Merkkipäivä: Sattuma ohjasi vetäjäksi hevosjalostusliittoon, jossa on vierähtänyt puolet elämästä – ”Pohjois-Savon hevosihmisistä on tullut kavereita”

”Syksyllä tulee 25 vuotta täyteen, kun olen ollut täällä töissä”, Hannu Ala-Korpi ynnää aikaansa Sorsasalossa eri tehtävissä.Lestijärveltä kotoisin oleva Ala-Korpi valmistui agrologiksi Mustialasta keväällä 1999 ja mietti, mitä isona tekisi.”Sitten sattui olemaan liiton toiminnanjohtajan työpaikka avoinna. Varmaan työpaikan saantia helpotti, että olin maalaispoika ja osasin ajaa traktoria. Alkuun toimin pari vuotta liiton toiminnanjohtajana ja lisäksi raviradan ratamestarina. Se oli aika rankka homma. Kun talvet oli yhtä lumenajoa, niitä hommia oli hankala sovittaa yhteen.”Kahteen eri otteeseen Hippoksen jalostusvaliokuntaan kuulunut Hannu Ala-Korpi on hoitanut useita eri tehtäviä Kuopiossa. Hän on esimerkiksi toiminut kilpailusihteerinä ja omistajavastaavana.”Aikaisemmin se oli luontevaakin, kun kaikki omistajanvaihdokset tehtiin raviradalla ja tapaamisia ja kontakteja oli paljon. Kun palvelut ovat sähköistyneet, tilanne on muuttunut. Ihmisiä ei niissä merkeissä enää näekään, se on sääli tietyllä tapaa. Samoin sen muistaa, kun ravien ilmoittautumiset tehtiin puhelimitse. Siinä saattoi olla tosi kiire, mutta aina sitä muutaman sanan vaihtoi ja onnitteli hevosten menestyksestä. Nykyään ilmoittautumiset menevät suoraan Heppaan.”Liiton toiminnanjohtajuus itsessään on monipuolinen pesti. ”On syntyvien varsojen rekisteröimisiä ja tunnistamisia, jotka vievät paljon aikaa, kun syksyisin lähdetään kiertelemään. Sitten on neuvontapuoli, c-ajolupakurssit, poniajolupakurssit, tamma- ja varsanäyttelyt, kuten hiljattain Kiuruvedellä. Kun meillä tässä Pohjois-Savossa on orivarsalaiduntoimintaa, sehän työllistää. Lisäksi olen tehnyt raviradalle töitä koko ajan, vastaan sarjasuunnittelusta ja hoidan ilmoittautumiset. Yhteistyössä helpottaa, kun toimisto on raviradan kanssa sama.”Mikä sitten on muuttunut neljännesvuosisadassa? ”Tekniikka on kehittynyt, prosessit ovat tehostuneet. Tuntuu, että samalla lailla kiirettä riittää kuin ennenkin, mutta varsamäärät ovat laskeneet. Se on harmi.”Viisi vuotta sitten Ala-Korpi oli yksi allekirjoittajista näkökulmatekstissä (HU11.1.2019), jossa tuotiin esille hevosjalostusliittojen merkitystä. ”Liittojen toiminnan kautta on jatkossa tärkeämpää toteuttaa toimenpiteitä, jotka kehittävät laajalti kiinnostusta ja mahdollisuuksia hevosenomistamiseen sekä kasvattamiseen”, kannanotossa sanottiin.Asia kuulostaa ajankohtaiselta tänäkin päivänä. ”Samaa asiaa on väännetty ja käännetty niin kauan kuin muistaa. Aina se sama huoli on sama.”Oman kortensa kekoon Ala-Korpi on kantanut vaimonsa Annen kanssa. He asuvat lastensa Sakun, Jeren ja Villen kanssa vanhassa maalaispihapiirissä Alapitkän kylällä Lapinlahdella 42 kilometrin päässä Kuopiosta.”Varmaan reilut 15 varsaa on syntynyt tähän pihaan."Parhaisiin kasvatteihin kuuluu tamma Play Like Devil 13,3a. ”Se voitti seiskaviitoslähtöjä ja oli Villinmiehen Tammakilvan finaalissa”, Ala-Korpi sanoo ja mainitsee sen pojasta. "Hypnotiquessa ollaan edelleen osakkaana, se on serkullani Ala-Korven Henryllä, joka valmentaa hevosia ammatikseen."Hevosinnostus tuli suvun perintönä isä-Helgeltä, ja Hannu ajoi nuorenamiehenä kilpaakin. "Heti kun ajokortin sai."Samankaltaista kipinää lapsista on 14-vuotiaassa Jeressä, joka ohjasti juuri Mini Stakesissa ja edellisiltana Vieremällä. ”On tosi innokas poika, häntä saa raveissa kuskata.”Kotipihassa asuukin poneja, kolme shetlanninponia ja russ-poni. Lisäksi yksi connemara-poni on ollut vaimon ratsuna. "Jokin aika sitten hankittiin nyt 2-vuotias fransilainen orivarsa pojan kanssa kasvamaan, jos hän ajaisi sillä vaikka joskus kilpaa."Ala-Korvet palasivat hiljattain lomalta Rhodokselta, joten viisikymppisiään Hannu ei aio juhlia mitenkään. Vanhimman pojan ylioppilasjuhlat riittävät. Ala-Korpi kokee, että hänellä on tervetullut olo alueella ilmankin.”Näistä Pohjois-Savon hevosihmisistä on tullut kavereita. Tämä on sellainen oma yhteisönsä, jossa tunnen olevani tervetullut.”

Merkkipäivä: Sattuma ohjasi vetäjäksi hevosjalostusliittoon, jossa on vierähtänyt puolet elämästä – ”Pohjois-Savon hevosihmisistä on tullut kavereita”

Aiheeseen liittyvää