Mika Lintilä 60 vuotta: ”Tämä aika vaatii yhtenäisyyttä”
Aktiivista ravien ja hevostalouden seuraamista, sitä kuuluu keskustalaisen kansanedustajan Mika Lintilän arkeen edelleen.
Hevosalan tuoreet kuulumiset ovat vankasti Lintilän tiedossa. Tämä käy pikaisesti ilmi, kun haastattelua tehdään eduskuntatalon kahvion takana seinien väristä nimensä saaneessa keltaisessa huoneessa.
”Vermossa olin, kun Massimo Hoist aloitti kauden. Hyvin tarkasti seuraan, aina kun mahdollista on”, Lintilä sanoo ja pui edellisillan Joensuun ravien voittajia.
Siitä on liki kymmenen vuotta kun Mika Lintilä jätti Suomen Hippoksen puheenjohtajuuden hänen tultuaan valituksi elinkeinoministeriksi Olli Rehnin työn jatkajaksi. On Toholammin miehen aika peilata aikaansa keskusjärjestön johdossa.
”Jokaisessa ajassa on omat haasteensa. Muistan hyvin, kun Niskasen Jukka oli tehnyt sormiharjoituksia Exceliin, miten starttihevosten määrä tulee vähentymään. Se tunnistettiin jo silloin, mutta en tiedä, olivatko silloin tehdyt toimenpiteet liian vähäisiä”, Lintilä toteaa profetiasta.
Lintilän puheenjohtaja-ajan 2008–2016 jatkoksi toteutui pelimarkkinakentän uudelleenjärjestäytyminen vuoden 2017 alussa, kun Fintoto, RAY ja Veikkaus yhdistyivät uudeksi Veikkaukseksi.
”Silloinhan me laitettiin peliyhtiöt yhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että se oli oikea ratkaisu. Oltiin pikkaisen puun ja kuoren välissä Suomessa koko pelialalla. Kyse oli siitä, että EU:ssa alettiin kyseenalaistaa meidän pelimonopolia. Sillä saatiin blokattua se ja saatiin EU:sta puhtaat paperit. Kaikilla oli kuitenkin jo silloin tiedossa, että jonain päivänä monopoli tulee murtumaan.”
Hevospelaamisen siirtymistä kilpailtuun lisenssimarkkinaan kesällä 2027 Lintilä ei halua nähdä uhkana.
”Se on mahdollisuus, mutta vaikea mahdollisuus. Olen sitä mieltä, että oli Hippokselta oikea ratkaisu tehdä ATG:n kanssa sopimus ja lähteä eteenpäin oman yhtiön kautta. Väitän, että toinen vaihtoehto olisi ollut hitaan kuihtumisen tie. Pitää kuitenkin mieltää se, että pari seuraavaa vuotta tulevat olemaan hyvin haasteellisia.”
Hän tiedostaa ison kuvan hevostaloudessa ja sen, että tärkeintä varsinkin astutuskaudella on usko lajin tulevaisuuteen.
”Nyt pitää vaan laittaa jäitä päähän”, Lintilä sanoo. ”Pikkuisen huolestuneena olen katsonut tätä joillakin radoilla eri muodoissa tapahtunutta kuplimista. Tämä aika vaatii nyt sitä, että ala on mahdollisimman yhtenäinen, koska olemme muutamat vuodet tekemisissä vähenevän rahan kanssa.”
Hippoksen puheenjohtaja-aikanaan Lintilä kiersi useissa eri ravimaissa, oli UET:n hallituksessakin, ja näki varoittavia tapahtumakulkuja muualla Euroopassa.
”Saksaan tuli kaksi kattojärjestöä ja koko ala käytännössä hajosi. Hollantikaan ei ole mikään menestystarina. Kaikissa näissä on sama tilanne, että hajoaminen on alkanut sisältä.”
Mika Lintilä rauhoittelee hevosalan toimijoita ja peräänkuuluttaa moninaista yhteistyötä.
”En koskaan ymmärrä keskustelua amatöörit vastaan ammattilaiset. Kaikkia tarvitaan ja kaikkia tulee arvostaa. Alan tulee arvostaa itseään. Ellei sitä tapahdu, kuka sitten arvostaa? Jos joku kuvittelee, että jostain tulee pikavoittoja, että myydään jollekin peliyhtiölle luvat, että vain te saatte pelata meidän radalle, pitää aina muistaa, että Hipposhan voi aina tuhota ne luvat.”
Uuden hevosasetuksen voimaantulo on joissakin kotitalouksissa aiheuttanut sen, että ainoasta hevosesta on luovuttu. Asetus on kentällä koettu byrokratian lisääntymisenä taloudellisesti hankalana aikana.
”Katselen aika synkin silmin rajoitteita, jotka tulevat alalle kun tiedämme, että mistään ei ole tulossa tukkoa rahaa. Enemmän pitäisi pyrkiä luomaan esimerkiksi edellytyksiä, että ratojen omaa toimintaa palkittaisiin. Nyt pitäisi täikammalla käydä läpi kaikki ne asiat, jotka ovat tällä hetkellä esteenä sille, että ratojen omaehtoinen varainhankinta ei vaikuttaisi tukimäärään. Olen useamman kerran käynyt keskustelua valtioneuvoston puolelle siitä, että tämä pitää käydä läpi”, Lintilä sanoo.
Vaikeimmaksi hetkekseen Hippoksen puheenjohtajana hän nimeää sen, kun 12 vuotta toimitusjohtajana työskennellyt Pekka Soini piti irtisanoa tehtävästään vuonna 2015.
”Se miten se hallituksessa tapahtui, siitä jäi haavaa mulle. Pekka oli hyvä toimitusjohtaja, mutta totta kai, jos linja on kova, niin kaikki eivät aina tykkää. Pekan kanssa ollaan hyviä kavereita ja edelleen melkein päivittäin yhteyksissä.”
Kansanedustajana Lintilä on vaikuttanut vuodesta 1999. Valtioneuvostossa hän on itse toiminut yli kuusi vuotta ensin työ- ja elinkeinoministeriössä sekä sittemmin valtiovarainministeriössä. Hän miettii, miten valtakunnan politiikka eroaa ravipolitiikasta.
”Ehkä se eroaa siinä, että täällä edustajien kesken keskustellessa ravipolitiikka on aika yksimielistä. Kentällä löytyy erilaisia näkökulmia riippuen siitä, missä ollaan. Siis sympatiat on vahvat, mutta sehän ei riitä. Tarvittaisiin rahaa kassaan”, Lintilä sanoo. ”Se on vielä sanottava, että en ole koskaan halunnut sotkea puoluepolitiikkaa ja hevospolitiikkaa. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei pidä mennä hyvää lajia pilaamaan puoluepolitiikalla.”
Lintilä tunnistaa, että tällä hetkellä keskustelu hevosalalla on rahavetoista.
”Se on ymmärrettävää. Alalta leipänsä saavien pitää saada se leipä, mutta raha ei voi olla ainoa määrittävä tekijä. Ala kantaa itse johonkin asti. Siinä kohtaa, missä ala ei enää itsessään kanna, siinä rahan pitää kantaa kuilun yli. Vähän aikaa syödään hapankaalia, mutta sitten leivän päälle tulee makkaraakin eikä pelkästään hevosista.”
Entä olisiko europarlamenttiin pyrkivä Lintilä käytettävissä, jos Hippoksen puheenjohtajaksi vielä kysyttäisiin?
”Never say never, mistä sitä koskaan tietää. Olen mä sen verran hullu, kun tätä olen 50 vuotta jollain tavalla harrastanut.”
Oman raviurheilunsa alkupisteeksi Mika Lintilä nimeää Vaasan Kuninkuusravit 1971.
”Silloin 5-vuotias Mika sai ensimmäisen kerran broileria. Se oli täysin käsittämätön asia maalaispojalle, ei meillä sellaista koskaan ennen ollut”, Lintilä muistaa.
”Myöhemmin sitä istuttiin Halsuan Miljoonaraveissa katsomassa, kun Vieterit ja Ollet juoksivat kilpaa. Ja Toholammilla meillä oli jääravit, jossa erikoisluvalla kortin saanut nuori Aki Antti-Roiko yritti ohjastella. Jäällä oli 20 senttiä vettä.”
Ravireissuja hän teki nahka- ja valjasliikkeen yrittäjän Matti Saarisen Transitin kyydissä ja autteli tuotteiden esillepanossa.
”Soitin aina, että pääseekö kyytiin. Muistan, että mulla tuli jo silloin yli 50:t ravit vuodessa”, Lintilä sanoo ja mainitsee nuoruuden suosikikseen tamma Jixyn.
Sukulaisuussuhteistaan käytännön raviurheilijoihin Lintilä huomauttaa, että hän on Tapio Perttusen pikkuserkku.
”Se on varmasti helppo uskoa, kun molemmat olemme tällaisia hiljaisia, vaatimattomia ja syrjään vetäytyviä tyyppejä”, Lintilä vitsailee.
Ymmärrys hevosenomistajuudesta alkoi lisääntyä eduskunnassa. Edesmennyt poliitikko ja maanviljelijä Nils-Anders Granvik Kruunupyyn Småböndersistä houkutteli Lintilän hevoskimppaan eduskunnan lukusalissa.
”Nils-Andersia kohtaan minulla on suuri arvostus. Hän opetti minulle, että Mika, älä koskaan pidä huonoa hevosta, sinulla ei ole varaa siihen. Siitä ohjeesta on tullut välillä lipsuttua”, Lintilä toteaa.
”Hän oli minulle oppi-isä omistamiseen ja hevosiin syvemmälti. Kun tietää, miten vaikea tilanne kasvattajilla tänä päivänä on, määrällisesti pienenä kasvattajana Nils-Anders oli hyvä esimerkki, miten pienikin voi pärjätä pitkillä kasvatuslinjoilla.”
Yhdessä Granvikin kanssa omistettu Super Arnien tytär Louise Småbo juoksi vuonna 2000 Tammakriteriumin voittajaksi ja teki Lintilälle kaksi kasvattiakin.
”Louise Småbosta voi kai sanoa, että se oli elämäni hevonen. Se oli sen uran seitsemäs startti, kun voitettiin Tammakriterium. Todella hyvä tamma, luonnetta oli.”
Lintilä on tykännyt kimppaomistamisesta. Viime vuosien porukkahevosista Payet saavutti voittoja kultadivisioonatasollakin.
”Kyllä niitä hevosia on vähän liikaakin. Yleensä se menee niin, että Hietakankaan Esa soittaa, että nyt olisi helvetin hyvä hevonen myytävänä. Toki ’Sanna’ on jo sanonut, että Lintilää ei enää oteta porukkaan, kun yhteisten hevosten kanssa ei meinaa onnistua”, hän hymähtää.
Tämän hetken kimpoista Lintilä mainitsee kaksi nuorta nimeä, Edward Snipesin täysveljen, kolmevuotiaan Isaac Snipesin Juha Utalalta ja nelivuotiaan Vieskerin ja I.P. Vipotiinan tyttären I.P. Helmen Jani Ruotsalaiselta.
”Niitä on mielenkiintoista odottaa”, Lintilä sanoo. ”Yksi asia mikä tätä alaa kantaa eteenpäin, on nimenomaan hevonen itse.”
Merkkipäivä osuu keskiviikolle, jolloin Mika Lintilä aikoo mennä syömään tyttärensä kanssa.
”Olen kaikille sanonut, että en juhli, mutta kaikki lahjat otan vastaan ja yli kolmentonnin lahjat noudan kotoa”, Lintilä veistelee.
Polvi pitäisi käydä putsauttamassa, että pääsee pelaamaan eduskunnan joukkueessa jalkapalloa, mutta muuten suuria haaveita Lintilällä ei ole.
”Kun olin vajaat seitsemän vuotta valtioneuvostossa erittäin vaikeaan aikaan, sitä oppii arvostamaan paljon pienempiäkin asioita. Siihen nähden tämä on ollut verrattain leppoisaa aikaa, mutta en mä meinaa vielä 61-vuotiaana eläkkeelle jäädä. Jotain vielä meinaan tehdä, mutta mitä, se jää nähtäväksi.”
