Antti Ojanperän ja Jutta Ihalaisen tallin pihassa käy suomalaisseurue. Jukka Houttu, Mika Rauhala, Erkka Ojala, Kristian Andersson, Tauno Hyriäinen ja Henry Olander tulivat tutustumaan olosuhteisiin. Kaveriporukassa ollaan kiinnostuneita ranskalaisesta raviurheilusta ja hevosten suvuista. Houttu vilkaisee jotakin hevosta, kun nyt siinä on.Muuten ohjelmassa on tavanomaista ravitallin touhua. Ajetaan hevoset, sillä Ojanperä lähtee iltapäiväkoneella Suomeen vähäksi aikaa. Goodwin Zet juoksee tiistaina. Eläinlääkäri Valtteri Lintulaa odotetaan saapuvaksi.Ojanperä kertoo tulleensa Ranskaan isompien tienestien toivossa. Niinpä hän ajoittaa Suomen-reissunsa tähän ajankohtaan, jotta on takaisin pelipaikoilla, kun Combat Fighterillekin on tiedossa sopivia, vähän isompia lähtöjä muutaman viikon päästä. Se on tienannut marraskuusta tammikuulle parikymmentätuhatta euroa..Ensi syksynä tullaan varmaan isomman hevosmäärän kanssa.Antti Ojanperä.Ranskalainen elämäntyyli miellyttää, mutta kyllä se sopeutumisen vaatii.”On mietittävä tarkoin, miten systeemin saa pelittämään niin, että kaikki ovat tyytyväisiä”, Ojanperä muotoilee.Siitä, miten kauan Ranskan reissu vielä kestää, hän ei osaa sanoa mitään varmaa.”Varmaan nyt kuukauden vielä ainakin ollaan. Ensi syksynä tullaan varmaan isomman hevosmäärän kanssa. Me ei vielä haluttu tuoda tänne kaikkia, sillä haluttiin vähän nähdä, mitä tämä touhu täällä on.”Ojanperä kertoo, että tallinpihan saaminen käyttöön ei ole vaikeaa. Heillä on käytössä Fuschia, ranskanravurin erään kantaisän mukaan nimetty piha. Tallinpihan saa kyllä pyytäessä ja niitä on eri kokoisia. Kuukausivuokra 10 karsinan tallista on 3500 euroa kuussa, mikä tuntuu Ojanperästä näillä palkintorahoilla aivan kohtuulliselta. Etenkin, kun hintaan kuuluu kaikki, myös asuminen. Toki rehut ja kuivikkeet hankkii jokainen itse, mutta ajoalueet ovat vapaasti käytössä. Maneesista täytyy maksaa erikseen..Ravilähtöihin pääseminen sen sijaan ei ole helppoa, sillä tulijoita on paljon ja karsinta on kovaa. ”Raha ratkaisee täällä. Se katsotaan suoraan voittosummasta”, Ojanperä sanoo.Tällä hetkellä on hevosia kansainvälisiin lähtöihin, mutta nyt on hankittu ranskalaishevosia, joilla pääsee starttaamaan enemmän. Niihin täytyy panostaa, jos Ranskassa aikoo olla. Huutokaupasta ostettu readycashilainen on Santtu Raitalan ja Ojanperän yhteisprojekti Ranskan lähtöihin.Palkintorahat ovat valtavat, mutta niiden voittaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin Suomessa. ”Joten, jos ei niitä saa, ei niillä ole suurta merkitystäkään”, Ojanperä naurahtaa. ”Täällä on pakko olla hyvä.”.Lainakuskeilla on Ranskassa managerit, joiden kanssa neuvottelemalla heitä saa hevosia ajamaan. Santtu Raitala käy aina välillä ja ajaa Ranskassa kuulemma mielellään. Gabriele ”Gaby” Gelorminia on käytetty melko paljon.Heli Tarrimaa on ollut Ojanperän ja Ihalaisen apuna pari viikkoa, mutta suunnittelee jo paluuta koti-Ruotsiin. Hänen hevosensa jää Ranskaan, sillä Ruotsissa ei ole sille oikein lähtöjä. Kultadivisioonassa juostaan kovaa, mutta palkinnot eivät ole samat kuin Ranskassa.”Lightning Stride sai eilenkin kuitenkin 7200 euroa ollessaan neljäs”, hän sanoo. ”Ja treeniolosuhteet ovat tällaiset kuin täällä on. Kaikkia alueita lanataan ja pidetään kaiken aikaa kunnossa. Ruotsissa kun ilmoitat starttiin, et ikinä tiedä minkälainen rata on sitten kilpailupäivänä”, hän sanoo.Tarrimaa näkee, että Ranskan hyvissä olosuhteissa, mutta kovaa vastusta vastaan kilpaileminen kehittää hevosta kovemmaksi.”Kyllä noita Antin ja Jutan hevosia saa Suomessa sitten varoa, kun ne sinne joskus palaavat”, hän naurahtaa..Mikäs täällä ollessa, suomalaiset tuumaavat yhdessä suin.Ranskan ravilähdöissä on sen verran hyvät palkintorahat, että kyllä sitä pienen epämukavuuden kestää. Sen, että vaikka kotona Pihtiputaalla on totuttu asumaan 300 neliön omakotitalossa, tarvittaessa 15 neliötäkin kahdelle ihmiselle riittää.Ja vähän suuremmankin epämukavuuden, eli sen, että lapset ovat koti-Suomessa ja heitä on kova ikävä.Jutta Ihalainen näyttää kahta kania, jotka ovat kaivaneet itselleen kolot yhdessä karsinassa säilytettäviin heinäpaaleihin. Ne piti ostaa yhdestä eläinkaupasta viimeksi, kun lapset olivat Ranskassa käymässä. .Pariskunta kiittelee paikallisten antamaa apua. Ranskalaisiin ravilähtöihin ilmoittamisen koukerot eivät ensikertalaiselle ole helpot, mutta apua on saanut aina, varsinkin samassa pihassa olevalta Louis’lta, joka on itse asiassa Vincennesissä töissäkin.Perholainen Emma Anttila lähti mukaan hevosenhoitajaksi.”Super-Emma”, Ihalainen korjaa.Oma hankaluutensa tulee siitä, että alueella kokoontuu iso määrä hevosia.Virukset ovat riesana. Myös Ojanperän ja Ihalaisen hevoset ovat saaneet niistä osansa. Hevoset napsivat rahasijoja, mutta ne voisivat olla parempiakin.”Missään nimessä meidän hevoset eivät ole parantaneet täällä”, Ihalainen sanoo. ”Aina kun tulee liikaa eläimiä yhteen kohtaan, riskit ovat valtavat. Kun ajattelee, että hiihtäjät eivät mene samaan ruokapöytäänkään muiden kanssa ja täällä hevoset puuskuttaa toistensa sieraimiin”, Houttu tuumaa. ”Vaikka toisaalta se, että ne kaikki on kerätty tänne samaan paikkaan, mahdollistaa nämä loistavat olosuhteet.”Grosboisissa 30 työntekijän tiimi huolehtii siitä, että kaikki palvelut ovat olemassa ja pelaavat. .Grosbois on valmennuskeskus vailla vertaaRanskalaisen raviurheilun keskusjärjestö Le Trot haluaa varmistaa, että Vincennesin raviradalle tulee hevosia tasaisena virtana. Tämän varmistaakseen Le Trot, silloin vielä nimeltään la Société d’encouragement à l’élevage du cheval français eli (SECF), osti vuonna 1962 Grosbois’n linnan ja sitä ympäröivät alueet Boissy-Saint-Legerissä. Aloitteen tekijä oli silloinen puheenjohtaja Rene Balliere..Hanke oli hyvin suureellinen, osoitus Ranskan raviurheilun voimasta ja todistus lajin merkittävyydestä.Sanomattakin on selvää, että 412 hehtaarin maa-alue Pariisin kyljessä on mittaamattoman arvokas.Alueella on 56 tallinpihaa ja lähes 1600 karsinaa, joista pieni osa vierailijoille, 20 asuntoa, kaksi ravirataa, yksi kilometrin ja yksi 1,5 kilometrin mittainen, 40 kilometriä lenkkipolkuja ja suoria, maneesi ja katettu 400 metrin rata.Pysyvästi Grosbois’ssa asustaa noin 600 hevosta, mutta talvimeetingin aikana lukumäärä voi ylittää jopa 1000.Kaikki tämä kätevästi 15 kilometrin päässä Vincennesistä..Grosbois on Ranskan aateliston omistukseen kuulunut metsästyslinna, jonka alkuperä häviää historian havinaan, mutta jonka tiedetään olleen kuningas Jean Le Bonin omistuksessa jo 1200-luvulla. Tämän jälkeen linna on vaihtanut melko tiuhaan omistajaa. Nykyisen asunsa linnarakennus sai Charles de Valois’n aikana 1600-luvulla.Grosbois kuului viimeisimpänä marsalkka Wagramin siskolle Tour d’Auvergnen prinsessalle. Vuonna 2005 linnasta tehtiin silloisen puheenjohtajan Dominique de Bellaiguen aloitteesta raviurheilulle pyhitetty museo, jossa näkee minkälaisissa puitteissa aatelisto kauriin ja villisian metsästystä takavuosina harjoitti. .Juttua muokattu 2.2. klo12.25. Lisätty video.
