Marjut Stenberg 70 vuotta – Suorasanainen eläinlääkäri tuntee asiakkaansa ja heidän hevosensa

Vihtijärven rannalla praktiikkaansa harjoittava Marjut Stenberg kuuluu niin sanotun vanhan koulukunnan arvostettuihin eläinlääkäreihin. Stenbergin hyvin tuntevat luonnehtivat häntä tarkaksi, jämptiksi ja perusteelliseksi, mutta myös hyvin saavutettavissa olevaksi. Vihdin seudun hevosihmisille puhelias Stenberg on ollut tärkeä tuki ja turva jo yli 40 vuotta.

"Jo vuonna 1980 hoitelin hevosia Vihdin kunnaneläinlääkärin sijaisena, ja vuonna 1982 valmistuin", Stenberg täsmentää.

Raviurheilun nousuaikaan Marjut oppi tuntemaan Hippoksen pääsihteerin Matti Mahlamäen rinnalla kaikki ravijohtajia myöten.

"Siihen aikaan ravijuhlat olivat oikeita juhlia ja niitä oli koko ajan", Marjut luonnehtii.

Hän eli läheltä esimerkiksi Blue White Trottersin huippuravureiden kulta-ajan ja nautti ihmisiä pullollaan vellovista katsomoista. Siksi häntä surettaa, kun nykyään hyvissäkin raveissa voi olla etusuoran varrella vain kourallinen katsojia.

"Aina mä katson, paljonko on väkeä. Siitä tulee paha mieli, kun näkee vain ne kaksi ihmistä etusuoralla."

Alkujaan Marjut Stenberg (os. Lindberg) on Helsingin Vallilan tyttöjä. Hänen hevosurheilu-uransa otti sytykettä kävelymatkan päässä kotoa sijainneelta Käpylän raviradalta jo 5-vuotiaana.

”Mulla on valokuvia, kun olen katselemassa 2-vuotiaana Vallu Anderssonin suomenhevosia. Kuvissa siskot seisovat järkyttyneenä vieressä, kun katselen hevosia niin läheltä. Siskot pelkäsivät niitä", Marjut selvittää perusteelliseen tyyliinsä.

Ensimmäisen hevosensa Okun hän hankki 18-vuotiaana ylioppilaslahjaksi saamillaan rahoilla. Hevosen osto tapahtui kimpassa samassa talossa asuneiden siskosten Eila ja Helka Kareisen kanssa.

"Siihen aikaan kolmasosa vanhaa työhevosta maksoi 1000 markkaa, joka oli ajokortin hinta. Vanhempani joutuivat antamaan periksi, kun kinusin hevosen osuutta. Olin ovela, sillä tiesin, että saan ajokortin myöhemmin", Marjut nauraa.

Haimoossa asuessaan Marjut Stenberg oli keskeinen osa silloisen miehensä Lars-Erikin valmennustallia, josta käsin kilpaili useita eturivin lämminverisiä, kuten Lass Zefyr, Isn't It Pacha ja Ladakh Jiel. Jälkikäteen Marjut on päivitellyt, että on uskomatonta, kuinka paljon hyviä, menestyviä hevosia tallissa olikaan. Tallin tammoista jaksava BWT Princess voitti Tammavaltikan ja suomenhevosista Tinuri osallistui kuninkuuskisaan.

Marjutin elämän hevosesta ei ole epäilystäkään, se oli ori Riding Sponsor. Hän oli ihastunut jo sen isään Ideal du Gazeauhun Vermon vierastallissa, kun se oli hiitillä ennen voittoisaa Kultakenkä-starttia. Hän oli suunnitellut tuovansa tammansa yöllä Vermoon ja astuttavansa sen Ideal du Gazeaulla salaa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Ideal du Gazeaun Riihimäellä syntynyt poika Riding Sponsor tuli Stenbergien talliin puolivuotiaana varsana emänsä alta. Jussi Kynsilehto oli ensin ostanut sen emän Menaciouksen Yhdysvalloista, myynyt sen Osmo Vuoriselle ja ostanut sitten varsan emänsä mahaan.

"Riding Sponsor oli luonteeltaan niin mahtavan hieno hevonen. Se jäi meille treeniin, vaikka sen piti mennä Korven Pekalle, mutta en antanut. Sanoin Kynsilehdolle, että se jää tänne", Marjut sanoo vakuuttavasti.

Kynsilehdon ei tarvinnut katua eläinlääkärin päättäväistä kehotetta. Riding Sponsor voitti kaksi Suomen mestaruutta ja oli ensimmäinen Suomessa syntynyt Pariisin valloittaja. Menestysvuosien innoittamana omistaja käytti sitä treenissä Ruotsissa ja Suomessa se kilpaili vielä Pekka Korvelta. Siitoksessa se palveli Stenbergeiltä käsin, ja Marjut oli sen matkassa oriin kuolemaan asti.

Eläinlääkärinä Marjut Stenberg näkee kuolemaa ja syntymää, joista jälkimmäinen inspiroi häntä uudelleen ja uudelleen.

"Siitoshommasta ja tammahommasta tykkään kaikkein eniten. Sehän on kivaa, koska siinä näkee työn tuloksen", Marjut sanoo. "Kun tamman siementää kesällä ja jos se on loppukesästä tiine ja seuraavana vuonna syntyy varsa, siinä saa ikään kuin työn valmiiksi. Olen jo siementänyt tammoja, kun Suomessa ei ollut yhtään ultraäänilaitetta."

Eläinlääkäriydessä hän näkee tasoja pintaa syvemmällä.

"Onhan se silleen, että on valtavan hienoa hoitaa hevosia ja auttaa niitä. Koen sen jotenkin omituisesti niinkin, että yhtä paljon autan omistajia, koska heillä on huoli ja murhe hevosestaan. Tykkään hevosista hirveästi, mutta tykkään myös asiakkaista tosi paljon. Jos hevonen on kipeä, haluan mennä paikalle. Ihmiset tietävät, että jos mä vain pystyn, mä tuun. Koen olevani kuin entisajan kunnaneläinlääkäri tai kätilö, joka hoiti koko perheen ja tunsi kaikki. Mulle ei tarvitse selittää, kenestä tai mistä hevosesta on kysymys, tiedän kyllä. Osa asiakkaistani on jo neljättä polvea."

Pitkäaikaista toimintaa hevosalalla kuvastaa, että Loviisan kesäraveissa Marjut Stenberg toimi kilpailueläinlääkärinä yhtäjaksoisesti yli 40 vuoden ajan ilman, että yhdetkään ravit olisivat jääneet välistä.

Luonteeltaan Marjut Stenberg on ihminen, joka sanoo, mitä ajattelee.

"Kerran sanoin yhdelle ihan viattomana, että ajattele kuinka kauheaa se olisi alkaa hoitamaan vieraiden ihmisten hevosia. Hän alkoi nauraa ja sanoi, kuule Marjut, sitä suurin osa eläinlääkäreistä tekee."

Koska niin monet ihmiset ovat Marjutille tuttuja, hän ei koe menevänsä töihin vaan mieltää lähtevänsä käymään tuttujensa luona.

"Ajattelen, että menen ihmisten luo, juttelen heidän kanssaan ja teen samalla työt. Siinä tulee hevoset hoidettua samalla."

Nyt seitsemänkymppinen Marjut Stenberg ei mieti kutsumusammatissa toimimisen lopettamista. Varsomiset, ähkyt ja haavat pitää hoitaa, kuten aina ennenkin.

"En mä tunne itseäni vanhaksi. Sitten voi juhlia, kun täyttää sata vuotta."