Voitolla vapaalle – Lapin menestysohjastaja Martti Karjalainen muistelee ylivoimavoittoon päättynyttä ajajauraansa

Kesä on kukkeimmillaan Kemijärven Hanhikosken perukoilla. Loputtomalta tuntuvan hiekkatien päästä löytyvät tämän tarinan päähenkilön tilukset. Hevosmies Martti Karjalainen viettää rauhallista ja ennen kaikkea kiireetöntä kesäpäivää.Samaan aikaan Lapin kesäravikaruselli pyörii vinhaa vauhtia, ja moni laji-ihminen ihmettelee tutun nimen puuttumista ohjelmalehtisen sivuilta.”Kuinka moni on lopettanut kuskiuransa lämminveristen avoimessa sarjassa ylivoimavoittoon?” Karjalainen heittää tuttu pilke silmäkulmassa.Toden totta, viimeisin tilastomerkintä kemijärveläisen kuskistatistiikassa on Rovaniemen paikallisravien ykkössija No Limit Royaltyn kanssa marraskuulta 2024. Sen jälkeen häntä ei ole nähty kuskinpukilla, ainakaan kilvanajon tuoksinassa.”Siinä vaiheessa tuli sellainen tunne, että kyllä tämä oli nyt tässä. Ja tuo päätös on pitänyt.”.Martti Karjalainen74-vuotias lappilainen hevosmiesUran statistiikka Heppa-järjestelmän mukaan 4733 kilpailua: 543–499–417Voitti viimeisimmän starttinsa marraskuussa 2024Asuu vaimonsa Pirkon kanssa Kemijärven Hanhikoskella.Loikataan hetkeksi 1970-luvun pyörteisiin. Puoli vuosisataa sitten nuorimies Karjalainen oli auttamassa Hemmo-setäänsä konehommissa. Setä oli innostunut myös hevosista ja mietti kuumeisesti kaupantekoa kahden eri vaihtoehdon välillä. Tässä vaiheessa nuoremman polven edustaja sai kutsumuksen lajin pariin.”Setä hieroi kauppoja Flinkin Raimon kanssa Pohjanpirtissä Kemijärven jääravien jälkeen. Vaihtoehtoina oli kaksi lämminveristä, ja kävimme sitten katsomassa niitä. Minun kehotuksestani hän löi kättä päälle Kurt-nimisestä hevosesta vuonna 1976. Se ori oli upea ilmestys: kullankiiltoinen karva, ja komea kuin mikä”, mies innostuu.”Se olikin aika hyvä ostos, sillä hevonen voitti sen vuoden aikana kaikkineen 13 kertaa.”Karjalaisella ei ollut tuohon aikaan hevosajokorttia, mutta hän hakeutui vastahakoisesti korttikurssille parin tuttavan painostamana. Seuraavana vuonna alkoi katkeamaton kilvanajoputki, joka kesti aina vuoden 2024 loppuun asti..”Ajoin ensimmäiset starttini vuonna 1977. Pääsin tuona vuonna voittamaankin Karugalla, joka oli Kurtin sisko. Se ei tahtonut toimia voltissa, ja kerran kaksipäiväisissä raveissa se poistettiin ensimmäisenä päivänä toimimattomana. Sovimme omistajan kanssa, että seuraavana päivänä ollaan ajoissa liikkeellä ja harjoitellaan volttausta jo pari tuntia ennen ravien alkua. Itse startissa pääsin volttaamaan yksin toisten takana. Tamma pysähtyi kesken kaiken kilpailusuuntaan, mutta odotin rauhassa, että paalun hevoset kiertävät viimeisen volttikierroksen. Lopulta päästiin matkaan, ja voitin vielä ylivoimaisesti sen lähdön.”Ajettuja startteja on Heppa-järjestelmän mukaan reilut 4700, joista voittoja 543. Todellisuudessa molemmat lukemat ovat suuremmat, sillä laskuista puuttuu useita Ruotsin ja Norjan kilpailuja.”Esimerkiksi vuonna 1998 voitin omalla valmennettavallani My Butterflyllä suurkilpailun karsinnan ja finaalin. Hevonen tienasi yhteensä 27 000 markkaa, ja voitti kyllä helposti”, Karjalainen muistelee..Kuinka moni on lopettanut kuskiuransa lämminveristen avoimessa sarjassa ylivoimavoittoon?Martti Karjalainen.Elämän hevosesta kysyttäessä vastaus tulee ilman suurempaa pohdintaa. Tuure Imponen voitti 10 markan varsa-arvalla Orly-nimisen oriin, jonka menestyskulku haki aikanaan vertaistaan. Se otti uransa aikana 78 voittoa, joista Karjalainen ajoi 73. Hevonen oli kausina 1984, 1985 ja 1987 valtakuntamme eniten ykkössijoja kahminut lämminverinen.”Se oli pieni ori, täysikasvuisena vain 152 senttimetriä korkea, mutta juoksupäätä löytyi. Virtaa hevosella riitti, mutta ei se ollut silti paha luonteeltaan. Oikeanlaisen kengityksen löytäminen oli aluksi hankalaa. Sain ehdotettua Tuurelle, että kokeillaan kasvattaa pidemmät kaviot ja laitetaan alumiinikengät alle. Hän taivasteli ensin, että voi mitkä Mikki Hiiri -kaviot. Mutta tulosta alkoi tulemaan.”Yksi ikimuistoisimmista ykkössijoista tuli maamme pääradalla marraskuussa 1986.”Ajoin silloin ensimmäisen kerran Vermossa kilpaa. Tuure ehdotti, että lähdetäänkö reissuun, eikä sitä tarvinnut kauan miettiä. Meillä oli Kemijärvellä jo täysi talvi, ja oriilla tietysti hokkikengät alla. Vermossa oli sula maa, ja siinä pyöri pelimiehiä ihmettelemässä, että noillako kengillä ajetaan kilpaa. Sain paikan toisesta ulkoa, ja Orly voitti vaivatta tienaten 13 000 markkaa. Ainakin pitopuoli oli kunnossa.”.Myös Kemijärven raviyhdistyksen toiminnassa miehellä on ollut sormensa pelissä. 1980-luvulla hän toimi puheenjohtajana kolmen vuoden ajan ja oli merkittävässä roolissa jo nykyisen raviradan rakennusvaiheessa.”Siitä rakennustyöstä täytyy antaa iso kunnia konemiehille, jotka talkootyönä tekivät kovan urakan. Silloinen puheenjohtaja Matti Poikajärvi sai homman toimimaan täydellä teholla. Hän osasi vetää juuri oikeista naruista ja piti tärkeää talkoohenkeä yllä. Eihän tuota rataa olisi vieläkään ilman talkoolaisten panosta”, Karjalainen muistuttaa.”Siihen aikaan rahankäyttö täytyi miettiä tarkkaan. Nytkin tilanne vaikuttaa siltä, että edessä on lajin osalta tiukkoja aikoja. Hyvää yhteishenkeä tarvitaan, eikä ainakaan keskinäisellä nahistelulla saada mitään asioita eteenpäin.”Ympyrä on sulkeutunut, ja nykyään päivät kuluvat konehommien sekä kengitystöiden parissa.”Olen tehnyt kaikenlaisia keikkahommia Peltoniemen Koneelle. Pääosin ne ovat sellaisia sopivia kaivuritöitä. Sanoin Peltoniemen Pasille, että voin tehdä jotain pieniä juttuja tarvittaessa, mutta älä laita eläkeläiselle mitään suurta urakkaa”, Karjalainen naurahtaa..”Olen käynyt myös paikallisten hevosihmisten hiittiapuna ja kiertänyt kengittämässä silloin tällöin. Muutama on kysynyt edelleen ajamaan kilpaa, mutta ajattelin antaa nuorempien hoitaa sen homman. Suhdanteet muuttuivat, kulut nousivat ja ajokkien määrä väheni, joten päätökseen vaikutti monta pientä asiaa.”Ravien seuraamista hän ei ole kuitenkaan lopettanut, pikemminkin päinvastoin. Kotimaan kilvanajojen lisäksi myös Ruotsin ravit kiinnostavat.”Meillä on tapana soitella Kontion Jorman kanssa melko usein. Siinä on mukava ja kansainvälinen mies, jonka asenne on kaikin puolin hieno. Hänen edesottamuksiaan tulee seurattua erityisen tarkasti. Kyllä minulle Hevosurheilukin kannetaan joka viikko, joten lajia seuraan edelleen päivittäin.”Ensilumen saapuessa sukset saavat jälleen kyytiä.”Minulta kuvattiin aikanaan selkä, ja lääkäri sanoi, ettei leikkausta tarvita. Ainoa kehotus oli lisätä liikuntaa, ja sen olen tehnyt. Viime talvena hiihdin vain 1450 kilometriä, mutta sitä edellisenä tuli 3000 kilometriä täyteen. Kun lähden hiihtämään, niin sivakoin aina sen 25 kilometriä päivän aikana. Siitä on tullut sellainen mukava tapa. Syksyllä teen pitkiä kävelylenkkejä metsäteillä ja kesäisin on sitten puuhommia. Täytyy yrittää pysyä liikkeessä.”.Elämän hevosetMartti Karjalainen nostaa uransa merkittävimmät hevoset valokeilaan.Tarinassa jo aiemmin mainittu Orly oli eittämättä Martti Karjalaisen uran tärkein hevonen. Voitokkaan oriin lisäksi hän nostaa muutaman merkittävän nelijalkaisen parrasvaloihin.”Petsamon Tundra oli jo varsana oikein hyvä kilpahevonen ja kilpaili minun valmennuksessani. Se pääsi esimerkiksi kolmevuotiaana Tornio Racingin finaaliin. Ajoin toisesta karsinnasta finaaliin myös Kunnarien omistaman Empress Delvinan. Valitsin Delvinan finaaliajokikseni, ja Tundraa ajoi Iivarin Markku. Otin omalle ajokilleni ykkösradan, mutta se oli jälkikäteen ajateltuna virhe. Siiveke oli osunut kerran aiemmassa startissa tamman turpaan, ja se aristeli ykköspaikalta lähtemistä sen verran, että otti laukan. Petsamon Tundra puolestaan kiri kolmanneksi ja tienasi 18 000 markkaa. Se olisi saattanut jopa voittaa, mutta ruotsalaiset nostattivat hevosta loppumatkasta.”.Kovalla voittoprosentilla kilpailleen My Butterflyn kanssa kuviot olivat kaikille osapuolille selvät.”Talvet se vietti kotonaan Kirkkoniemessä Norjassa, mutta kesät täällä minun tallissani. Hevonen juoksi kaikkineen 105 starttia, joista tuli 34 voittoa. Se oli hyvä kilpatamma, eikä koko uralla tullut yhtään hylkyä.”Suomenhevosista maininnan saa urallaan 20 täysosumaa ravannut Tumman Taika.”Se oli vauhdikas hevonen, mutta laukkojakin tuli. Tamma ei ollut kaikista helpoin tapaus, ja sellaiset jäävät monesti mieleen. Tuollainen määrä ykkösiä kertoo kuitenkin jotain hevosen hyvyydestä.”Myös jossitteluille on jäänyt sijaa. Ehkä suurin yksittäinen jälkipeli syntyi Petsamo Valleyn kohdalla.”Hevonen oli hyvässä iskussa, ja meni Markku Niemisen talliin valmistautumaan Derby-karsintaan. Teivaisen Antti ajoi karsinnassa, ja kerroin hänelle etukäteen, että sillä saa kyllä halutessaan keulapaikan. Sitä ei kuitenkaan kestä ottaa kovasti kiinni varsinkaan alkumatkasta. Tamma avasi johtoon, ja Antti otti kiinni antaakseen keulat suosikille. Sitä hevonen ei kestänyt vaan laukkasi hylkäykseen. Sanoin hänelle lähdön jälkeen, että tavallisia lähtöjä ajetaan joka päivä, mutta Derbyyn pääsee vain kerran. Se oli harmillinen juttu”, Karjalainen vahvistaa.”Oikeastaan mikään muu suurkilpailu ei ole jäänyt sen suuremmin harmittamaan. Eniten kaihersivat sellaiset ajot, joissa tuli tehtyä väärä valinta siinä hetkessä, kun ratkaisut piti tehdä salamannopeasti. Mutta sellaistahan se kilvanajo on.”

Voitolla vapaalle – Lapin menestysohjastaja Martti Karjalainen muistelee ylivoimavoittoon päättynyttä ajajauraansa

Aiheeseen liittyvää

Kari Alapekkalalla kaksijakoinen viikko – uusi kiinnostava tulokas talliin ja hämmentävä poisjäänti Bodenista

50-vuotias Tuija Rosenqvist ei ole mielestään rämäpää – kenttäratsastaja ja valmentaja haluaa kehittää osaamistaan

Petri Tarrimaa suoritti A-valmentajakurssin Ruotsissa – "Kun olimme nuoria, ammattivalmentajan homma oli kaikkien unelmatyö"

SM-kisoissa nähdään huippukunnossa oleva Ville Vaurio, joka on tehnyt löydön