Pattijoen mysteerivalmentaja Arto Laurukainen antaa tekojen puhua

”On tässä väkeä tallilla pyörinyt” , Arto Laurukainen vastaa salaperäisellä tyylillään kysymykseen hurjan menestyksen taustoista.Paljon jää vielä selvittämättä, sillä kovin tyhjentävästi Laurukaiselle tyypillinen lausunto ei selitä alkuvuoden huimia tilastoja. Hän yrittää varmasti kertoa, ettei uran toistaiseksi paras vuosi ole pelkästään hänen oman tekemisensä ansiota.”Ei ole”, Laurukainen vahvistaa.Näihin seitsemään sanaan kiteytyy kuitenkin pitkälti Laurukaisen asenne elämään ja samalla myös pieni murunen valmennusfilosofiasta. Asioita tehdään, mutta itsestä ei tehdä numeroa. Puhumalla hevoset eivät liiku yhtään sen kovempaa..Arto LaurukainenSyntynyt 1961, ensimmäinen startti 1977Uralla kilpailuja ohjastajana 1706: 206-168-134Valmentaa hevosia Pattijoen Kylmälässä, 5 kilometriä RaahestaKausi 2026 alkanut hienosti, 18: 9-1-2, 25 814 euroaKasvattanut 17 hevosta, Lento-Esteri 74: 17-14-11, 75 949 euroaMeno-Antti tallin tämän hetken tähti, juoksee Oulun Toto75-kierroksella.Laurukaisella on takana reilut 40 vuotta päivittäistä työskentelyä hevosten parissa, joten kokemusta valmentamisesta löytyisi varmasti pidempäänkin luentoon.Tallilla asiat tehdään yksinkertaisesti, työn kautta.”Kylillä joku saattaa luulla, että täällä treenataan ihan hulluna ja kovilla vauhdeilla. Ei se ihan niin ole. Se on totta, että välillä hevonen saattaa olla valjaissa kolmenakin päivänä peräkkäin, ja vähintään joka toinen päivä niitä pidetään liikkeessä. Välillä mennään kuitenkin kävelyä ja vauhdit ovat pääosin maltillisia. Joskus silloin tällöin saatan päräyttää reippaamman pätkän”, Laurukainen hymähtää.Valmentajan ajatuksissa kolme perusasiaa pitää olla kunnossa. Taikatemppuja ei lähdetä edes yrittämään.”Säännöllisyys, ruokinta ja hyvä hoito ovat ne kolme tärkeintä tukipilaria. Niihin pyritään panostamaan. Ja kun niistä pitää kiinni, niin saa jo hyvin ajan kulumaan.”.Arto Laurukainen on luottanut samaan reseptiin ja menestynyt sillä aikaisemminkin. Näin hurjaa lentoa ei olla aikaisemmin kuitenkaan nähty. Ei edes Lento-Esterin aikoihin. Se kipusi maan tammahuipulle ja juoksi kuningatarkilpailussa vuosina 2004, 2005 ja 2006.Lento-Esteri oli Arto Laurukaisen oma kasvatti, ja samalla ainakin toistaiseksi elämän hevonen. ”Lento-Esteri ei ollut aivan lahjakkaimpia hevosia, mutta se oli suhteellisen ravivarma. Mikä tärkeintä, tammalla oli kilpailupäätä. Se teki töitä loppuun saakka, mikä auttaa tässä lajissa pitkälle.”Vuosi 2026 on tuonut väistämättä Lento-Esterin kulta-ajat mieleen. Tallissa on useampi menestyjä, ja alkuvuoden tilastot ovat hämmentävän kovat. Viikonlopun jälkeen hevoset ovat kilpailleet kauden aikana 23 kertaa totosijoin 10-2-2.Vuosi ei ole vielä edes puolivälissä, mutta jokaisella mittarilla lähestytään ennätysvuosia.”Nyt on useampi hevonen mennyt aivan asiallisesti. Hevosessa pitää olla synnynnäistä lahjakkuutta, ei siitä muuten mitään tule”, Laurukainen kuittaa..Meno-Antti on tallin tämän hetken lippulaiva. Sillä riittää menohaluja useammallekin pitäjälle. Rovaniemen huhtikuun startissa hevosen saapuminen kisapaikalle teki vaikutuksen. Ori huusi siihen malliin, että Mäntyvaarassa kaikui. Loikka hevosautosta Lapin maisemiin oli muutenkin riehakas.Ihmiset ympärillä jähmettyivät seuraamaan, kun illan yksi voittajista kertoi tulleensa raveihin.”Meno-Antti on kotona mukava, mutta mahdottoman arka”, Laurukainen aloittaa. ”Ravipaikalle se tulee kieltämättä aika terävänä ja saattaa jonkun sanan sanoa. Sitä sanotaan Kalleksi. En jaksa muistaa, kuka sen keksi. Kalle kyllä rauhoittuu, kunhan vain asettuu.”Pikku-Kalle on vitseissä esiintyvä suorapuheinen poika, ja se sopiikin Meno-Antille hyvin lempinimeksi. Arctic Ice Kingin voitossaan ori pakeni suoraviivaisesti Jarmo Saarelan ohjastamana aja-komennolla muilta, ja vastustajilla oli sinä päivänä vitsit vähissä.Pian kilpailuttamisessa on kuitenkin edessä mietinnän paikka.”Kahtena edellisenä keväänä orilla on ollut voimakas allergia, joka on estänyt kesällä kilpailemisen kokonaan. Jännä nähdä, miten hevonen nyt reagoi. Tarkoitus on joka tapauksessa lähtökohtaisesti panostaa seuraavaksi syksyyn. Pari starttia tässä vielä ajetaan, ja ollaan Oulun Toto75-kierroksella mukana. Hevosella on muutenkin pitkä kausi jo takana, ja annetaan sen pian puhaltaa oikein kunnolla.”.Toinen nouseva hevonen on Villitopi, joka on myös Talli Humutyttöjen omistuksessa. Porukassa on mukana perheen naisväkeä ja luottohevosenomistajia.”Villitopi jos pysyy terveenä, niin kyllä sen pitäisi kehittyä. En osaa sanoa, mihin saakka se voisi nousta. Tällä hetkellä vaikuttaa, että se on enemmän riski hevonen, mikä on ihan hyvä juttu.”Laurukaisen talli ja arki ei lepää pelkästään yhden tai kahden kortin varassa. Tekijöiden osalta koko perhe on aktiivisesti mukana hevoshommassa.Laurukainen painottaa, että hän suhtautuu edelleen valmentamiseen intohimoisesti. Apujoukkojen merkitys on kuitenkin entistä tärkeämmässä roolissa, kun ikää ja kilometrejä on paljon takana. Siksi laaja tukiverkko on elinehto toiminnalle.”Perheen lisäksi mukana on useampia hevosenomistajia, jotka auttavat ajohommissa ja ovat muutenkin aktiivisia. Poika Antti ja tytär Anna ovat ottaneet koko ajan isompaa roolia, kun itse ei jaksa enää samaan malliin kuin aikaisemmin. Jossain vaiheessa tein melkein kaiken yksin, enkä millään pystyisi siihen enää. Tekeminen hidastuu, eikä aika millään tahdo riittää kaikkeen”, Laurukainen pohtii.Lähes puolen vuosisadan matka hevosten kanssa on tuonut myös kolhuja, jotka väistämättä vaikuttavat arkeen.”Aika monta kertaa olen jo telonut itseäni, ja kolme vuotta sitten käsi meni hevoshommissa pahasti rikki. Siihen laitettiin rautaa ja mahdoton määrä ruuveja. Sen kanssa pärjää, mutta vastaavasti olkapäät alkavat olla turhan heikossa kunnossa. Onneksi tallissa ei tällä hetkellä kovin monta sellaista hevosta, jotka painavat mahdottomasti. Saattaa niitä jokunen olla, mutta kaikki tulee ajettua”, Laurukainen jatkaa.Laurukainen paljastaa tiukan tenttauksen jälkeen yhden merkittävän syyn sille, miksi hevoset kulkevat niin vahvasti vuodesta toiseen.”Ainakin sen 40 vuotta olen käynyt kengittämässä talleilla hevosia. Pasi Impolan luona käyn vieläkin, mutta aikoinaan sitä tuli kierrettyä monessa muussakin paikassa. Kengittäjän hommassa näkee ja kuulee erilaisia tarinoita. Siinä pääsee samalla puolin ja toisin vaihtamaan ajatuksia ihmisten kanssa. Impolan tallilta on varmasti tullut aika paljon tähän minunkin hommaan apuja. Siellä talossa on menestysprosentit kunnossa”, Laurukainen muistuttaa..Iän puolesta olen jäänyt jo eläkkeelle, mutta jonkun aikaa meinasin vielä tässä tallilla pyöriä.Arto Laurukainen.Omaa valmennustoimintaa Laurukainen pitää jäähdyttelynä, vaikka menestys ei koskaan aikaisemmin ole ollut yhtä kovaa.”Iän puolesta olen jäänyt jo eläkkeelle, mutta jonkun aikaa meinasin vielä tässä tallilla pyöriä. Enkä ole lajia jättämässä kokonaan. Vähintään yhden hevosen pidän loppuun saakka, eikä sen kanssa välttämättä tarvitse edes päästä raveihin. Onhan se mahdottoman mukava touhuta hevosten kanssa”, Laurukainen kertoo.Uran kruunu saattaa odottaa vielä nurkan takana, mikäli Meno-Antti selättää allergiaoireensa ja pääsee kehittymään terveenä. Laurukainen ei kuitenkaan laske mitään tulevaisuuden varaan. Samalla hän osaa olla hyvillään siitä, mitä on jo saavuttanut.”Paljon tuttuja on tullut, ja välissä ollaan vähän pärjättykin. Jos nyt joutuisi nollista aloittamaan, niin se tuntuisi mahdottomalta. Vaikea olisi rahoja saada riittämään, kun laji on muuttunut aika tavalla. Raaka se on ollut aina, mutta nykyään tavallisen työntekijän on mahdotonta pitää hevosta 1000–1200 euron kuukausikuluilla. Ainakaan itse en ole sellaisia ylimääräisiä rahoja koskaan nähnyt”, Laurukainen naurahtaa..Yksi lämminverinen, kasvatus ammattilaisilleDarryl Vice on Arto Laurukaisen tallin tämän hetken ainoa lämminverinen. Oma kasvatustoiminta on hiipunut käytännön syistä.Suomenhevosten lisäksi tallissa aloittelee uraansa lahjakas kolmevuotias Darryl Vice, joka nappasi Bodenin kolmossijan jälkeen yli 3000 euron arvoisen voiton seuraavassa startissaan. Ennen nappionnistumista Arto Laurukainen totesi varsan olevan pikkujuoksija, mutta voiton jälkeen valmentajalta lohkeaa jo vähän rohkeampi kommentti.”Pieni hevonen, joka on yllättänyt positiivisesti. Darryl Vice on liikkunut terävämmin kuin mitä siltä osasin odottaa. Tuossa hietikossa sitä on yritetty treenata. Käydään vielä yksi reissu Bodenissa ja katsotaan sitten jatkoa.”Laurukaisella on kymmenkunta hevosta tallissa, ja Darryl Vicen ura keskittyy Bodeniin. Sijainniltaan valmentaja pitää Pattijokea ihan hyvänä paikkana myös suomenhevosten valmentamiselle.”Huonompiakin paikkoja Suomesta varmasti löytyy. Oulu on lähellä, ja muutamia muitakin ratoja järkevän ajomatkan päässä. Kesäradoilla on kiva käydä myös. Jos on hevosta, niin voi lähteä pidemmälle.”Harjoituspaikat kelpaavat myös monenlaiseen valmentamiseen.”Harjoitusrata ja uittopaikka löytyvät viiden kilometrin päästä. Radalla käyn harvemmin, mutta sellainenkin mahdollisuus on hyvä olla olemassa. Kotoa löytyy metsälenkkejä. Hevosia pyritään ajamaan paljon pehmeässä hiekassa”, Laurukainen kertoo..Darryl Vice on liikkunut terävämmin kuin mitä siltä osasin odottaa.Arto Laurukainen.Omaa kasvatustoimintaa sen sijaan on ajettu alas jo kymmenkunta vuotta sitten. ”Kasvattaminen meni pidemmän päälle hankalaksi. Se on työlästä ja vaatii kärsivällisyyttä. Lopetin sen myös ihan taloudellisista syistä, kun aika oli jostain muusta pois. Sitä kokonaisuutta oli vaikea sovittaa tallin arjen pyörittämiseen.”Ajatuksen tasolla Laurukainen pitää kasvatustoiminnan merkitystä hänen kaltaiselleen valmentajalle ehdottoman tärkeänä.”Mielellään teen töitä hevosen kanssa ihan varsasta saakka, ja niitä on hankittu kimppahevoseksi sillä mielellä”, Laurukainen painottaa.

Pattijoen mysteerivalmentaja Arto Laurukainen antaa tekojen puhua

Aiheeseen liittyvää

Nopealle nopeata – Kari-Markku Karjalainen luottaa juoksijajalostuksen perusperiaatteisiin

3-vuotiaat: Pohjoisessa odotukset tuhkimotarinassa

Henri Ruosteen kisakausi 2026 alkoi treeniradalla: "Haparointia ja hakemista, mutta paljon hyviäkin asioita"

3-vuotiaat: Määrää ja laatua Varsinais-Suomessa