Veli-Matti Heinimäki 70 vuotta – Täyttä elämää hevosten kanssa
Urheilu on ollut läsnä nuorena kestävyysjuoksua harrastaneen Veli-Matti Heinimäen elämässä aina. Tällä hetkellä lonkkavaiva muistuttelee olemassaolostaan ja hän on muuten hevoseton mies, mutta Villieläimestä hänellä on osuus toimittajatyttärensä Hanna Hanhisen kanssa.
"Päivittäin katselen ravit ja joka keskiviikko tehdään tyttären kanssa kimppa-65", Heinimäki kertoo.
Isä-Paavo ajoi jo aikoinaan kilpaa jääraveissa ja maantieajoissa. Vauhtia Veli-Matin raviharrastukseen antoi tamma Uusi-Piika, jonka hän hankki yhdessä veljiensä Antin ja Markun kanssa vuonna 1977.
Veljet jäivät kotitilalle Lavialle valmentamaan hevosia, mutta Veli-Matti lähti hakemaan oppia muualta. Formia Trotting Teamilla hän oli Kauko Närväsen ja Raineri Puikkosen opissa, lisäksi Virginia-tallilla, Eero Salolla, LLS-tallilla ja Hyvä-tallilla.
"Raineri antoi mun ajaa hevosilla kilpaa Formia Trotting Teamilla. Muistan yhden syksyn, kun olin lähinnä ajanut vain alta kahden minuutin vauhtia, ja sitten ajoin 17-aikaisella tulisella tammalla. Raineri sanoi, että vedät sitten vasta takasuoralla sen liukusekin. Raineri ajoi samassa lähdössä, ja kun hän ajoi Tanja A.C:llä minusta ohi, hän kysyi, oletko Masa vetänyt sen sekin. Huusin, että juu, juu. Enhän minä sitä siinä kurassa saanut vedettyä, kun ei siellä mitään nähnytkään, mutta en kehdannut tunnustaa edes tallialueella", Heinimäki naurahtaa.
Heinimäki on kilpaillut molemmilla roduilla, suomenhevosista muun muassa Mikkerin Kirpulla, Vieskarilla ja Vexmannilla sen alku-uralla. Lämminverisistä esimerkiksi tamma Soprana Wejover juoksi 80-luvulla viisi voittoa, joista kaksi mieleenpainuvasti saman pääsiäisen aikana.
Mikkerin Kirpun hän nimeää elämänsä hevoseksi.
"Se oli semmoinen ylväs. Aina kun se näki ihmisiä, se meni kauhean ryhdikkäästi, halusi oikein esittää ja nosti vireästi pään ylös."
Veli-Matti Heinimäki ajoi työkseen jakelukuorma-autoa ja teki sen jälkeen vielä 20 vuoden työuran lihajalostusteollisuudessa. Hevosten merkitys on ollut arjen aherruksen rinnalla suuri.
"Vaikea kuvitella, että sitä olisi elänyt normityöläisenä. Melkein 50 vuotta oltiin menossa aamut, illat. Kyllä se hyvin täyttä elämää oli. Täytyy kiittää erikseen Marianne-vaimoa, että jaksoi aina lähteä raveihin mukaan."
