Kilpahevosen tulee voida hyvin, jotta se voi myös suorittaa hyvin.”Se on sama asia kuin ihmisilläkin, että kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva ihminen on varmasti paljon tehokkaampi kuin ihminen, joka on huonovontinen. Kun hevonen voi hyvin, silloin se pystyy suoriutumaan kaikista tehtävistä, mitä me yritämme sen kanssa tehdä”, erityisesti varsojen opetukseen erikoistunut Juha Länsimäki kuvailee.”Hyvinvointi voidaan jakaa fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Jos hevonen ei voi henkisesti hyvin, en usko, että se ottaa hirveästi vastaan fyysistä treeniä, opetusta tai mitään muutakaan. Se on kaiken a ja o, että hevosella on hyvä olla ja se on tyytyväinen oloonsa.”.Tästä on kyseHevosen hyvinvointiin vaikutetaan sekä juuri sen hetkisillä asioilla että pitkällä ajanjaksolla.Varsinkin nuoren hevosen elämässä tapahtuneiden asioiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien päästä.Ihminen on aina vastuussa hevosen ja ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta.Kokonaisvaltainen hyvinvointi on monien eri asioiden summa, jossa vaikutukset näkyvät monella eri osa-alueella..Rutiinit ovat hevoselle tärkeitä, ja niistä sen arki pitkälti koostuukin. Sitä kautta rutiinit ovat iso osa hevosen hyvinvointia, ja muutokset voivat olla hevoselle ainakin henkisesti raskaita. ”Hevosella tulee olla rutiineja. Ne tuovat sille turvaa sekä tasapainottavat arkea. Ihmisten olisi kuitenkin aina hyvä miettiä sitä, millaiset rutiinit ovat hevoselle hyväksi. Esimerkiksi kun hevonen on nuori, ja sille opetetaan asioita, on hyvä miettiä, mitä hevoselle halutaan rutiininomaisesti opettaa”, Länsimäki painottaa.”Hevosen hyvinvointia mietitään usein juuri sen hetkisessä tilanteessa, mutta hyvinvointia tulisi miettiä myös pitkällä tähtäimellä. Hevosen nuorena kokemilla asioilla voi olla iso vaikutus vasta vuosien päästä. Sen takia hyvinvointia ja rutiineja tulisi miettiä myös niin, että jos hevoselle opetetaan tai ei opeteta jotakin jo nuorena, miten se vaikuttaa myöhemmin hevosen aiotussa käyttötarkoituksessa. Mitä aiemmin hevoselle opetetaan haluttuja asioita, sitä paremmin ne toimivat rutiininomaisesti silloin, kun niitä tullaan vaatimaan hevoselta tosi paikan tullen.”.Hevosen nuorena kokemilla asioilla voi olla iso vaikutus vasta vuosien päästä.Juha Länsimäki.Hevosen opettaminen on Länsimäen mukaan hyvin tärkeä vaihe, ja sillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Varsan opettamista voisi verrata rakentamiseen. Kun jotakin rakennetaan, pitää rakentaa perustukset. Hevosille opetusvaihe on niiden kivijalka ja perusta. Jos siinä tapahtuu ikäviä asioita, vaikutukset voivat näkyä läpi hevosen koko elämän.”Opetusvaihe on hevosen elämän tärkeimpiä ajanjaksoja. Opetuksessa korostuu se, että kaikki menisi hyvin, eikä sattuisi mitään korjaamatonta. Pidän sitä erittäin tärkeänä”, Länsimäki kertoo.”Opetusvaiheessa huomaa, kuinka varsat ovat yksilöitä, ja miten toisille varsoille esimerkiksi muutto toiseen talliin on iso stressitekijä, ja toiset taas ovat heti kuin kotonaan. Jokainen varsa käsittelee tilanteita ja niiden muutoksia eri tavalla. Toista varsaa voi melkein heti ruveta opettamaan, kun taas toinen voi tarvita pelkästään kotiutumiseen runsaasti aikaa. Siinä korostuu taas ihmisen ammattitaito, että varsaa on osattava lukea, milloin se on valmis tekemään asioita ja ottamaan oppia vastaan.”Hevosen varusteilla on iso vaikutus hyvinvointiin ja käyttäytymiseen. Länsimäen mukaan tässäkin asiassa hevosenlukutaito on tärkeää, jotta ihminen osaa tulkita hevosen eleitä ja mielipiteitä käytettyjä varusteita kohtaan.”Jos hevosella on väärät varusteet, joita se ei hyväksy, se alkaa tappelemaan niitä vastaan. Silloin se on – tai siitä helposti tulee – kuuma, hankala ja toimimaton. Tällaisissa tilanteissa yhteistyö hevosen kanssa voi olla haastavaa. Silloin ihmisen pitäisi osata asettua hevosen asemaan ja miettiä, mitä vastaan se tappelee. Hevonen on pakoeläin, ja se haluaa pois epämieluisasta tilanteesta”, Länsimäki toteaa.Hevosissa on erilaisia persoonia samalla tavalla kuin ihmisissäkin, ja kaikki ovat omanlaisiaan. Länsimäki painottaakin ihmisen ja hevosen välistä suhdetta, ja sen merkitystä yhteistyössä.”Jos mietitään meitä ihmisiä, me usein huomaamme heti jo pelkästään vaikka olemuksen perusteella, kenen kanssa tulemme toimeen ja kenen kanssa ei välttämättä pärjätä. Myös hevosen ja ihmisen kemioiden pitää samalla tavalla kohdata, ja luottamus pitää hankkia puolin ja toisin. Luottamus toimii niin kauan, kunnes se rikotaan”, Länsimäki kuvailee.”Jos hevosen kanssa ei tule toimeen, se pitää ihmisen myös ymmärtää. Hevosella ei ole siinä kohtaa päätösvaltaa, eikä hevonen voi valita. Sen takia hevosen ja ihmisen välinen yhteys on hyvin tärkeää, ja ihminen on aina vastuussa siitä.”.Hevonen lukee ihmistä koko ajan, ja peilaa omaa käyttäytymistään ihmisestä. Jos ihminen on rauhallinen, usein hevonenkin on. Vastaavasti, jos ihminen hermoilee, hevonenkin hermostuu silloin helposti.”Hevonen havaitsee aina, jos ihmisellä on ollut huono päivä, ihminen on kiihtyvässä tilassa tai muuta vastaavaa. Sen takia tällaiset asiat pitäisi osata poissulkea hevosen kanssa oltaessa, sillä hevonen vaistoaa mielialat. Ihminen voi jonkin verran vielä teeskennellä, mutta hevonen ei sitä tee. Hevonen lukee tilanteita niin, ettei sitä oikein voi huijata sillä tavalla”, Länsimäki näkee.Suvulla on merkitystä hevosen luonteeseen ja persoonallisuuteen. Länsimäen mukaan jokaisessa suvussa on tiettyjä erityispiirteitä.”Joistakin varsoista tietää jo etukäteen pelkästään suvun perusteella, että kyseessä voi olla hankalampi tapaus. Hankalat varsat vaativat opetuksessa opettajaltaan paljon, mutta samalla ne myös opettavat paljon meitäkin. Siinä on kuitenkin muistettava, että lähtökohtaisesti varsa ei ole hankala, vaan tilanne on sille uusi, ja se toimii vaistojen ja opittujen asioiden mukaan”, Länsimäki kertoo.”Ensimmäinen opettaja varsalle on sen emätamma, ja varsa saa käyttäytymismallin emältään. Siinä on suora yhteys, miten varsa oppii tekemään tiettyjä asioita. Esimerkiksi kuinka siisti varsa tulee olemaan karsinassa, tulee usein suoraan sen emältä.”.Opetusvaiheessa tulisi Länsimäen mukaan ottaa huomioon myös se, ettei varsan luonteen heikkouksia ainakaan vahvistaisi sen ollessa nuori.”Pikkuvarsatkin osaavat tehdä temppuja, jos niitä vain niille opetetaan. Siihen, millainen hevonen varsasta tulee, on suuri vaikutus sillä, mitä sen kanssa tehdään ja mitä sille opetetaan. Siinä pitää osata lukea hevosta, että ei-toivottuja ominaisuuksia ei lähdettäisi vahvistamaan”, Länsimäki juttelee.”Esimerkiksi jos varsalle on meneminen helppoa, niin valmentajalla pitäisi varsinkin silloin olla myös malttia. Varsaa ajaa helposti liian lujaa, ja silloin siinä on tietyn luonteisilla hevosilla mahdollisuus siihen, että hevonen alkaa jossain vaiheessa myös kuumumaan. Ajatuksena pitäisi kuitenkin olla se, että niitä luonteenpiirteitä ei kannata vahvistaa, joista voi myöhemmällä iällä tai kilpauralla tulla hankaluuksia.”Länsimäki näkee, että myös hevosen sukupuolella on väliä ja se vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen.”Oripojat ovat usein paljon vilkkaampia ja villimpiä kuin tammat. Oriin voi kuitenkin aina ruunata, mutta jos tamma on hankala, mitä sen kanssa sitten tehdään? Tamma voi kysyä ihmiseltä ehkä vähän enemmän, että sitä ymmärtää ja tulee tamman kanssa toimeen. Jollakin tavalla ihmisellä on vaikutusta hevosen käytökseen sukupuolen kannalta, ja osa valmentajista on esimerkiksi erikoistunut menestymään juuri tammojen kanssa”, Länsimäki kertoo.Länsimäen mukaan hevosen todellisen luonteen näkee vasta sitten, kun sillä on ajettu muutama startti kilpaa. Usein se voi olla yllätys myös valmentajalle itselleen. Vaikka hevonen tuntuisi kotona treeneissä miltä, ja vaikka se olisi kuinka valmisteltu radalla hiitteihin ja porukassa juoksemiseen, on se kuitenkin ihan eri asia, kun voilokki laitetaan kylkeen.”Sitten sen vasta näkee, millainen hevonen on, kun ensimmäisen kerran tulee tiukka paikka. Puristaako se vai antaako se periksi? Se on se juttu, miten hevonen itse käsittelee tilanteen sen jälkeen. Sen jälkeen siitä näkee, millainen hevosesta tulee, onko se leijona vai lammas”, Länsimäki päättää..Varsan elämän ABCOpetusvaihe kysyy ymmärrystä sekä opettajalta että varsalta.Opetukseen tulee varsoja monesta eri paikasta. Sen takia kaikilla varsoilla on Juha Länsimäen mukaan erilaiset lähtökohdat.”Kun varsa tulee talliin, ensin ruvetaan tutustumaan toisiimme ja tallin tavoille. Siinä samalla mietin, millainen varsa vaikuttaa olevan luonteeltaan. Ennen kuin varsalle opetetaan sen enempää, tulee sen suu laittaa kuntoon. Kuolaimilla ei haluta tehdä varsalle huonoa kokemusta, jos suussa onkin jotain sanomista. On hevosen tulevaisuuden kannalta todella merkittävää, millainen hevonen on suustaan”, Länsimäki pohtii.Kun varsalle laitetaan varusteita ensimmäisiä kertoja päälle, tykkää Länsimäki tehdä sen varsan omassa karsinassa.”Karsina on varsan turvapaikka, ja varsat saavat rauhassa totutella siellä uusiin asioihin ja kiinni olemiseen. Niiden ei tarvitse loikkia siellä mihinkään suuntaan. Kun varsat ovat rentoja varusteiden kanssa karsinassa, tullaan sieltä ulos ja voidaan kävellä tallin käytävillä totutellen, miltä varusteet tuntuvat käveltäessä”, Länsimäki kuvailee.”Kun varsa on taas rento tallin käytävillä, voidaan siirtyä ulos ja laajennetaan kävelyreittejä. Minä tykkään kävelyttää varsoja aika paljon varusteiden kanssa ennen kuin kärryt laitetaan perään. Toisilla varsoilla kärryt voi laittaa perään melkein heti, mutta toisilla siihen voi mennä enemmänkin aikaa. Mieluummin pelataan varman päälle ja otetaan enemmän aikaa, kuin että tehdään mitään hätäisiä ratkaisuja kärryjen kanssa.”.Sitä pitää ajatella niin, että varsa ei ole tyhmä.Juha Länsimäki.Opetuksessa hevosen luonne ja sen persoona ovat Länsimäen mukaan asia, joka määrittelee sen, miten varsan kanssa edetään. Jos varsa on säikky tai arka, pitää sen kanssa ottaa enemmän aikaa.”Sitä pitää ajatella niin, että varsa ei ole tyhmä. Me olemme tyhmiä, kun me rupeamme laittamaan varusteita varsan päälle”, Länsimäki muistuttaa.”Varsoista pyritään opettamaan toimivia joka tilanteessa, ja varsat valmistellaan siihen, mitä niiden pitää alkaa tekemään. Varsojen kanssa pitää rakentaa luottamus, ja se ei tule kuin toistojen ja toistojen kautta. Kilpailutilanne on sitten erikseen, millainen kilpahevonen hevosesta tulee tai millainen kilpailupää sillä on. Sellaisia asioita ei puolestaan voi oikein opettaa.”
