Pitkä Hippos-ura päätökseen – Anne Sutiselle tuli täyteen liki 50 vuotta yhteydenpitoa
Suomen Hippoksessa suurin huomio on viime aikoina kiinnittynyt johtajatason uutisiin, mutta muutoksia on tapahtunut myös haalariosastolla. Hippoksessa liki puoli vuosisataa työskennellyt Anne Sutinen, 66, jäi 1. helmikuuta eläkkeelle.
"Vielä ei ole haikeat fiilikset, kun en ole ehtinyt sulatella asiaa", Sutinen sanoo.
Ystävällisenä ja helposti lähestyttävänä ihmisenä tunnettu Sutinen on pääasiassa hoitanut Suomessa syntyneiden lämminveristen ravurivarsojen rekisteröintejä sekä viime vuosina myös omistajanvaihdoksia.
"Kyllä Suomessa syntyneitä ikäluokkia ajatellessa tulee mieleen, että suurimman osan paperit ovat lähteneet minun käsieni kautta."
Varsamäärän lasku on saanut hänet huolestuneeksi, siksi sydämen asia hevoset hänelle ovat.
"Harmistuttaa. Yli 2000 lämminveristä syntyi jossain vaiheessa vuosittain ja nyt mennään alle tuhannessa. Ei se ole hyvä. Oikein pelottaa, että tuontihevoset vievät kohta kaikki rahat", Sutinen kokee.
Maailma oli erilainen paikka, kun Anne Sutinen ensi kerran asteli Hippoksen ovesta sisään. Hän aloitti 1.3.1978 Helsingin Mannerheimintiellä.
"Menin V5-osastolle", Sutinen luonnehtii.
Hän oli raveissa tutuilta kuullut, että Hippoksessa olisi töitä ja aloitti ammattioppilaitospohjalta tuntityöntekijänä, sitten kesätyöntekijänä. Kuten monella työelämässä, kesäpestistä saattaa tulla vakinainen. Niin Sutisellakin.
Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli toimistoapulaisena käydä läpi silloisen lauantaipelin V5-lomakkeita, kun viikon pääpeli oli Hippoksen hallinnoima. Sutinen oli yksi seitsemästä työntekijästä V5-osastolla. Hän kirjoitti tiliotteita, frankkeerasi voittosummia ja postitti V5-listoja ja kuponkeja asiamiehille. Ajankuvaan kuului, että lauantaipelin ravirivit piti jättää sisään torstaisin.
Kun V5 siirtyi Veikkaukselle, Sutinen mietti työpaikan vaihtamista. Totojohtaja Raimo Dahlman vinkkasi, että Helena Janssonin vastaamalta jalostusosastolta saattaisi aueta paikka. Sille tielle Sutinen jäi.
"Aikoinaan ei ollut kuin puhelinyhteys, jolla asiat hoidettiin. Ei ollut sähköposteja", Sutinen muistelee. "Vaikka en käynyt enää raveissa, sain heppatyttönä kuitenkin jutella hevosihmisten kanssa ja olin hevosista kiinnostuneiden ihmisten ympäröimänä. Olihan se hienoa."
Joskus tekniikka vaati ratakiskon mittaisia hermoja entisajan tietojärjestelmien kanssa. Ennen Heppa-järjestelmää Hippoksessa käytettiin Tandem-nimistä palvelua.
"Jos olin kirjoittamassa Hevosurheiluun puhtaaksi orinäyttelystä oriiden lausuntoja Jouni Aallon antamien tarkkojen ohjeisen mukaisesti, ja puhelin soi, piti sammuttaa kone ja avata uudestaan, että sain Tandemin auki ja katsottua asiakkaalle tietoja. Se oli aika raskasta", Sutinen päivittelee.
"Nykyään sähköisillä palveluilla kaikki on helppoa. Se on kuitenkin sanottava, että yhdellä puhelulla sai monta asiaa hoidettua samalla kertaa", Sutinen tietää.
Hänellä on Hippos-uransa varrella ollut monia pitkäaikaisia työtovereita, kuten jalostusjohtaja Terttu Peltonen ja Merja Asplund, jonka kanssa Sutinen pitää vieläkin yhteyttä.
Nykyinen toimitusjohtaja Minna Mäenpää kuuluu myös Sutisen pitkäaikaisiin työkavereihin.
"Asia, mitä eniten olen arvostanut Annen tekemisessä, on asenne asiakaspalvelussa. Välillä on ollut kipakoitakin tilanteita, mutta lähes aina asiakas on saanut takuulla ammattimaista palvelua, ja sen päälle vielä hyvän mielen, vaikka asia olisi ollut kuinka vaikea, ja jostakin olisi ollut erimielisyyksiä", Mäenpää sanoo ja kiittää Sutista arvokkaasta työstä hevosalan eteen.
Mäenpäätä on viehättänyt kuulla Sutisen kertomana Hippoksen organisaation historiaa ja tapahtumia vuosien varrelta.
"Nykypäivänäkin on ollut paljon yhteisiä hauskoja tilanteita, mutta ehkä tarinoita kuunnellessa on joskus miettinyt, että aikanaan on ollut kyllä tuplaten värikkäämpää", Mäenpää ynnää. "Työyhteisössä Anne on ollut todella pidetty, ja täytyy myöntää, että yksi iso aikakausi loppuu Hippos-yhteisössä Annen jäädessä viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Uskon, että Anne lähtee eläkkeelle mukanaan iso määrä muistoja niin asiakkaista, työyhteisöstä ja erityisesti elämän varrella mukana olleista hevosista."
Anne Sutisen käytännön hevosihmisen tausta vie nuoruuteen, josta hän vietti ison osan Helsingin Jakomäessä. Sutinen luonnehtii aloittaneensa heppatyttönä ratsujen kanssa.
"Sitä vaan kaverin kanssa ruvettiin kiertämään talleja. Ensin oli ratsastusharrastus, kierrettiin Ruskeasuon ja Tuomarinkylän tallit. Ensimmäinen leiri oli Kuurilan ponitallilla, mikä oli siihen aikaan Toijalassa, junalla mentiin. Äkkiä se kiinnostus sitten siirtyi ravihevosiin."
Sutinen löysi pian itsensä Ilmari Rosimon ja tämän pojan Kari Rosimon tallilta Rekolasta.
"Oikein ahkera ihminen, ei mitään pahaa sanottavaa", Kari Rosimo muistelee Sutisen panosta.
Heidi Wendelin hoiti Löröä, mutta toinenkin pärjäävä suomenhevosruuna tallilla 70-luvulla oli, Sävel, joka nousi nollilta 25-aikaiseksi. Sutinen hoiti Säveltä ja muistaa hevosen hyvin.
"Siitä tuli mun lemppari. Ihana luppakorva", Sutinen sanoo. "Siihen aikaan menikin kovaa. Oltiin jossain Tuusulan raveissa ja Karilla oli joka lähdössä hevonen. Hän halusi, että valjastetaan Heidin kanssa kaikki hevoset hänelle. Toinen oli toisella puolella ja toinen toisella, sillä tavalla se sujuii nopeasti."
Anne Sutinen asuu Kannelmäessä yhdessä 18-vuotiaan kissansa ja viherkasviensa kanssa. Kissan nimi on Kisu.
"Vieläkin seuraan, miten Karilla menee, seuraan 7 oikein -lehdestä ja katselen Tekstitv:stä. Oli Karin kanssaan puhetta, että pitäisi yhdessä hommata jokin suomenhevosvarsa. Ei taida olla eläkkeellä varaa. Täytyy sulautua hetkeen, ehkä alan käydä enemmän raveissa. Paikalleen ei voi jäädä, muutenhan sitä sammaloituu", Sutinen sanoo.
Lopuksi hän lähettää yhteisen kiitoksen.
"Haluan vielä kiittää menneistä vuosikymmenistä hevosjalostusliittoja, oriinpitäjiä, kasvattajia, hevosten omistajia ja tietysti Hippoksen henkilökuntaa ihania muistoja jättäneestä ja hyvästä yhteistyöstä."
