Erkki Laihoaho 80 vuotta – suomenhevosia seuratessa syttyy
Kotitilaltaan Haimoosta käsin operoinut Erkki Laihoaho muistetaan suomenhevosistaan. Ensimmäinen erityisen hyvä niistä oli nimeltään Suikeli.
”Se oli niin temperamenttinen hevonen, että kaateli itseään harjoituslenkillä. Sillä oli hyvä omistaja, taksiautoilija Erkki Virta, joka piti meillä kolmeakin hevosta samaan aikaan”, Laihoaho sanoo.
Laihoaho oli itsekin ammattiautoilija, jonka kuorma-auton kyydissä kulki kananmunia ja -rehuja Helsinkiin ja Varsinais-Suomeen. Noin 55-vuotinen työura käsitti myös viljan ja heinän viljelyä.
”Vähän tehtiin myyntiinkin, ja siinä ohessa peltoja käytettiin hevosten treenaamiseen”, Laihoaho naurahtaa.
”Ensimmäiseksi kun lähti hevosella liikkeelle, piti maantie ylittää”, hän sanoo tilastaan, jonka halki kulki yleinen tie. ”Jo pikkupoikana opin ajamaan työhevosilla pellolla. Isä ei ollut ravihevosten perään, mutta isoisä Vihtori Laihoaho oli. Hän oli hevoskauppias.”
Kovimpaa Laihoahon valmentamista hevosista pääsi Voken Poika, 23,8a ja esimerkiksi Tinurin Tähdestä tuli isänsä Tinurin nopein jälkeläinen ajalla 28,0a.
Tamma J.P. Sirotar muodostui Laihoaholle erityisen rakkaaksi.
”Se oli kaikkein parhaita, syntynyt tässä kotona ja meni 26:n vauhteja, teki muutaman varsankin. Se oli kilpahevosena suhteellisen hyvä, meni ravia ja jaksoi mennä. Siinä oli kaikki ravurin meiningit.”
Sittemmin kotitila on myyty, ja Erkki ja puoliso Arja asuvat Vihdin kirkonkylällä. Erkki liikkuu paljon, ja Parkinsonin tauti on pysynyt ojennuksessa lääkityksellä.
Uudenmaan hevosenomistajien yhdistyksen Ulhon hallituksessa Laihoaho vaikutti 18 vuotta. Raveja hän seuraa yhä tiiviisti päivittäin.
”Erityisesti kiinnostun, jos tulee suomenhevoslähtöjä.”
