Kasvattaja Birgitta Mangström – Tammat tunteella ja oriit tarkalla silmällä

Birgitta Mangström pääsi tuulettamaan Uudenmaan Upeimman voittajaesittelyssä omistamaansa ja valmentamaansa Hell Of A Dancea, jonka hän ja Talli Evet ovat kasvattaneet. Voitosta teki erityisen myös se, että Mangström toimii suurkilpailua järjestävän Uudenmaan hevosenomistajat ULHO ry:n puheenjohtajana.”Se oli uskomaton tunne”, Mangström kertoo. ”Sain mielettömän vastaanoton sen jälkeen! Olen saanut lukemattomia onnitteluja ja soittoja, myös tutuilta vuosikymmenien takaa. Ihmiset ovat olleet aidoti iloisia, että hevoseni voitti juuri sen lähdön.”Voitto oli Mangströmille täydellinen yllätys. ”Se tuli puskista. Olin ajatellut, että olisimme kolmen parhaan joukossa, mutta voitto tuli uskomattomaan tyyliin, ja vielä uusi kilpailuennätyskin.”.Birgitta MangströmUudenmaan Upeimman voittajan Hell Of A Dancen omistaja, valmentaja ja osakasvattajaUudenmaan hevosenomistajat ULHO ry:n puheenjohtajaNylands Läns HAF:n puheenjohtajaDance-kasvattajanimi tulee ensimmäisestä siitostammasta Pia Danstrupista.Mangströmin hevosinnostus lähti liikkeelle hänen isänsä kautta vuonna 1971. ”Silloin meille tuli kaksi hevosta Tanskasta ja siitä lähtien olen harrastanut raviurheilua. Nuorempana olin töissä talleilla ja Solvassakin, mutta urani olen tehnyt muualla ja hevoset ovat olleet hyvä harrastus tai paremminkin voisi sanoa, että elämäntapa”, Mangström avaa. ”Kasvatustoiminta oli luonnollinen jatkumo omistamiselle. Meillä oli valmennuksessa Pia Danstrup -niminen hevonen, joka siirtyi siitokseen omistajalleen. Ensimmäisen varsan jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko sen omaksensi ja sanoin, että mielelläni haluan sen takaisin! Siitä lähti minun kasvattajaurani ja sen mukaan on tullut myös kasvattajanimeni Dance. Pia Danstrupin jälkeläisiä oli minulla neljässä polvessa ja viides polvi olisi tullut, mutta valitettavasti se tamma jouduttiin lopettamaan pari kuukautta ennen varsomista”, Mangström toteaa. ”Tällä hetkellä minulla on omassa tallissa Virkkalassa Sugar Dancen emä Lady Silvio, joka viettää seurahevosen elämää ja Hell Of A Dancen emä Costa Blanca.”Tammavalinnat Mangström tekee tunne edellä”Pienkasvattaja menee tunteet edellä, rakastan näitä hevosia!” Mangström huudahtaa. ”Ne ovat minulle todella tärkeitä. Nuorempana tuli astutettua sellaisiakin tammoja, mitä ei välttämättä olisi kannattanut. Kun tätä tekee sydämellään, tulee tehtyä virheitäkin.” .Kun tätä tekee sydämellään, tulee tehtyä virheitäkin.Birgitta Mangström.Mangström kertoo, että järki ei ole aina ollut mukana tammoja valittaessa, mutta Hell Of A Dancen emän, Costa Blancan, kohdalla tunne osui oikeaan. ”Rakastuin Costa Blancaan välittömästi kun näin sen. Kun sitä tarjottiin minulle, ei tarkoituksenani ollut ostaa tammoja, mutta niin se vaan tuli minulle”, Mangström naurahtaa.”Sitä tarjottiin minulle kilpailuliisinkiin ja sillä yritettiinkin ajaa kilpaa, mutta sillä oli ongelmia ja se päädyttiin siementämään. Olimme sen kanssa lauantaina hiitillä ja se tuntui siltä, että se on aika siirtää siitokseen. Eläinlääkäri tuli katsomaan sitä sunnuntaina ja sanoi, että siementämisen tulee tapahtua seuraavana päivänä kello 12 mennessä. Siemenien kanssa tuli kiire ja sillä tavalla isäori Brad De Veluwe valikoitui. Hain itse siemenet.””Orivalinnoissa katson tarkkaan miltä ori näyttää ja millaista ulkonäköä ja luonnetta se periyttää. Yritän saada hyväpaikkaisia varsoja, sillä on suuri merkitys”, Mangström painottaa. ”Yritän, ettei tulisi siinä suhteessa yllätyksiä, kun varsa syntyy. Viat periytyy ja huonopaikkaisista ei tule huippuja. Tämä on kuitenkin vaikea laji, eikä tiedä miten osuu, vaikka kuinka yrittäisi”, Mangström huokaa.Parasta kasvattamisessa on Mangströmin mielestä se, kun varsa syntyy terveenä ja myös emätamma on terve varsomisen jälkeen. ”Se on ensimmäinen askel. Sitten sitä alkaa haaveilemaan, että varsasta tulisi kilpahevonen. Kun se vaihe on saavutettu, alkaa haaveilla, että se pääsisi mukaan isoihin kilpailuihin”, Mangström kertoo..Mangström toimii puheenjohtajana ULHOn lisäksi myös Nylands Läns HAF:ssa eli Uudenmaan hevosjalostusliitossa. ”Olen ollut aikanaan perustamassa ULHOa, olen jäsen numero 7. Olen ollut puheenjohtaja niin kauan, etten enää edes muista”, Mangström nauraa. ”Hevosjalostusliiton hallituspaikka on puolestaan kulkenut suvussa, sillä sen toiminnassa on ollut mukana jo isoisäni ja isäni. Se on vanha liitto. Olen yrittänyt päästä näistä luottamustehtävistä eroon, mutta ei minua päästetä pois.”Hevoskasvatuksen tila huolettaa Mangströmiä. ”Syntyvien varsojen määrä tippuu koko ajan. Suurin ongelma on mielestäni se, että varsamaksut ovat todella isoja. Varsa tulee maksaman niin paljon kasvattajalle, että on vaikea kuvitella saavansa edes osaa takaisin. Se on mielestäni huolestuttavaa. Pienkasvattajalle se on kallista touhua, etenkin jos varsasta ei tule mitään. Sitten tulee tietysti myös kaikkia muita kuluja, ja jo pelkästään ikäluokkakisojen maksuista kertyy pitkä penni. Olen yrittänyt sanoa, että lämminverisille tammoille ja varsoille pitäisi saada jonkilainen varsaraha, mutta sitä ei ole näkynyt.”Myös rahan epätasaista jakautumista kilparadoilla olisi syytä tarkastella. ”Harva varsa pystyy voittamaan ikäluokkakisoja ja se yksi voittaja saa todella paljon rahaa. Jos voittaa, voi saada sen 120 000 euroa, mutta viimeinen saa 1000 euroa. Mielestäni rahasummaa voitaisiin porrastaa kaikille niille, jotka juoksee ikäluokkakilpailussa.” Parempi jakauma voisi innostaa kasvattajiakin. ”Jos kasvatat varsan, joka ei ole huippu, ovat kulut silläkin isot, vaikka se joutuu juoksemaan pienimmistä rahoista”, Mangström miettii.”Raviurheilun tila ylipäätään on huolestuttava, mutta uskon että tyhmät amatöörit, kuten minä, eivät lopeteta tätä harrastusta, vaikka se on kallista ja haastavaa. Me jaksamme uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että joskus tämä muuttuu. Mielestäni tämä järkyttävä byrokratia pitäisi kuitenkin lajista poistaa”, Mangström paaluttaa. ”Se ei tuo uusia harrastajia lajin pariin, hyvä että tällainen pitkän linjan harrastajakaan pysyy siinä mukana. Meidän maassa noudatetaan kaikkia mahdollisia EU-säädöksiä, mitä muissa maissa ei.”.Mangström toimii myös hevostensa valmentajana, mutta tekee tiivistä yhteistyötä Riku Salmisen kanssa. ”Tutustuin Rikuun, kun hänellä oli Vermossa talli ja kysyin yhdelle varsalleni opetuspaikkaa. Siitä meidän yhteistyö lähti käyntiin. Nyt minulla on Rikun tallissa neljä hevosta, joiden ajamisen hän hoitaa. Käyn siellä niin paljon kuin ehdin ja yritän olla kaikki kilpailut paikalla”, Mangström kertoo. ”Olen pitänyt hevosia myös omassa tallissani, mutta työni vuoksi en ehdi niitä etenkään kesäaikaan ajamaan tarpeeksi. Hell Of A Dance oli minulla kolmisvuotistalven, kun kelit ja aikataulut sallivat, mutta sitten se meni Rikulle. Viime talvena vein Rikulle jarrukärryt ja sanoin, että nyt ajat Hell Of A Dancelle voimaa. Yhteistyömme toimii erinomaisesti.”.Hell Of A Dance on kulkenut vaikeuksista voittoihinKorppina tunnettu Uudenmaan Upeimman voittaja tähtää ikaluokkakilpailuiden kärkeen.Mustan värinsä takia Korpiksi kutsuttu Hell Of A Dance oli jo syntyessään isokokoinen. Sen elämän alku ei ollut pelkästään ruusuinen. ”Sillä oli huonot arvot ja sille piti antaa plasmaa. Se kipeytyi siitä niin, että luultiin jo, että menetetään se. Oli kuuma kesä ja yritettiin saada sitä sisälle, mutta se oli niin uupunut, ettei meinannut jaksaa kävellä talliin. Se näytti ähkyn oireita ja soiteltiin neuvoja. Meille suositeltiin, että vietäisiin se Viikkiin, mutta emme halunneet lähteä viemaan sinne uupunutta varsaa. Soitimme lopulta Anna Nordströmille ja hänen neuvoillaan varsa parani”, hevosen omistaja ja osakasvattaja Birgitta Mangström kiittää.Hell of A Dance oli kesän emänsa kanssa laitumessa ja vuotiaana orilaitumessa. ”Sieltä se meni Sampo Kujalalle opetettavaksi ja Sampo halusi sen mukaansa, kun siirtyi Kaustiselle. Sanoin Sampolle, että kolmevuotiaaksi saat sen pitää, mutta haluan, että se on täällä Etelä-Suomessa, kun alkaa kilpailemaan,” Mangström avaa Hell Of A Dancen taustoja.”Kun Korppi siirtyi kolmivuotistalven jälkeen Riku Salmisen talliin, sanoin, että olisi hyvä, jos se pystyisi juoksemaan koelähdön ennen toukokuun loppua. Se alkoi tuntua paremmalta ja paremmalta ja Riku oli sitä mieltä, että sillä voisi kilpailla. Se juoksi kolmevuotiaana seitsemän kilpailua, josta viimeisen voitti marraskuussa Vermossa.”Ruunan nelivuotiskausi alkoi Porissa hylkäyksellä pitkästä laukasta. ”Talvitauon ja voiman ajamisen jälkeen tuli vähän paniikkia löytää sille lähtöä. Jouduttiin lähtemään Poriin saakka, koska täällä etelässä ei ollut sopivia sarjoja. Se ei oikein välitä matkustamisesta ja se kävi Porissa niin kierroksilla, että ponkaisi laukalle, joka meni pitkäksi. Riku kuitenkin ajoi sillä maaliin saakka ja se ylitti maaliviivan kolmantena”, Mangström kertaa. .Sitten vuorossa olikin Uudenmaan Upeimman karsinta, josta tuli voitto. Sama toistui finaalissa.”Pilvenmäki Speacialin karsinnasta tuli myös voitto, mutta finaalissa oli liikenneongelmia ja juoksun kulku oli vastaan. Se tuli kuitenkin viimeisen kierroksen kolmatta 12,8 aikaa ja oli neljäs maalissa.”Nyt Hell Of A Dance on ollut pienellä tauolla.”Hevonen on ollut muutaman viikon helpommalla ja kohta aletaan taas ajaa jarrukärryillä voimaa. Sitten kun kelit sallivat, sitä aletaan uittamaan. Todennäköisesti ajetaan joku lähtö ennen Derbyn karsintoja. Siellä on meidän tämän vuoden päätähtäin, mikäli hevonen pysyy terveenä”, Mangström kertoo.

Kasvattaja Birgitta Mangström – Tammat tunteella ja oriit tarkalla silmällä

Aiheeseen liittyvää