Toimettomaksi jääneillä ravureilla on uusi elämä Janne Kähkösen tallissa

Talon ja tallin isäntä Janne Kähkönen esittelee hevosia. Ne touhuavat hevosten touhuja tarhassaan, sen enempää miettimättä mistä ovat tulossa ja minne menossa. Juuri nyt on hyvä, kun laumanjäsenet ovat kaikki näköetäisyydellä ja tarhaan juuri toimitettu lisää heinää. Yksi, Hilu lempinimeltään, dominoi ja puolustaa heinäkasaansa. Eipä hätiä mitiä. Siirrytään syrjemmälle, tuumaa säyseämpi tarhakaveri, ruuna Keijo, ja luikkii pois tieltä. Jutuntekopäivänä tallilla on osa siellä käyvistä nuorista naisista, joita kaiken kaikkiaan tallilla käy kuudesta seitsemään. Tiia Kiviö-Tram omistaa Unnan, eli Undinen. Kolmikymppinen Kiviö-Tram kertoo ratsastaneensa nuorempana paljonkin, ja virittelevänsä harrastusta näin nyt uudelleen. Helena Hyttinen sijaistaa matkoilla olevaa Milla Honkasta jutuntekopäivänä, Honkanen puolestaan omistaa Keijon eli Kenny Starin. Kähkönen suorastaan säteilee. Tänään on merkittävä päivä, sillä ratsuttamaan on tullut ratsastuksenopettaja Karoliina Mönkkönen. Ammattilainen, kuten Kähkönen luonnehtii.Kahta viimeksi tullutta hevosta valmistellaan ratsastukseen. Mitä nyt välillä juodaan tallissa kahvit..Tästä on kyseNeljä entistä lämminveriravuria on saanut uuden elämän Kangasalan Tiihalassa .Talli on monelle hevosenomistajalle tuttu, sillä se on se sama paikka, jossa Heikki Saarinen piti Kangasalan Hevospraktiikkaa vuokralaisena. Saarisen jäätyä eläkkeelle tallit jäivät tyhjiksi. Kähkösen, joka on kaiken aikaa asunut tallin vieressä olevassa lähes satavuotiaassa punaisessa mökissä, oli keksittävä hevosenpitoon muovautuneille tiluksilleen käyttöä. .Kai sen kanssa voi elää, ettei vauhti riitä ravihevoseksi?Janne Kähkönen.Hän keksi. Kähkönen näki, että kilpauransa päättäneitä ja toimettomaksi jääneitä ravihevosia on liiaksikin asti, eikä niitä aina haluta viemään starttihevosen paikkaa valmennustallissa. Häntä oli alkanut häiritä ajatus, että hevoset menevät teuraiksi, vaikka ovat usein aivan terveitä ja joskus suhteellisen nuoriakin eläimiä. Kai sen kanssa voi elää, ettei vauhti riitä ravihevoseksi? Ehkä jopa pikku vaivojenkin kanssa, Kähkönen tuumi. Eikö näille hienoille eläimille voisi keksiä jotakin käyttöä? Siinä sen sijaan menee Kähkösen raja, että selvästi loukkaantuneita hevosia hän ei ota. Jos jänne tai hankkari menee, on todennäköisesti armeliaampaa päästää hevonen pois.”Johonkin se raja on vedettävä ja minä vedän sen tähän. Niin on loppujen lopuksi kaikilla kivempaa.”Hevosia ei ollut vaikea löytää, päinvastoin. .Tallinimistä ei aina ota selvää, mutta Kähkönen kertoo, että kaksi hevosta Mr Nice Way eli Veikko ja Kenny Star eli Keijo tulivat Antti Teivaiselta ja Miia Salmiselta, Västerbo Burberry eli Helena Kristian Lellalta ja Undine eli Unna Matti Patroselta ja Virpi Fährliltä. Yksi oli viimeksi ollut Vermon ja yksi Teivon ravikoulussa. Kaikkiaan neljä. Viideskin vielä mahtuisi, mutta viisi on ehdoton maksimi, jotta yksi ihminen selviytyy hevosten hoitamisesta. Kähkönen on miettinyt suomenhevosen ottamista.”Sellainen olisi kiva viidentenä täällä!”Hevoset siirtyivät Kähkösen omistukseen ja kaksi niistä on nyttemmin myyty. Niiden uudet omistajat maksavat kohtuullista, muutaman kympin vuokraa karsinasta.Kahta uusinta on totuteltu ratsuhommiin, ja keskiviikkona Karoliina Mönkkönen kävi niitä ratsastamassa. Tai no, totuteltu ja totuteltu, tottuneitahan ne ovat jo melkein mihin vain. Selkään nousu meni ongelmattomasti, niin kuin treenissä olleiden ravureiden kanssa lähes kaikki..Juhannusviikolla Unnan selkään noustiin virallisesti ensimmäistä kertaa. Selässä oli uuden omistajan aikana jo käyty, mutta ratsun avut olivat vielä oppimatta. Eihän hevonen ymmärrä pohkeiden merkitystä, ennen kuin ne sille opetetaan.”Siitä pikkusen jatketaan, ei ole tarkoitus piaffia mennä”, Mönkkönen naurahtaa. Treenikerrat pidetään lyhyinä ja napakoina, päätetään onnistumiseen ja, jos kaikki menee niinkuin oli tarkoitus, hyvässä hengessä, kaikessa rauhassa. Mönkkönen sanoo, että lämminveriravurin kanssa on muistettava sen rajat ratsukäyttöön. Se on jalostettu aivan toisenlaiseen tekemiseen: menemään kovaa suoraan eteenpäin, ei kantamaan ratsun lailla.”Nyt niille opetetaan eväät uuteen elämään harrastepolleina ja köpöttelyhevosina”, Mönkkönen sanoo. Hän suhtautuu tehtäväänsä vakavasti, sillä ammattilainen ei halua tehdä virheitä. Myöskään siksi, että virheet hidastavat oppimisprosessia. Asiaa hieman mutkistaa se, että virheiksi lasketaan kaikki ”turha”, puhumattakaan säikähtämisistä, pillastumisista ja vastaavista dramaattisemmista jutuista. Sillä jos hevosen mieli kuohuu, virheellinen toimintamalli jää entistä helpommin sen mieleen. Sitä paitsi se ei edes ole mikään virhe hevoselle, vaan yhtä mahdollinen toimintamalli kuin mikä tahansa muukin. Mönkkönen tietää miten hevonen oppii. Se tapahtuu totuttamalla, toistojen ja ehdollistamisen kautta, palkitsemisen avulla.”Hevonen oppii koko ajan, kaikesta mitä sen kanssa tehdään”, Mönkkönen muistuttaa.Tällä kerralla hevosia ensin talutettiin satula selässään ja sen jälkeen ratsastaja nousi satulaan, ja talutus jatkui niin. Kummallakin päästiin ratsastamaan myös ilman taluttajaa, vaikka pohkeet niille selvästi vielä jonkinasteiseksi mysteeriksi jäivätkin. Siitä jatketaan seuraavalla kerralla. ”Nämä on kuin lapasia käsitellä”, Kähkönen luonnehtii. .Hevoset elävät pihatossa, johon on jaettu kaksi tarhaosaa siksi, että Kähkösen mielestä ne nukkuvat paremmin, kun eivät änkeä kaikki yhteen ja samaan makuupaikkaan, vaan jakautuvat niihin pareittain. ”Kyllähän ne ruokkijansa tuntee”, Kähkönen naurahtaa.Hän hoitaa tallit, siivoaa karsinat ja pitää paikkoja kunnossa. Maneesia ei tietenkään ole, eikä oikeastaan kenttääkään, jos sellaiseksi ei katsota pihattoon raivattua vähän tasaisempaa alaa. Mutta ei tällaisia hienouksia tarvita. Sen asemesta tarjolla on naapurin järvenranta, joka on luvattu hevosten käyttöön ja syksyisin sänkipelto. Ja kilometritolkulla maastolenkkejä ja metsässä rymyämistä. Hevosia uitetaan järvessä, ja Veikko on kuuluisa siitä, että on oppinut sukeltamaan.”Korvan päät välillä vaan näkyy, kun se menee veden alla.”Vapaus on tunnussana muutenkin. Täällä saa tulla ja mennä, ja ihan vain olla. Joku hevosista laiduntelee välillä pihassa irtikin. Hevoset elävät 24/7/365 ulkona, eikä niitä loimitella, niinpä ne ovat talvella kuin nallekarhuja.”Äkkiä hevonen pörröturkin kasvattaa, kun ei mene häsläämään loimilla”, Kähkönen sanoo. .Ravurit ovat helppoja eläimiä. ”Kun ravihevosia on ikänsä käsitelty, niille käy kaikki”, Kähkönen toteaa. Totta kai kilpailukuntoinen ravuri vaatii pehmeän laskeutumisen eläkkeelle ja ratsastukseen tarvittavien apujen opin. Ohjasotteet eivät kerro startanneelle ravurille välttämättä paljoakaan, ja piiskan heilahdus voi olla merkki siitä, että nyt mennään isoa kovaa. Tämä on yhdistelmä, joka ei sovi vasta-alkajalle. Sen sai Kähkönen yhden hevosensa kanssa kokea, kun kokeili sen kanssa liinassa juoksutusta piiska kädessään.”Mä menin siellä hetken matkaa mahallani perässä, kun se hevonen läks”, Kähkönen toteaa. ”Mutta kun se putosi peruskunnolle, kyllä se siitä sitten myöhemmin rauhoittui.”Tilalla on kyllä ollut hevosia ennen näitä neljääkin, mutta ne olivat entisen naisystävän issikoita ja siitä rupeaa olemaan jo kymmenisen vuotta. Kannattavaahan tämä ei tietenkään ole, eikä hänellä ole suuria tuloja eikä sijoituksia. Hän käy töissä muualla parina päivänä viikossa. Kähkönen on perustanut hyväntekeväisyysyhdistyksen nimeltä Hyvävelijärjestö, joka on järjestänyt festarin nimeltä Down by the Horse Shit. Tulokulma hevosiin on myös niiden kuvaaminen. Toiminimi Hevosvoimaa kuvaa urheilutapahtumia, hevosia, koiria ja elämää, mutta tämäkin on lähinnä harrastus, josta ei tuloa tule.Kysymykseen, ”miksi?” Kähkönen ei osaa sen kummemmin vastata kuin ”miksi ei?”Puhtaasta rakkaudesta hevosiin?”Jotain sellaista.”.Nuoret eläkeläiset jakavat Tiihalan pihatotJanne Kähkönen on jakanut eläkeläisensä kahteen tarharyhmään, tammoihin ja ruuniin. Nämä hevoset on aikoinaan kasvatettu suurin odotuksin raviurheiluun. Pekka Liimataisen kasvattaman ruuna Mr Nice Wayn eli ”Veikon” (Mr Nice Guy – Ashley Way, Diamond Way) viime startista on jo aikaa, se on vuodelta 2023. Ensimmäiset kolme vuotta valmentajana hevoskimpassa oli Antti Teivainen, sen jälkeen omistajaksi vaihtui Miia Salminen, joka toimi myös valmentajana vuoteen 2021 ja hänen jälkeensä ruunaa valmensi Anttoni Liianmaa. Sillä on 77 starttia, joista 25:ssä se on ollut kolmen parhaan joukossa, 18 805 euron tienestit ja ennätys 13,1. .Tähtikujan kasvattama 8-vuotias Kenny Star eli ”Keijo” (Armed Hall – Castafiore Jison, Spotlite Lobell) on viimeisin tulokas. Sen kilpailu-ura on vaatimattomampi, ennätys 18,3 ja 10 starttia, joista viimeisin vuonna 2022. Keijo on toiminut myös Vermon ravikoulussa. Viimeisin valmentaja on Sanna Ralli. Matti Patrosen valmennustallista Tiihalaan saapunut Kivisaaren oriaseman kasvatti, 7-vuotias tamma Stoneisle Undine, ”Unna” (Il Villagio – Coup, Coktail Jet) on siirtynyt eläkepäiville aivan tässä hiljattain. Se juoksi kilpaa vielä maaliskuussa. 42 starttia, 5600 euroa ja ennätys 14,6. Västerbo Burberry eli ”Helena” (Brioni – Victoria Rök, Super Arnie) on jo kymmenvuotias. Se tuli neljä vuotta sitten Ruotsista, ja juoksi Suomessa Kristian Lellan valmennuksessa muutaman startin. Västerbo Stuterin kasvatin viimeisin startti on vuodelta 2022, ennätys on 13,7, ja uran tienestit reilut 30 tuhatta euroa, pääosin Ruotsista.

Toimettomaksi jääneillä ravureilla on uusi elämä Janne Kähkösen tallissa

Aiheeseen liittyvää

Uusi elämä

Kommentti: Jos annat valtakirjan, luovut vallasta

Laadukkaat ratsastussaappaat erottuvat massasta ja suutari tietää miksi

Fine Mannersin viimeistelyt sujuneet hyvin – "Kaikki ovat kovia vastustajia, tämä on Elitloppet"