi vähän.”Aikaisemmin Karhulahti ajoi paljon myös kilpaa, mutta nykyään kilvanajo on jäänyt vähemmälle.”Oikeastaan kaikissa paikoissa, missä olen ollut töissä, olen saanut ajaa paljon kilpaa. Kyllä minä vieläkin ajaisin mielelläni kilpaa, mutta nyt ei ole ollut enää aikaa ajaa muiden hevosia, ja jos ajaa vain omilla valmennettavilla, tulee liian vähän startteja. Ei se silloin olisi samalla lailla mielekästä”, Karhulahti toteaa.”Olen ajanut kilpaa yli tuhat lähtöä, ja vuonna 2005 olin Ruotsin Hästgalassa ehdolla Vuoden komeetaksi, mutta silloin palkinnon sai Johan Untersteiner. Oppilaskuskiaikana olinkin varmaan enemmän kuski, ja olen voittanut muun muassa Guldklockanin, usean eri radan oppilasliigat tai -finaalit sekä käytännössä kaikki isot oppilaslähdöt. Siihen aikaan sain ajaa kaikille parhaimmille Ruotsin valmentajille, ja sainkin ajaa tosi hyviä hevosia.”Oman valmennustoiminnan Karhulahti aloitti vuonna 2018.”Aluksi ajoin kilpaa kaikilla omilla hevosilla ja jonkin verran myös muiden valmentajien hevosia niin paljon kuin mahdollista. Kuitenkin jossain vaiheessa se rupesi tuntumaan ongelmalliselta, ja kotiin olisi pitänyt palkata henkilökuntaa, jotta minä pystyin lähtemään raveihin. Bjertorpeen muuttaessa kilvanajo oli jo vähentynyt huomattavasti, ja jossain kohdassa tuli vain sellainen tunne, että on parempi, kun joku muu ajaa kilpaa sekä omilla että vierailla hevosilla”, Karhulahti kuvailee..”Olen asunut enemmän kuin puolet elämästäni Ruotsissa. Koen, että en ole ruotsalainen, vaikka kotini onkin Ruotsissa. Kyllä minä edelleen itseni suomalaiseksi miellän".kaksoiskansalaisuuden omaava Ville Karhulahti.Aikaansa valmentajana Karhulahti kuvailee niin, että siihen on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä.”Meillä on ollut montakin hienoa hevosta sekä mukavia voittoja. Sitten on ollut syviäkin alamäkiä, mutta kyllä sieltä on aina kavuttu takaisin ylös. Valmentajaoloaikaani voisin kuvailla vuoristoradaksi”, Karhulahti kuvailee.”Olen hakenut omanlaistani systeemiä vähän koko ajan. Sen tiedän, etten koskaan halua mitään kauhean isoa tallia, eikä minusta sellaisen pyörittämiseen olisikaan. Sitä on kuitenkin pitänyt miettiä, kuinka paljon on starttihevosia ja kuinka paljon on varsoja. Tykkään siitä, että hevonen tulisi talliin jo varsana ja sen saisi rakentaa alusta asti, mutta silloin ei saa olla liikaa starttihevosia, jotta aikaa riittää pelata varsojen kanssa kunnolla.”Siitä, millaisena työnantajana Karhulahti itseään pitää, hänellä on selvä näkemys.”Minä olen pomona aivan liian kiltti. Se tulee ilmi niin, että jos asiat eivät mene niin kuin itse haluan, niin sitten minä menen ja teen ne itse. Totta kai siihen tosin vaikuttaa myös henkilöt ja tilanne. Sen takia minulla ei koskaan pystyisi olemaan mikään iso talli, enkä sellaista ole halunnutkaan”, Karhulahti kuvailee.”Kun pyörittää isoa tallia, se vaatii tietyn oloisen ihmisen siihen, jotta koko toiminnan saa pyörimään hallitusti. Minusta ei olisi siihen, enkä sellaisesta edes nauttisi, että minulla olisi sata hevosta ja paljon työntekijöitä. Paljon enemmän minä tykkään siitä, että on vähemmän hevosia ja pieni porukka.”.On todella mielekästä nähdä varsan kehitys alusta asti kilpahevoseksi.Ville Karhulahti.Karhulahdella on valmennuslistallaan kuusitoista hevosta, joista kymmenen on kaksi- ja kolmevuotiaita.”Tavoitteena tällä kaudella on, että jostakin nuoresta hevosesta tulisi ikäluokkahevonen. Minulla on joitakin ihan hyvänoloisia kolmevuotiaita ja myös vanhemmissa on lauantaitason hevosia”, Karhulahti pohtii.Karhulahti tykkää siitä, että hevoset tulevat puolitoistavuotiaina talliin, jolloin niiden kanssa pääsee touhuamaan heti alusta asti.”Se on paras vaihtoehto. Me ajamme varsoilla heti alusta asti paljon ja mahdollisimman usein, ja niille koitetaan ajaa mahdollisimman hyvä pohjakunto. Se on mielestäni kaikista tärkein asia. On todella mielekästä nähdä varsan kehitys alusta asti kilpahevoseksi. Siinä on vielä jotakin ekstraa, jos se pääsee mukaan isoihin ikäluokkakilpailuihin ja muihin lähtöihin”, Karhulahti kuvailee..Ville Karhulahti unelmoi hyvistä hevosista, ja toivoo saavansa tai löytävänsä aina parempia yksilöitä.”Kierrän tosi paljon huutokaupoissa ja käyn aina niissä kaikissa Ruotsissa. Olen tosi kiinnostunut katsomaan hevosia ja sukuja, ja koittanut löytää niistä sopivia ja mahdollisimman hyviä hevosia. Tykkään muutenkin huutokaupoista paljon, koska siellä näkee paljon varsoja samalla kertaa. Joitakin varsoja olen myös myynyt itse huutokaupoissa”, Karhulahti kertoo.Karhulahdella on myös kolme siitostammaa, joista kaksi on tarkoitus tänä vuonna astuttaa. 10,9-aikainen ja yli miljoona kruunua tienannut Heartbeat Julie on tarkoitus astuttaa Maharajahilla ja Fendi Boko on tarkoitus astuttaa Gimpanzeella. Fendi Bokon ensimmäinen varsa on Edibear, joka on tienannut yli kolme miljoonaa kruunua ja oli Derbyssä kolmas.”Tykkään miettiä sukuja ja orivalintoja, mutta nykypäivänä lämminverikasvatus on vähän kallista hommaa. Minulla ei ole montaa tammaa ja rajallinen budjettikin, että ei niillä hirveästi tehdä, mutta jotakin pientä kasvatusta on kuitenkin”, Karhulahti kuvailee.”Esimerkiksi Edibear on Make It Happenista, ja se oli silloin varmaan Ruotsin halvin isäori. Halusin silloin Fendille Conway Hall -orin, mutta täällä ei ollut hirveän montaa vaihtoehtoa. Lopputuloksena siitä yhdistelmästä tuli kuitenkin Derby-kolmonen. Se oli vähän sellainen oma päähänpisto tai idea, eikä ori ollut sillä tavalla erikoinen, vaikka Make It Happen mielestäni onkin aliarvostettu.”.Matka varsasta kilpahevoseksi on Karhulahden mukaan monivaiheiden, ja matkalle voi sattua myös jotakin odottamatonta.”Varsojen kanssa tulee loppujen lopuksi aina yllätyksiä, millaisia kilpahevosia niistä sitten myöhemmin tulee. Voisi ehkä sanoa, että ääripäät kuitenkin monesti huomaan jo aikaisessa vaiheessa. Myös monesta, mihin ei ole uskonut yhtään, ei niistä sitten ole oikein mitään tullutkaan”, Karhulahti toteaa.”Meillä on ollut opetuksessa muun muassa Vivillion, Screen Time Limit sekä Eclipse As, jotka kaikki ovat suurien ikäluokkakilpailuiden voittajia. Kaikki ne ovat olleet lahjakkaan tuntuisia jo heti alusta saakka. Niillä on myös lähtökohtaisesti suku kunnossa.”Lämminveriset ovat olleet aina Karhulahdelle mieluisia hevosia ja oma juttu.”Silloin, kun valmensin Julmyrassa, minulla oli valmennuksessa yksi kylmäverinen, ja Suomessa minulla oli pari suomenhevosta. Nykyään useat kylmäveriset ovat tosi hienoja hevosia katsoa, mutta ne eivät oikein koskaan ole ollut minun juttuni. En ole niiden suvuista tai oikein muustakaan edes perillä, niin kyllä minä itseäni sanoisin täysin lämminveri-ihmiseksi.”

Ville Karhulahti kasvoi oppilaasta ammattilaiseksi

Aiheeseen liittyvää

Hevosurheilussa esillä innokkaita Salamakypäriä ja oppilaasta ammattilaiseksi ponnistanut Ville Karhulahti

Riikka Saastamoinen pohtii hevosurheilun tarkoitusta ja unelmoi muuttamisesta Lappiin

Markku Eskola 70 vuotta – kansainvälisten hevoskuljetusten edelläkävijä

Sami Vuoriston "heureka" 800-kiloisen torinruunan selässä

Ville Karhulahti kasvoi oppilaasta ammattilaiseksi

Aiheeseen liittyvää

Hevosurheilussa esillä innokkaita Salamakypäriä ja oppilaasta ammattilaiseksi ponnistanut Ville Karhulahti

Riikka Saastamoinen pohtii hevosurheilun tarkoitusta ja unelmoi muuttamisesta Lappiin

Markku Eskola 70 vuotta ­– kansainvälisten hevoskuljetusten edelläkävijä

Sami Vuoriston "heureka" 800-kiloisen torinruunan selässä

Markku Eskola 70 vuotta – kansainvälisten hevoskuljetusten edelläkävijä