Pekka Liimatainen kasvattaa suurella sydämellä – "On ihan huhupuhetta, etteikö hyvää suomenhevostammaa olisi mahdollista ostaa"

Haastattelupäiväksi Pekka ja Marja Liimataisen kanssa on sovittu aurinkoinen torstai. Kun navigaattori käännyttää minut pienemmälle hiekkatielle, matkaa on jäljellä vielä liki kolmekymmentä kilometriä.Minulla on tapana eksyä helposti reitiltäni, mutta tällä kertaa pääsen perille vaivattomasti. Perillä odottaa idyllinen maalaistalo, ja hyvin kauniiksi laitettu pihapiiri.Liimataiset tervehtivät minua iloisesti.”Monella täällä vierailevalla saattaa usko loppua matkalla, mutta siinä kohtaa olemme sanoneet, että silloin he rupeavat todennäköisesti olemaan lähellä meitä. Alusta asti on ollut selvää, että meillä tulee täällä olemaan nimenomaan siitoshevosia. Täältä on niin pitkät etäisyydet lähteä kilpailemaan säännöllisesti, että se on ollut ratkaiseva tekijä keskittyä kasvatukseen”, Pekka aloittaa.Liimataisilla on tällä hetkellä omassa pihassaan kaksitoista hevosta, joista kolme on kesällisiä varsoja Välkyn Tuiskusta.”Lisäksi meillä on pari treenattavaa ja pari opetettavaa varsaa Teuvo Nikulaisen luona. Ensi kesänä varsoja pitäisi syntyä neljä. Teuvon kanssa on tehty yhteistyötä jo monta vuotta”, Pekka kertoo.”Minä arvostan siinä miehessä ahkeruutta, hän tekee oikeasti paljon töitä. Alun perin meiltä lähti varsoja opetukseen Nikulaiseen, ja sitä kautta yhteistyö on jatkunut. Teuvo on meille tärkeä osa tätä palapeliä.”.Kun olemme katsoneet tilukset, siirrymme sisälle. Sisällä huomio kiinnittyy ensimmäisenä tuvan seinällä roikkuvaan karhuntaljaan. Metsästäjän tyttärenä talja tekee vaikutuksen.”Se on ensimmäinen karhu, joka on ammuttu Konneveden kunnan mailla vuonna 2015. 204 kiloinen naaraskarhu”, Pekka kertoo.”Olen intohimoinen metsästäjä. Olen toiminut hirviporukan vetäjänä jo hyvin pitkään, ja metsästys on minulle hyvin tärkeä harrastus.””Meidän lapsemme on aikoinaan käytännössä hirvenlihalla kasvatettu”, Marja jatkaa.Keskustelu jatkuu kahvipöydässä.”Kun olin 15-vuotias, erehdyin käymään Oittisen Matin luona naapurissa. En ollut ikinä ajanut hevosella, mutta hän pisti minut hevosen kärryille ja ajamaan. Hevosinnostus tarttui yhdellä kerralla, ja kun se tauti iskee, niin siitä on hyvin hankala päästä eroon”, Pekka muistelee.Ei mennyt kauaa, kun Pekalle tuli tunne, että hänen pitää saada oma siitostamma.”Olin varmaan noin seitsemäntoistavuotias, kun menimme katsomaan kolmea tammaa. Ensimmäinen niistä oli hyvin äkäinen ja toinen oli taas 3-vuotias opettamaton tamma. Näistä kumpikaan ei tuntunut oikein hyviltä vaihtoehdoilta, ja päädyin siihen kolmanteen hevoseen”, Pekka toteaa.Kyseessä oli musta tanskalainen Norina-niminen tamma. ”Linqvistin Lasse tuli sitten käymään, ja sanoi, että olin ostanut suomenennätystamman. Ihmettelin hänen puheitaan, kun kyseessä oli 25-aikainen lämminverinen, kunnes hän kertoi, että tammalla oli Suomen ennätys kärryjen rikkomisessa radalla.”Pekan ensimmäinen kasvatti syntyi vuonna 1977, ja se oli Sandy Frost. Ori otti urallaan 12 voittoa.”En osannut yhtään arvostaa sitä varsaa, kun en tiennyt, mikä siitä tulee. Siitä tuli kuitenkin tosi kova hevonen, ja siinä kohtaa kasvattaminen tuntui helpolta väylältä. Seuraavat varsat eivät olleet ihan yhtä hyviä, mutta siitä se lähti liikkeelle.”.Pekka ja Marja LiimatainenOlleet 30 vuotta naimisissa3 aikuista tytärtä ja yksi lapsenlapsiEnsimmäinen kasvatti syntyi vuonna 1977Suomenhevoskasvattien nimi päättyy Pee-liitteeseen ja lämminveriset Frost-liitteeseenKasvatteja yhteensä 86, joista menestynein on ruuna Huuveri.Alkuun Liimatainen kasvatti enemmän lämminverisiä, mutta jossain kohtaa pääpaino siirtyi suomenhevosiin. Nykyään Liimataisilla on sekä suomenhevosia että yksi lämminverinen siitostammoina.”Alkuun tuntui, että oli hyvin vaikea saada hankittua hyvää suomenhevostammaa kantatammaksi, minkä sukua lähteä jalostamaan. Tänä päivänä markkinat ovat sellaisia, että tamman tulisi olla keskimääräistä parempi suvultaan, jotta varsasta olisi mahdollista saada jonkinlaista hintaa. Me olemme saaneet hankittua meidän tammamme Jouni Miettisen kautta, ja hän on ollut meille elintärkeä siinä suhteessa”, Pekka puhelee.”Jouni raaskii myös myydä ihan kuningatartason tammoja, ja hän ymmärtää, että kasvattajatkin tarvitsevat hyviä tammoja. Ei ne ilmaisia ole olleet, mutta olemme päässeet niistä sopiviin diileihin. Se on ihan huhupuhetta, etteikö hyvää suomenhevostammaa olisi mahdollista ostaa. Pitää vain ymmärtää, että niistä pitää maksaa.”Heppa järjestelmän mukaan Pekalla on 86 kasvattia, mutta Marjan tilaston mukaan Pekan aikana tilalla on syntynyt yhteensä 106 varsaa. Suomenhevoset tunnetaan Pee-liitteestä, ja lämminveriset ovat nykyisin Frost-päätteisiä.”Pee liite tuli siitä, kun suomenhevosvarsoja rupesi tulemaan vähän enemmän, ja silloin aina Hippoksen jalostusosastolta soitettiin, että tämä nimi ei käy. Nimi viittasi aina johonkin asiaan tai nimi oli jo käytössä, kun siihen aikaan ei ollut oikeastaan mitään tietokoneita asian tarkistamiseksi. Minä yksinkertaisesti tympiinnyin siihen, kun kolme tai neljä kertaa piti vaihtaa varsan nimeä, ja sanoin silloin, että tehdään siihen vaikka Pee perään, jotta nimet rupeavat käymään. Sen jälkeen nimet ovatkin aina menneet läpi”, Pekka naureskelee..Liimataisille erityisen tärkeä ominaisuus siitostammassa on sen luonne.”Meidän tallissamme ei ole hankalia tammoja, eikä myöskään hankureita, sillä emme halua jalostaa sellaisia ominaisuuksia. Tamman pitää olla tavoiltaan fiksu ja täyspäinen, ja välillä tuntuu, että luonneominaisuudet on unohdettu jalostuksessa kokonaan”, Pekka miettii.”Hevosen luonteella on pitkäaikaisia seurauksia. Kun ostaa ensimmäisen hevosen, ja jos se on luupää, sen jälkeen ei osta enää toista hevosta. Jos ensimmäinen hevonen taas on sympaattinen ja hienoluonteinen, sitä pysyy ikänsä hevosten parissa.”Liimataiset myyvät varsat siinä vaiheessa, kun niille löytyy ostajat. Heille on tärkeää, että kasvatille löytyisi juuri oikea ihminen.”Hevosella voi tehdä muutakin kuin vain kilpailla. Kun hevosen luonne on kunnossa, sen kanssa voi tehdä vaikka mitä, vaikka vauhdit eivät olisikaan riittäneet radoille asti. Suomenhevonen on luotettava käyttöhevonen, ja kun hevonen ja omistaja sopivat toisilleen, mahdollisuuksia on valtavasti”, Marja toteaa.Kasvattajalle on myös tärkeää kuulla, miten hevosilla menee elämässään.”Jos myyt kasvatin, ja siitä ei ikinä kuule mitään, se tuntuu jotenkin turhalta työltä. Hevosharrastuksessa on niin paljon tunteita pelissä. Sen takia hevosten kuulumiset ovat kasvattajalle elintärkeitä. On hienoa kuulla, kun hevonen on saanut hyvän elämän hyvässä paikassa, vaikka se ei olisi välttämättä radalla loistanutkaan”, Pekka tiivistää..Orivalintaa tehdessä Liimataisen kriteereitä ovat luonne, pätkänopeus, sukusiitosprosentti sekä se, miten ori on saatavilla.”Sukusiitosprosentin pyrin pitämään alle kuudessa. Hevosen ennätys puolestaan ei kerro välttämättä kaikkea. Suomenhevosen tulee pystyä menemään 17–18 pätkällä, jotta sen genetiikka on sellainen, että se pystyy periyttämään nopeutta. Lisäksi kiinnitän huomiota ravihevosilla rakenteen keveyteen”, Pekka luettelee.”Suomenhevosoriiden kanssa on vähän ongelma, kun me asumme täällä kaukana kaikesta, että miten siemen kestää siittolasta tänne asti. Esimerkiksi jos Länsi-Suomessa astuva ori on hyppyytetty kuudelta aamulla, saan lähetykseen Jyväskylään iltakuudelta, sitten kun siementäjä on täällä, kello voi olla jo kymmenen illalla. Se ratkaisee jonkin verran orivalintaa, että en voi ottaa sitä liian kaukaa, kun pääasia on kuitenkin saada tammat kantaviksi.”Kasvattajan paras ominaisuus on Liimataisten mukaan hyvät hermot, eikä ihan pienestä pidä hätkähtää. ”Aloittelevalle suomenhevoskasvattajalle antaisin vinkkinä, että älä kokeile tavallisilla hevosilla. Kannattaa ostaa mieluummin yksi huipputamma, kuin ostaisi useamman tamman tavallisia kuolevaisia. Kasvatusta pitää ajatella pitkäjänteisesti, ja nykykasvattajat usein unohtavat, että pitää jalostaa eteenpäin sellaista emälinjaa, johon itse uskoo. Pitää ajatella sillä tavalla, että kahdenkymmenen vuoden päästä voi sanoa, että minulla on ollut aika hyviä tammoja”, Pekka neuvoo.”Ja pitää ymmärtää, että se on pitkä tie, eikä tapahdu hetkessä. Kasvattaminen on tietyllä tapaa elämäntapa, ja tulokset näkyvät vasta vuosien päästä”, Marja täydentää..Kasvattajien puolellaKotimaisen kasvatuksen puolesta pitäisi Liimataisten mielestä ryhtyä konkreettisiin toimiin.Aikaisemmin hevoskasvatus oli Pekka ja Marja Liimataiselle yksi maatalouden sivuelinkeino, mutta nykyään se rupeaa olemaan enemmän harrastus.”Ihailen ja samalla ihmettelen isompia kasvattajia, miten he pärjäävät, koska varsoista ei keskimäärin saa riittävän kovaa hintaa”, Pekka Liimatainen miettii.Suomenhevoskasvatuksen kannalta Liimatainen ei pidä siitä, että Ruotsista ja Norjasta on tuotu niin paljon kylmäverisiä Suomeen kilpailemaan..Pahin ongelma on kuitenkin se, että niistä ei makseta kellekään kasvattaja-rahoja.Pekka Liimatainen tuontihevosista.”Kun hevosmäärät ovat laskeneet, kylmäveriset ovat sopineet sinne mukaan. Pahin ongelma on kuitenkin se, että niistä ei makseta kellekään kasvattajarahoja. Kylmäveriset ovat tavallaan syöneet sen kasvattajarahan, ja suomenhevoskasvattajille tarkoitettu potti on pienentynyt merkittävästi”, Liimatainen harmittelee.”Sitten kun mietitään lämminverisiä, minä en voi ymmärtää sitä, että sille ei tehdä mitään, että Traveran huutokaupasta tuodaan hevosia hurjan paljon Suomeen. Tällaiset hevoset tukkivat Suomen lähdöt, vaikka valmentajat ja omistajat haluavatkin sellaisia hevosia, millä pääsee nopeasti kilpailemaan. Mutta nimenomaan kasvattajien kannalta tilanne on tällä hetkellä hälyttävä.”Liimatainen on miettinyt myös ratkaisua tilanteeseen.”Mielestäni hevosta ei pitäisi saada Suomen rekisteriin ilman, että hevosesta pitäisi maksaa 2000 euroa rekisteröintimaksua Hippokselle. Tämä raha jaettaisiin sitten lämminverikasvattajien kesken Suomessa. Kasvattajarahasta on viety varmaan puolet näiden Ruotsista tulleiden hevosten takia, ja tämä asia tuhoaa kotimaisen kasvatuksen”, Liimatainen näkee.”Jokuhan tähän keksii kiertotien, että aletaan ajamaan kilpaa Ruotsin rekisterissä olevilla hevosilla. Tähän pitäisi tehdä sellainen systeemi, että hevonen saisi kilpailla kaksi kertaa Suomessa, ja sen jälkeen sen pitäisi kilpailla taas pari starttia Ruotsissa. Muuten se vyyhti ei katkea.”Liimataisen mukaan, jos on varaa ostaa ulkomailta hevonen, on varaa myös maksaa siitä kyseinen summa.”Esimerkiksi jos Suomessa kilpailee nykyisin neljäsataa ruotsintuontihevosta, ja jokaisesta olisi maksettu kaksituhatta euroa, niin siitä voi laskea, kuinka paljon kasvattajille olisi rahaa jaossa tukemassa kotimaista toimintaa”, Pekka Liimatainen paaluttaa. ”Koko ajan puhutaan, että kotimaista kasvatusta pitää tukea, mutta silloin pitää tehdä konkreettisia toimenpiteitä. Ei se pelkkä hyvän mielen tekeminen auta ketään, vaan pitäisi tukea nimenomaan kasvattajien taloutta.”

Pekka Liimatainen kasvattaa suurella sydämellä – "On ihan huhupuhetta, etteikö hyvää suomenhevostammaa olisi mahdollista ostaa"

Aiheeseen liittyvää