Marja-Leena Vanhalakka 70 vuotta: Salpalinjalta Kuninkuusraveihin
Marja-Leena Vanhalakan kotona Hurtanmaalla seurataan aktiivisesti raveja, vaikka viimeisin hevonen myytiin vuosi sitten. Asuinrakennus on alun perin tehty Suomen itärajan puolustuslinjaksi rakennetun Salpalinjan vartiotuvaksi.
"Tankkiesteet on vieläkin ja bunkkeri lähellä", Vanhalakka sanoo.
Kuninkuusraveihin hän pääsi kahdesti äitinsä Annan omistamalla kotikasvatilla Tuulenpuuskalla. Se ylsi Vermon Kuninkuusraveissa 1992 kokonaiskisassa viidenneksi, vuosi sen jälkeen kotiradalla Lappeessa sijoitus oli kahdeksas. Alisuorittamisen syy löytyi kurkusta.
"Vermon kolmellatonnilla jäi mielikuva, että oltaisiin voitu olla korkeammalla, jos Roihan Pekka ei olisi niin paljon katsellut selkiä", Vanhalakka sanoo.
Hänen itsensä vuonna 1992 ohjastama lyhyen voltin aika 23,8 oli siihen aikaan kautta aikain kovin naisen kylmäverisellä ajama tulos.
"Läksin vielä lopussa kääntelemään johtavan selästä ulos. Siihen meni ehkä kymmenys", Vanhalakka naurahtaa.
Lämminverikasvateista Bel Salomon juoksi kolme perättäistä lauantain 65:n voittoa.
"Itse asiassa neljännenkin, mutta se sarja ei ollut 65-kohteena. Niistä voitoista on muistona siskon teettämä taulu Hevosurheilun kannesta (HU11.12.1991)."
Karjakkokoulutuksen Harjussa käynyt Vanhalakka oli tovin sahalla töissä, kuten miehensä Paavo Nurkka. Eniten puoleensa ovat kuitenkin vetäneet kotitilan työt rakkaine hevosineen. Parhaimmillaan hevosmäärä nousi kaksinumeroiseksi.
"Innostus hevosiin oli kova. Hevostenpidossa oli sekin hyvä puoli, että se pisti liikkumaan", Vanhalakka ynnää. "Hevoset tarkoittivat miulle ihan kaikkea."
Ensimmäisellä hevosellaan Semulla tekemänsä rahdinajon jättämät jäljet tuntuvat Vanhalakan selässä edelleen ja molemmat lonkat on leikattu.
"Olen koittanut miehelle puhua, että jos vaikka jonkun siitostamman laittaisi, mutta aika todennäköistä on, että lähiaikoina ei hevosta oteta. Vaikka aktiiviura on takana, joka ilta meillä on ravit näkyvissä ja kovasti ollaan kiinnostuneita."
