Tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks

Ratsu- ja ravi-ihmisten välinen kuilu on puhuttanut hevosalalla varmaan niin kauan kuin on ollut ratsastusta ja raviurheilua.Kuilun kaventamiseksi on tehty töitä esimerkiksi ratsastajaraveja ja muita yhteisiä tapahtumia järjestämällä. Ongelma voi osin olla todellinenkin, mutta myös sopuisasta rinnakkaiselosta on olemassa paljon esimerkkejä.Lahden Jokimaalla mahtuvat toimimaan rinnakkain sekä ravitallit että ratsastuskoulu. Radan tallialueella vuodesta 2019 toiminut Ratsastuskoulu Amorette tarjoaa perinteisten ratsastustuntien lisäksi myös hevoskerhoja ja hevosavusteista psykoterapiaa. Yrittäjä Mari Kalliokoski kertoo olevansa iloinen siitä, miten hyvin heidän yrityksensä on otettu Jokimaalla vastaan.”Ihan kokonaisuutena kaikki, asiakkaat, lapset, karvaiset ponit ja kaikki kummallisuus mitä me siellä tehdään. Alkuun vähän jännitin sitä, että tässä ollaan menossa raviradalle pitämään ratsastuskoulua. En ole mikään ravi-ihminen ollut ikinä, odotin että tulee jotain vastakkainasettelua, mutta sitä ei ole koskaan tullut”, Kalliokoski toteaa.Amorette tarjoaa ratsastustunteja ja kerhoja vain lapsille, terapia-asiakkaita sen sijaan on monen ikäisiä..Yksi ratsastuskoulun asiakkaita mielellään jututtavista raviammattilaisista Jokimaalla on valmentaja Leo Mönttinen.”Jo ennen kuin Leo muutti tuohon naapuritalliin, aina kun hän kävi Jokimaalla ajamassa, hän saattoi pysähtyä juttelemaan meidän asiakkaille. Joskus joku meidän erityislapsista saattoi kävellä Leksan vierellä kun hän ajoi, ja heillä oli joku keskustelu siinä”, Mari Kalliokoski kertoo.Nykyään Mönttisen talli on ratsastuskoulun vieressä, ja hevoskerholaisten vuosittaiseksi perinteeksi on muodostunut "Leksan" virpominen pääsiäisen alla.”Lapset itse toivoivat, että jos käytäisiin virpomassa. Mietittiin, että mihin täällä voi ponien kanssa mennä virpomaan, tämähän on ravirata, ei täällä ole ketään”, Kalliokoski muistelee..Sitten mieleen tuli Mönttinen, joka toivotti virpojat tervetulleeksi tallilleen. Nyt virpojia on käynyt Mönttisen luona jo useamman kerran.”Se on ollut tosi kiva perinne”, Kalliokoski sanoo. ”Leksahan on sellainen, että se juttelee lapsille, kertoo tarinoita ja esittelee samalla vähän tallia ja hevosia. Toki ollaan muillakin talleilla täällä käyty vierailuilla, mutta tämä Leksan virpominen on sellainen pääsiäisjuttu.”Tänäkin vuonna Mönttinen virvottiin ”tuoreeks terveeks” kahden kerhoryhmän toimesta.”Vielä kun se joskus toteutuisi”, 67-vuotias Mönttinen vitsailee, vaikka terveyttä ja työintoa hänellä kertomansa mukaan vielä piisaakin. Hän odottaa virpojia aina innolla.”Oikein todella kiva yllätys, kun pikkuvirpojat käyvät. Sehän on oikein mukava perinne ja niinhän se on lapsena itsekin tehty. Poni kulkee niitten mukana siinä, koristeltuna samalla lailla virpojien kanssa”, Mönttinen sanoo.Amoretten asiakkaille on järjestetty muitakin juhlapyhiin liittyviä aktiviteetteja, esimerkiksi ystävänpäivänä, jouluna ja vappuna. Moni idea toimintaan tulee nimenomaan kerholaisilta itseltään.”Lapset ovat meillä keksineet virpomisen lisäksi myös esimerkiksi pehmolelusuunnistuksen. Piilotellaan pehmoleluja pitkin reittejä ja sitten mennään etsimään niitä, otsalampulla tai ilman”, Kalliokoski kertoo kerholaisten touhuista. Mönttinen iloitsee kovasti lasten näkemisestä Jokimaalla hevosten ja ponien parissa.”Niistä pikkutytöistä tulee joskus aikuisia ja heillä voi joskus olla ravihevosiakin. Sieltähän se homma lähtee, sieltä ruohonjuuritasolta. Kaikkihan tänne ravihommaan ovat tervetulleita ja kaikkihan tähän me kuulutaan.” Veera Rinne

Tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks

Aiheeseen liittyvää