Pasi Santikko 60 vuotta: Kärrybisneksestä uusille urille
”Kaikki kolme tytärtä asuvat Helsingissä, he ovat tulossa. Syödään hyvin”, perhepiirissä merkkipäivää juhlistava Santikko kertoo. Tyttäristä nuorin on ajanut poniraveissakin.
Santikko muistetaan laajalti ajalta, jolloin mukana kansainvälisessä ravikärrybisneksessä. Suomalaisen menestystarinan Custom Sulkyn osakkaana 2005-2016 hän näki, kuinka markkina toimi.
”Siihen aikaan, kun olin siinä mukana, arvioitiin, että yli 80 prosenttia Euroopan ammattilaisista käytti meidän kärryjä.”
Santikko jättäytyi pois yhtiöstä, jonka vetäjänä on jatkanut Jussi Peltonen.
”Katsottiin, että se on enemmän yhden miehen kuin kahden miehen homma.”
Kärrybisneksestä irtauduttuaan Santikko oli mukana vielä toisessa yrityksessä, ja saatuaan sen Porin-yksikön kannattavaksi hän päätti lähteä täydennysopiskelemaan liiketaloutta ja liikejuridiikkaa voidakseen hakea HT-tilintarkastajan auktorisointia.
”Kaikki luokkakaverit olivat nuorempia kuin nuorin lapseni, mutta aktiivisesti vedin puolessa vuodessa opinnot pakettiin”, Santikko naurahtaa. ”Sitten tuli tämä nykyinen työ vastaan.”
Nykyisellä työllä Santikko tarkoittaa Kokemäellä toimivaa Peiron Oy:n valimoa, jossa hän työskentelee talouspäällikkönä.
”Vaikka syntymävuosikymmen oli 60-luku, aika helposti töitä löytyi. Arvostivat kokemustani. Ja olen ollut tämän kolme vuotta tyytyväinen.”
Talouden päälle ymmärtävänä Santikko pohtii nykyraviurheilun tilannetta. Amatöörivalmentajien määrän suunnasta hän on huolestunut.
”Hevosen ostaminen ei välttämättä ole iso investointi, mutta jos hevonen viedään vieraalle, tämä on harrastuksena aika kallis. Aina kun tulee lama, hevosmäärä putoaa maassamme rajusti ja harvoin määrä palautuu”, Santikko sanoo.
”Olen edelleen sitä mieltä, että tarvittaisiin näkyvyyttä ja lajille sitä arvostusta, mikä sille kuuluu. Julkisuuskuvan ja imagon eteen saisi tehdä töitä.”
Santikko pohtii, pitäisikö palkinnot kohdistaa toisin.
”Yksi tuttavani sanoi joskus, että voitto on voitto, vaikka palkinto olisi kynttilänjalka. Täytyisikö meidän priorisoida? Jos olisi korkeampipalkintoisia raveja ja sitten ajettaisi paikallisraveja, saisivat uudet ohjastajatkin mahdollisuuden.”
Käytännön raviurheilijana hän piti itse kahta harrastehevosta kerrallaan, ja omasta kasvatista Tähtihuumasta tuli läheinen.
Omia hevosia Pasi Santikolla ei ole ollut neljään vuoteen. Raveissa hän käy yhä silloin tällöin. Hän menee varikolle mielellään hyvissä ajoin ennen kilpailuiden alkamista, jolloin tuttavilla on vielä aikaa jutella.
Omista ohjastajakokemuksista mieleenpainunein oli elokuinen kilpailu vuodelta 2007. Santikko voitti Ville Vilmerillä kertoimella 85,30 lähdön, jossa starttasi tuleva ravikuningas Köppinen.
”Se oli elämäni kuudes ravilähtö ja voitin Vermossa”, Santikko innostuu. ”Lähdin ajamaan vain ehjää starttia, ettei jouduta koelähtöön. Lähdettiin 60 metrin pakilta ja yhtäkkiä huomasin, että olen kolmantena sisäradalla. Pääsin toiselle, kolmannelle, kuolemanpaikalle ja siitä keulaan. Aina kun Puikkosen Peten ajaman Jaanen Jakarin turpa tuli korvan viereen, Ville lisäsi vauhtia eikä mun tarvinnut kuin istuskella. Se startti ei unohdu ikinä.”
