Ravikuninkaan ja porokuninkaan valmennuksessa samat lainalaisuudet – "Hän puhuu hevosien treenaamisesta ja minä porojen"

Ravi- ja porokilpaurheilu. Kaksi täysin eri lajia, mutta silti hyvin lähellä toisiaan. Kilometrin mittainen rata, ohjastajan ja herkän eläimen välinen yhteistyö, nopeat taktiset käänteet ja voittamisen nälkä, sekä tietysti molempien lajien tiiviiksi nivoutunut yhteisöllisyys radalla ja sen ulkopuolella.Kummassakin lajissa tavoitellaan kuninkuutta. Jotta sen voi saavuttaa, pitää kaikkien palasten loksahtaa kohdalleen. Varusteissa ei saa antaa tasoitusta, ja ennen kaikkea eläimen on oltava kapasiteetiltaan kilpailukykyinen.Ohjastajalta vaaditaan molemmissa lajeissa virheetöntä suoritusta. Porokisoissa ei hypätä kärryille, vaan eläimen perässä kiidetään parhaimmillaan 50 kilometrin tuntivauhtia kaarteeseen samassa ryppäässä – suksilla. Osa tekee sen tavallisilla murtomaasuksilla.Poromiehet käyttävät raveista tutulla ”penkkirahalla” maan parhaita lainaohjastajia, ja suksihuollossa on mukana ihmisiä Suomen hiihtomaajoukkuetasolta saakka. Lajissa mukana oleville ihmisille harrastaminen on elämäntapa, josta on turha edes yrittää irtautua.Matti Konttaniemi, 75, ei sitä ole edes yrittänyt. Hän on Palojärven paliskunnan poromies ja porokilpaurheilija. Konttaniemi voitti Kultalan kanssa viime keväänä porokuninkuuden Inarijärven jäällä yli 50 vuoden sinnikkään yrittämisen jälkeen..ElämäntapaMatti Konttaniemen isä oli aktiivinen porokilpailija. Pojantytär Nea Konttaniemi on jatkanut harrastamista neljännessä sukupolvessa.Porokilpailuissa koko perhe kiertää kaikki neljä osakilpailua ja porokuninkuusajot päälle. 7–14 vuotiaat lapset osallistuvat juniorisarjaan.Ravivalmentamiseen nähden porokilpaurheilu sitoo harrastajansa marraskuusta huhtikuulle, sen jälkeen porot päästetään luontoon vapaiksi.Useimmat porokilpaurheilijoista saavat ainakin osan elannostaan porotaloudesta. Matkailu on tullut vahvemmaksi osaksi sitä viime vuosien aikana. .Samat lainalaisuudet pätevät yli lajirajojen. Perusasiat pitää olla kunnossa. Moni ravivalmentaja pystyy varmasti samaistumaan poromiehen mielenmaisemaan.”Porojen ruokinta on kaiken a ja o”, Matti Konttaniemi aloittaa.”Kilpaporolla pitää olla laadukas ja tiivis ruoka. Kunnossa pitää olla oikeaan aikaan. Kesä huilataan, marraskuussa kerätään porot kotiin ja joulukuussa aletaan valmistautumaan kevään kilpailukauteen. Kuten ravihevosella, pohjakunnon rakentamisessa pitää onnistua. Eläintä pitää pyrkiä seuraamaan koko ajan, ja se on porojen kanssa toimiessa taidelaji. Minkälainen fiilinki porolla on, sen mukaan edetään.”.Konttaniemi osaa samaistua raviurheiluun ja sen valmennustoimintaan käytyään kymmeniä keskusteluita vuoden valmentajaksi valitun Antti Ojanperän kanssa. Ajan saatossa kaverusten fyysinen välimatka on kasvanut, mutta ystävyys lähentynyt.”Asun Nivankylässä ja Antti kasvoi tässä ihan vieressä. Siitä tutustuminen lähti liikkeelle. Antti ja poikani Seppo (Konttaniemi) kävivät samat koulut Nivankylässä. He ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa keskenään ja poikani on ollut välissä töissäkin Ojanperällä. Sitä kautta myös itsellä kiinnostus hevosia kohtaan on kasvanut”, Konttaniemi taustoittaa.Jo aiemmin Konttaniemi on kiertänyt vuosia Kuninkuusraveja poromiesten porukassa. Heitä on raviurheilun parissa useita. .Konttaniemi on syventänyt sitoutumistaan raviurheiluun viimeisten 10 vuoden aikana myös lähtemällä mukaan ravikimppoihin. Tällä hetkellä hänellä on osuus kahdesta hevosesta. Talli-Sedät omistaa Goodwin Zetin, ja Konttaniemi on yksi näistä sedistä. Viime kaudella hienosti kulkenut Goodwin Zet ehti ennen loukkaantumistaan viime vuonna kilpailla 10 kertaa totosijoin 5-3-1 ja rahaa se juoksi yli 30 000 euroa. Se on tekemässä paluuta Antti Ojanperän valmennuksesta.”Uskon tietysti Antin puheiden perusteella, että Goodwin Zet palaa samalle tasolle kuin viime vuonna. Sitä on alettu hiljalleen treenailemaan ja liikuttelemaan”, Konttaniemi tietää. Toinen kimppahevonen on Jarno Kauhaselta tullut Yolo Savoy, joka on vuoden 2023 Suur-Hollola-ajon kolmonen ja saman vuoden Suomen mestari.”Viime syksynä Antti ehdotti, että lähtisin mukaan toiseen kimppaan. Kun asiaa pohdin, niin lopulta se sopi oikein hyvin. Yolo Savoy tuli tarjolle, ja lähdin siihen mukaan. Kimpanvetäjän kanssa on käyty monia hyviä keskusteluita. Kimppa vaikuttaa oikein mukavalta.”.Konttaniemi kokee, että hevosenomistaminen ja menestyneen ravivalmentajan kanssa treenaamisesta keskusteleminen on tuonut hengenvahvistuksen lisäksi muitakin sävyjä poromiehen ammattitaitoon.”Ei se ainakaan ihan pieleen ole mennyt, kun Kultala toi viime keväänä porokuninkuuden”, Konttaniemi nauraa. ”Paljon keskustellaan Antin (Ojanperä) kanssa valmentamisesta. Hän puhuu hevosien treenaamisesta ja minä porojen. Molemmat ovat talvella päivittäin työn tuouhussa, ja on puolin ja toisin mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Paljoa ei ole tarvinnut muuttaa, mutta jotain kuitenkin”, Konttaniemi kertoo.Antti Ojanperä itse kokee, että vaikka eläimet ovat erilaisia ja toisella on perässä kärryt ja toisella sukset, pohtiminen yhdessä voi tuoda aina jotain lisää molempien toimintaan.”Matti (Konttaniemi) selvittää, miten poroilla joku juttu tehdään, ja kerron vastaavasti hevosten valmentamisesta. Ollaan keskuskeltu aiheesta monelta kantilta. Jos olen keksinyt jotain, mielelläni Matin kanssa asiaa pohdin. Ehkä jotain ideaa hänkin on keskusteluistamme saanut ja tietysti itse myös”, Ojanperä kommentoi..Matti Konttaniemi on elävä esimerkki yli sukupolvien kestäneestä intohimosta johonkin tiettyyn lajiin. Konttaniemestä on tallessa kuva, jossa kuusivuotias Matti-poika seuraa haukankatseella, kun isä ajaa poroilla vuonna 1956 kilpaa. Siitä kaikki lähti liikkeelle, vaikka hevosetkin kisasivat kotitilalla huomiosta.”Suomenhevosia oli talossa aina jo ennen syntymääni. 1960-luvun lopussa tein metsurin töitä hevosen kanssa kaksi talvea. Ihan oikeaa hommaa metsäkämpällä: tukin- ja pöllinajoa ennen kuin menin armeijaan. Setä oli varsinkin hevossavottahommissa aktiivinen. Suitset ovat tutut, mutta porojen kanssa touhuamisesta tuli elämäntapa.”.Hallitseva porokuningas Kultala aloitti viime viikonloppuna uuden kilpailukauden Rovaniemellä hienosti kolmossijalla. Uusia haastajia on ilmaantunut, mutta vahva aloitus tietää sitä, että Konttaniemi elää tulevina viikkoina jännittäviä hetkiä. Kuninkuus ratkaistaan maaliskuun viimeisenä viikonloppuna Inarijärven jäällä.Sitä ennen on iltaisin Nivankylässä porohommien jälkeen aikaa laittaa Tototv päälle. Konttaniemi seuraa vaimonsa kanssa tiiviisti raviurheilua. ”Kuninkuusravien lisäksi omien hevosten suorituksia saatan Ouluun saakka lähteä seuraamaan, jos on paremmat ravit. Talvi menee porohommissa, joten kesällä tulee herkemmin lähdettyä. Televisiosta hevosia seurataan kuitenkin melkein joka ilta, jos ei ole muuta mielessä”, Konttaniemi päättää..Kilpaporon valinnassa suurin osa jää tokkaanRavihevosia kasvatetaan suunnitelmallisesti jalostaen, mutta porokilpaurheilussa lahjakkuuden valinta tapahtuu isosta massasta.Matti Konttaniemen kilpaporotallin Kultala vei vuosi sitten kuninkuuden ensimmäisenä kilpailuvuotenaan. Se oli tuolloin kunteus, eli nelivuotias. Porot kilpailevat keskimäärin 4–10 vuoden ikäisinä, ja vain ani harva nousee kirkkaimmalle huipulle heti ensimmäisenä kilpailuvuotenaan. Kultala on hirvasporo, eli hevostermein ori. Nuorta lahjakkuutta voisi kutsua porokilpaurheilun harvinaiseksi ikäluokkatähdeksi..Raviurheilussa erilaiset huutokaupat ovat arkipäivää, mutta porokilpailuissa vasoja myydään huutokaupassa käytännössä vain kymmenkunta kappaletta porokuninkuusajojen yhteydessä.Matti Konttaniemi on etsinyt vuosikymmeniä uusia kilpaporoja. Hänen arvionsa lahjakkaan kilpaporon hyvistä ominaisuuksista voisi yhtä hyvin olla jonkun huippuravivalmentajan suusta.”Poron pitää olla sopusuhtainen, ei valtavan suurikokoinen ja mieluummin rakenteeltaan siro. Potentiaalisen kilpaporon löytäminen isosta tokasta on oma taiteenlajiinsa. Liikkeet vaikuttavat paljon. Kyllä sen näkee, mille yksilölle liikkuminen on helppoa. Vastaavasti ne karsitaan pois, jotka tulevat tokassa viimeisten joukossa korvat lupollaan. Jokaisella on omat mieltymykset, mutta koen, että virkeä ja hereillä oleva johtajatyyppi on se, mitä kannattaa kokeilla. Sellainen pistää silmään”, Konttaniemi kertoo..Raviurheilussa tuttuja lisävarusteita ei porokisoissa kukaan ole tavannut ottaa käyttöön.Matti Konttaniemi.Valmennuksellisesti hänellä on yksi ohjenuora, jota hän on yrittänyt noudattaa.”Kun puhutaan kilpaurheilusta, poroista, hevosista tai ihmisurheilusta, monta kertaa olen miettynyt, miksi jo matkan aikana aletaan puhumaan maitohapoista. Kilpaporojen kanssa pyrin valmistautumaan kauteen siitä lähtökohdasta, että maitohapot saavat iskeä vasta maalin jälkeen, jolloin alkaa palautuminen. Eli kestävyys on kaiken perusta.”Vetolappuja tai korvahuppuja ei porokilpailuissa ole nähty, ainakaan vielä.”Raviurheilussa tuttuja lisävarusteita ei porokisoissa kukaan ole tavannut ottaa käyttöön. Poro reagoi kuulolla toimintaan. Se on säikympi eläin kuin hevonen. Taso molemmissa lajeissa on armottoman kova. Porokilpailuissa suksen pitää luistaa, jos haluaa yltää finaalilähtöihin. Huonolla suksella antaa heti liikaa tasoitusta muille”, Konttaniemi päättää.

Ravikuninkaan ja porokuninkaan valmennuksessa samat lainalaisuudet – "Hän puhuu hevosien treenaamisesta ja minä porojen"

Aiheeseen liittyvää