Vermon Multasormi – Kati Korpivaara ehostaa pääradan kukkeaksi suurkilpailuihin

Kati Korpivaaran tapaa ravien aikana lähes poikkeuksetta Vermon varikkoalueelta. Hän on toiminut lähdönjärjestäjänä, varikkoalueenvalvojana, päälähettäjänä, lähettäjänä, eläinlääkärin avustajana, ajanut kasteluautoa ja tehnyt monenmoista tarvittavaa.

"Olen sydämeltäni vermolainen", Finlandia-Ajon ponilähtöjen seppeleitä haastatteluhetkellä sitonut Korpivaara ynnää. "Kaikkea muuta olen oikeastaan tehnyt paitsi ajanut lähtöautoa."

Liki kolme vuotta sitten hänet palkittiin Suomen Hippoksen ja raviratojen toimesta Kuukauden toimihenkilönä. Talvella hänellä tuli 10 vuotta täyteen Vermon toimihenkilötehtävissä.

"Jo sitä ennen vietiin ryhmiä tallialueelle, kun edesmennyt äiti Maiju oli monta vuotta Vermon VIP-emäntänä."

Siinä missä Pekka Korpi on saanut lisänimen Kultasormi, voi Kati Korpivaaraa kutsua Multasormeksi. Hän on se henkilö, joka luo Finlandia-Ajossa ja Derbyssä pääradan ulkomiljööseen kukkean tunnelman.

"Kaikki alkoi siitä, kun aloin laittaa Vermoon kesäkukkia. Ajatus oli saada betonibunkkerimaista aluetta juhlavammaksi", Korpivaara luonnehtii.

Korpivaara asuu Linnan kartanon alueella Seutulassa, joka on Vantaan Kivistön kaupunginosa. Hän asustaa niin sanotussa piikojen talossa, Lustikullassa, jonne hän muutti palattuaan töistä ravitallilta Keski-Euroopasta.

Pihamaalla ei loista suuren kasvihuoneen valot, vaan pääsääntöisesti kukat kasvavat olosuhteiden armoilla noin 400 neliömetrin kattamattomalla etelärinteellä. Koska Finlandia-Ajo ajetaan keväällä, ajankohta vaikuttaa kotimaisten kukkien saatavuuteen. Ulkokukkina toukokuun ensimmäisen viikonlopun tapahtumassa kyseeseen tulevat lähinnä orvokit.

"Tänä vuonna olen tehnyt elämäni ensimmäisen kerran niin, että tulee myös tekokasveja mukaan, jotta saadaan näyttävyyttä", Korpivaara kertoo.

Vermon suurimmilla raveilla on omat värikoodinsa; Finlandia-Ajo on sinivalkoinen, syksyn Suuri Suomalainen Derby puolestaan oranssi.

"Kukkakontti on täynnä oranssia kukkaa, jotka ovat tulossa Derbyyn", Korpivaara kertoo.

Kukkakontilla Korpivaara tarkoittaa hänen Ensio Mäntylältä saamaansa entistä työmaakoppia, josta on tullut kukkien ja seppeleiden sidonnan päämaja.

"Sinapinkeltainen kontti oli ollut kahvihuoneena ja oli Enskalla jouten", Korpivaara taustoittaa. "Nyt toinen puoli kontista on täynnä hyllyjä, joissa kasvaa kukkia kasvatusvalojen loisteessa ja toisessa päässä teen seppeleitä."

Korpivaara kiittää Mäntylää ja painottaa, että isossa mittakaavassa asioiden tekeminen on aina yhteistyötä.

"Ilman ystäviä ja yhteistyökumppaneita mikään ei onnistuisi. Nykyään Hippoksessa työskentelevä Satu Halonen on koulutukseltaan floristi ja hän on monen vuoden ajan auttanut aina edellisenä päivänä, että saadaan kaikki onnistumaan. Ja Kari Savolainen toteuttaa villitkin ideat, kun hän hitsailee kukkakaaria. Kaikki pitää aina mitata, että ne mahtuvat pakettiautooni", Korpivaara naurahtaa.

Usean työn tekemiseen tottuneelle kevytyrittäjälle kukkabisnes on nykyään jo merkittävä osa hänen vuosikelloaan. Kesäisin hän pitää yksityisasiakkaiden pihat kukassa, loihtii kukkakimput häihin ja seppeleet hautajaisiin. Marraskuussa on aika aloittaa kranssien teko talojen ja tallien oviin.

"Jos jotain leikkokukkia jää yli, en anna niiden kuihtua vaan vien kimpun saattohoitokoteihin ja palvelutaloihin. Siellä yllätytään, että kenelle tämä on? Pyydän, että laittakaa yleisiin tiloihin ilostukseksi."

Joulukuussa 2023 Kati Korpivaara sai syöpädiagnoosin. Syöpälääkkeistä johtuen hänelle puhkesi viime syksynä autoimmuunisairaus, joka vaikutti ehtiväisen ihmisen arkeen. Kolmen ja puolen kuukauden ajan liikkuminen tapahtui pyörätuolilla. Korpivaara kertoi sairaudestaan avoimesti sosiaalisessa mediassa.

"Käsistä ja jaloista alkoi irrota ihoa, elimistö alkoi hylkiä sitä", Korpivaara sanoo. "Nyt jalat ovat pikku hiljaa vahvistuneet, että pystyy pitämään kenkiä jaloissa. Joulu 2024 oli ensimmäinen, että en pystynyt tekemään ovikransseja kuin yhden, koska en pystynyt kävelemään. Kaveri kävi sen verran hakemassa havuja metsästä, että sain tehtyä Väreen Emman tallille kranssin."

Elämä on syöpäseurannoissa käyvälle Kati Korpivaaralle aikaa, jonka hän haluaa käyttää hyödyksi. Hevoset ja ravit ovat hänelle kaikki kaikessa.

"En voisi ajatella päivää ilman niitä", Korpivaara kuvailee. "Kun en päässyt kävelemään ja olin kotini vankina, katsoin kaikki Suomen ja Ruotsin ravit. Koska kivut olivat kovat, en saanut nukuttua, joten läppäri oli sylissä ja seurasin öisin Amerikan hevoshuutokauppojakin."

Kati Korpivaara on viidessä hevoskimpassa mukana. Hän määrittelee itsensä ravien suurkuluttajaksi, joka näkisi mielellään Vermon viikonlopussa ison määrän yleisöä.

"Toivon, että kelit olisivat suosiolliset Finlandia-Ajolle, koska siitä tulee varmasti jännä lähtö."