Harri Ståhlberg 70 vuotta – koko elämä hevosten kanssa

Maailmaa nähnyt Harri Ståhlberg on edelleen aktiivinen hevosharrastaja.

"Koko elämä on mennyt hevosten kanssa, ja alkujaan kiinnostus lajia kohtaan on isältä perittyä. Käyn edelleen yhdellä tallilla aktiivisesti hevosia hoitamassa ja auttamassa muutenkin. Hevoslähtöistä elämää on eletty", Stålhberg kertoo.

Oppia tuli jo nuorena poikana kotona, ja hevosala vei myös opiskeluvalintojen suhteen mennessään.

"Ypäjän Hevostalouskoulun kävin, ja sen jälkeen aloitin Ypäjäjällä 1974 silloisella Valiotallilla hommissa. Aika nopeasti tuli jälkikäteen ajateltuna se kaikista kovin juttu uralla eteen. Erik Skutnabbin vinkistä pääsin Timo Evelle yhdeksi talveksi töihin. Charme Asserdal oli tehnyt jo hyvän kolmevuotiskauden alle, ja pääsin treenaamaan sitä loppuvuodesta 1976, ja siitä seuranneen talven."

Talvella 40 vuotta sitten Harri Stålhberg ei vielä tietenkään voinut tietää, millaisen hevosen kärryille hän pääsi. Seuraavina vuosina Charme Asserdalista tuli kansansuosikki ja kansainvälinen tähti.

"Olin parikymppinen kaveri, ja ajoin Charmen kanssa harjoituksia Timo Even tarkkojen ohjeiden mukaan. Siinä ajettiin talvi peruskuntoa, eli pitkiä lenkkejä rengas perässä. Talvitreenien jälkeen meni pari viikkoa, niin Charme Asserdal voitti Heikki Korven ohjastamana", Ståhlberg muistelee.

Kului reilu vuosi, ja Harri Stålhberg alkoi haaveilemaan pidemmästä reissusta rapakon taakse.

"Kesällä 1977 teki mieli lähteä Timo Yli-Panulan kanssa Amerikkaan. Skutnabb lupasi järjestellä asioita ja kysyi, tulisinko siksi aikaa hänelle hommiin. Yli-Panula lähti lopulta Amerikkaan, mutta itse taisin jänistää ja totta puhuen olin siinä kohtaa ylirakastunut. Olin sitten 10 vuotta Skutnabbin tallilla Suomessa töissä. Pekka Yli-Houhalalla taisi olla vähän sama homma, olimme molemmat Tikkurilan poikia”, Ståhlberg nauraa.

Stålberg jatkoi Skutnabbin mukana Ranskaan, jossa vierähti reilu vuosikymmen.

"Mentiin sinne vuonna 1986. Siihen aikaan ei Ranskassa ollut lainkaan kottikärryjä talleilla. Hevoset eivät olleet jalostuneet samalla tavalla jenkkityylisiksi kuin mitä nykyään. Eikä ollut kärryissä sivuaisoja, mutta putseja oli jos jonkunlaisia, että saatiin hevoset ravaamaan. Olihan se erilaista muutenkin, ja ajotavat olivat turhan rajuja. Ranskassa keskityin pääasiassa varsoihin. Siellä vietetyn 14 vuoden aikana pääsin ajamaan yhden voitonkin. Se jäi siitäkin mieleen, että keli oli erityisen huono", Stålhberg nauraa.

Suomesta löytyi 2000-luvulla vielä kaksi hieman erilaista työympäristöä. Ensimmäiseen liittyivät hevoset, mutta työuran viimeinen pesti ennen eläkepäiviä oli tyystin erilainen.

"Vuonna 2003 Hevosurheilussa oli ilmoitus vuoden määräaikaisesta opettajan paikasta Harjun oppimiskeskuksessa. Pääsin taloon sisään, opiskelin opettajaksi ja olin 15 vuotta Harjussa opettajana. Olen hankkinut matkan aikana myös valmentajan ammattitutkinnon, ja opiskellut kengityssepäksi. Se homma pitikin nuorempana leivässä ja jos tarvitsi lisätuloja, piti vain hikoilla enemmän", Stålhberg nauraa.

“Sitten vielä vuonna 2018, 61-vuotiaana, sain mahdollisuuden toimia viisi vuotta suntiona Haminan seurakunnan palveluksessa. Kun matkaa kokonaisuudessaan miettii, niin hevonen on tärkeänä kaverina tuonut jaksamista maailmaani. Kaikki murheet unohtuu, kun pääsee hevosten kanssa touhuamaan. Siinä pysyy itsekin kunnossa."

Harri Ståhlberg viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä, ja suuntaa tallille hevosten pariin.