Maatalousyhtymä Sandberg on forssalainen lypsykarjatila, mutta myös hevosihmiset tuntevat sen hyvin, sillä siellä kasvatetaan suomenhevosia. Pääasiassa ravureita, vaikka se yksi, Nauriskydön Zil, tulikin tunnetuksi mestaruustason ratsuna.”Pienimuotoisesti jatkan suvun 119 vuotta vanhaa omaa tammalinjaa”, Max Sandberg kertoo.Kun lehmät ja hevoset on kotona hoidettu ja koska on maanantai, hän suuntaa toiseen ammattiinsa, teurastamaan. Paijan tilateurastamossa Urjalassa eläimet teurastetaan maanantaisin, loppuviikko jätetään lihojen käsittelylle ja leikkuulle, mutta näihin töihin Sandberg ei osallistu.Miksi teurastajan hommia?”Joku näitä hommia joutuu tekemään, jos ja kun me näitä eläimiä ravinnoksi käytämme”, hän toteaa ykskantaan ja kertoo myös metsästävänsä..Paijan tilateurastamoYksi Suomen tämän hetken kaikkiaan alle 20 hevosia teurastavista laitoksistaNoin sata teurastettua hevosta vuosittainYrittäjä Henna Paija.Kyllä tämä loppupeleissä on aika stressitön hevoselle.Teurastaja Max Sandberg.Tilateurastamoyrittäjä Henna Paijan mukaan olennaista on, että koska Sandberg on monessa polvessa kokenut hevosmies ja hevosten ystävä, hän hoitaa tehtävänsä hyvin. Paija pitää hyvää hevosten käsittelijää tärkeänä osana ketjua, koska on tarkoitus on kohdella eläintä lempeästi ja kunnioittavasti loppuun asti, tottuneen hevosihmisen varmuudella.Paija asuu lähellä teurastamoaan. Hänen oman tallinsa karsinassa, omien eläkehevosten 24-vuotiaan Blexter-ponin ja 23-vuotiaan Renet Toftin kanssa, on maanantaiaamuna odottamassa kaksi vierasta hevosta. Varsinainen sesonki on syksyn tullen alkanut, vaikka hevosia tietenkin teurastetaan muinakin aikoina.Nämä hevoset tuotiin sunnuntaina, kuten hevosihmiset usein haluavat tehdä. Hevoset ovat viettäneet yön saman katon alla, syövät vielä aamuheinät, ja Sandberg käy taluttamassa ne tainnutushuoneeseen yksi kerrallaan.Hevoset eivät vastustele, eivät oikeastaan edes epäröi. Sandberg rapsuttelee jokaista ja kävelee sen kanssa viimeiseen määränpäähän kaikessa rauhassa.”Antaa niille oman aikansa, ei se meidän aikataulua sekoita.”Hän on teurastanut tuhat hevosta.”Mä vähän luulen, että paljon kuljetetut hevoset mieltävät tämän varmaan klinikaksi”, Sandberg arvelee. ”Vähemmän matkustaneet ja maailmaa nähneet nyt ihmettelevät kaikkea, niinpä ne voivat olla ihmeissään täälläkin. Mutta eivät ne ole peloissaan tai mitenkään hädissään.”Ne eivät ole, sillä niiden käsittelijäkään ei ole.”Kyllä tämä loppupeleissä on aika stressitön hevoselle. Mä taputtelen kaulasta, kun kaveri tuo sen pulttipistoolin. Ei ne sitä oikeestaan edes huomaa.”.Pulttipistooli on yllättävän painava väline, lähes kolmekiloinen. Se toimii patruunalla ja sinkoaa pultin hevosen otsan läpi aivoihin. Seuraus on se, että eläin putoaa niiltä jaloiltaan syvään tiedottomuuteen, eikä enää tule tajuihinsa. Verenlasku aloitetaan heti, ja lopullisesti elämä lähtee kehosta, kun veret valuvat kaulavaltimosta lattiakaivoon. Hevonen jää makaamaan, hengitys pysähtyy, keho värisee ja jalat voivat potkia holtittoman näköisesti, mutta se ei tarkoita, että se olisi tajuissaan. Tainnutuksen jälkeen hermosto voi edelleen saada aikaan voimakkaita, tahattomia kouristusliikkeitä, vaikka tietoinen aivotoiminta on jo lakannut. Hevosten ruhot jäävät kylmiöön roikkumaan ja leikataan vasta myöhemmin viikolla.Paijassa kaikki viisi työntekijää tekevät kaikkea.Henna Paija ottaa tänään teurastettujen hevosten poskilihoista pieniä sentin siivuja ja lähettää ne akkreditoituun laboratorioon. Kuten villisioista ja sioista, myös hevosista on tutkittava trikiinit. Lehmistä näytettä ei tarvitse ottaa.Kaikki hevosen sisäelimet, paitsi sydän, täytyi aiemmin heittää jätteisiin. Syynä ovat raskasmetallit. Nykyään alle kolmevuotiaan hevosen maksan saa ottaa talteen koirille, jotka ovatkin suuri asiakasryhmä.”Harvoin alle kolmevuotiaita hevosia kuitenkaan tulee teuraaksi”, Paija toteaa..Max Sandberg käy teurastamassa hevosia myös maakunnissa. Tällöin omistaja saattaa olla paikalla. Niinpä hän kertoo etukäteen, mitä on odotettavissa.”Kun se nalli napsahtaa, siihen ei voi mennä viereen seisomaan, sillä potku saattaa tulla täydellä voimalla jos on tullakseen.”Puolessa tunnissa ruho roikkuu kylmiössä. Eläinlääkäri, joka kävi aamulla katsomassa eläimet ennen teurastusta, tulee teurastuksen jälkeen vielä uudelleen.Ruhonleikkuussa hevosesta saattaa joskus löytyä asioita, kuten murtunut luu tai jotakin muuta vastaavaa. Tällaiset asiat Paija kertoo hevosen tuojalle, koska arvelee niiden voivan häntä kiinnostaa.”Jalan vammoja me ei kuitenkaan ruveta tutkimaan, eikä me niistä mitään ymmärretäkään. Omistaja saa jalan mukaansa, jos haluaa.”.Hevosten teurastuspuolella on tänä vuonna ollut hiljaista. Hiljaista oli viime vuonnakin, sillä teurasmäärät ovat pudonneet. Toissa vuonna koko maassa teurastettiin noin 650 hevosta ja viime vuonna reilusti alle 500.”Niinpä Suomeen joudutaan tuomaan hevosenlihaa paljon ulkomailta”, Paija toteaa.Paijasta paistilihat lähtevät sekä yksityisasiakkaille että kaupoille. Fileet myös ravintoloihin. Paijan tilamyymälä on auki joka toinen perjantai.Teurashevosesta maksetaan 80–85 senttiä kilolta, riippuen lihan laadusta. Kovin lihavan hevosen lihassa on esimerkiksi liiaksi rasvaa nykyihmisen makuun. Hintaa ei kuitenkaan makseta koko hevosen painosta, vaan teuraspainosta, eli ruhosta..Mitä tahansa hevosia ei tietenkään voi teurastaa. Paija ei ole mikään ”eläinten lopettamo”, vaan liha menee elintarvikeketjuun. Siksi lihan täytyy olla lääkevapaata. Tämän takia passi on olennainen asia. Se katsotaan tarkkaan vielä ennen kuin hevonen otetaan kuljetusautosta ulos.”Näissä ollaan todella tarkkoja. Asiakkaissa on aika paljon kilpakoiria ja jos jollekin niistä tulee positiivinen dopingtulos, siitä tulee aika iso vyyhti. Lihaa syövistä ihmisistä nyt puhumattakaan.”Tämän takia teurastamoreissua edeltää hevosenomistajan haastattelu, jonka aikana Paija yrittää selvittää taustat mahdollisimman seikkaperäisesti, ettei tule hutireissua. Siis sellaista, jossa omistaja toteaa, että ”ei hevosta voi viedä takaisinkaan, sillä kun ei enää ole talli- tai laidunpaikkaa”. Teurastamoalueelta hevosta ei määräysten mukaan saa palauttaa muutenkaan. Tarinat teurastamon pihalta pelastetuista ovat näin ollen joko vahvasti liioiteltuja tai hyvin vanhoja..Paija kertoo, että silloin tällöin pihaan tulee kaikista varotoimista huolimatta hevonen, jonka paperit eivät ole kunnossa. Se lopetetaan teurastamon pihassa, mutta omistaja saa maksaa teurastuspalkkion lisäksi kuljetuksen Honkajoelle. Tästä muodostuu vähintään 600 euron lasku.Paija ottaa välillä tilalle päiväksi tutustumaan eläinlääkäriopiskelijoita, jotka tulevat opettajansa kanssa neljän–viiden ryhminä. Heistä moni sanoo käynnin jälkeen, että ”oli kiva huomata, että tuottaja olikin ihan normaali ihminen”.”Meistä luotu mielikuva ei aina ole kovin arvostava.”.”Parempi viikko liian aikaisin kuin kaksi viikkoa liian myöhään”Hevosen lopettaminen on päätös, jota jokainen omistaja joutuu ennemmin tai myöhemmin pohtimaan.Eläinlääkäri Kati Niinistön mukaan hevonen on saaliseläimenä taitava peittämään kipunsa. Siksi selvät oireet, kuten jatkuva ontuminen tai laihtuminen, kertovat usein siitä, että elämänlaatu on jo merkittävästi heikentynyt.”Hevonen on parempi lopettaa viikko liian aikaisin kuin kaksi viikkoa liian myöhään”, myös eläinlääkäri Jenni Hämäläinen sanoo. Hänen mukaansa turhaa kipua ja kärsimystä on aina pyrittävä välttämään.Elämänlaadun arvioinnissa merkitystä on myös käytöksen muutoksilla. Vanhan hevosen jäykkyydeksi saatetaan tulkita esimerkiksi se, ettei se enää mene makuulle. Niinistön mukaan hevosen täytyy kuitenkin päästä nukkumaan myös makuultaan. Jos hevonen ei enää pysty siihen, asiaan pitää puuttua..Kyllä siinä pieni pala sielua aina lähtee mukana.Eläinlääkäri Jenni Hämäläinen.Lopetuspäätöksen jälkeen omistajan on ratkaistava, missä ja miten hevonen lopetetaan ja mitä ruholle tehdään. Niinistö muistuttaa, että näitä asioita kannattaa miettiä jo etukäteen. Etelä- ja Länsi-Suomessa palveluita on paremmin saatavilla, mutta Itä- ja Pohjois-Suomessa pitkät välimatkat voivat vaikeuttaa järjestelyjä.”Helsingin yliopistollinen sairaala voi kuoleman jälkeen hyödyntää hevosen opetus- tai tutkimuskäyttöön, toimittaa sen Honkajoen raatokeräykseen tai tuhkaamoon. Tuhkauksessa on otettava huomioon, että hevosesta tulee noin 20 kiloa tuhkaa, joten sen sijoituspaikka on myös hyvä selvittää”, Niinistö kertoo.Jenni Hämäläiselle lopettaminen on osa eläinlääkärin työtä, mutta samalla aina raskas hetki.”Se on viimeinen palvelus hevoselle. Vaikka tiedän, että se on oikea päätös, niin kyllä siinä pieni pala sielua aina lähtee mukana.”Myös pitkän uran tehnyt eläinlääkäri Matti Estola kutsuu lopettamista viimeiseksi palvelukseksi.Joskus täysin terve hevonen päädytään lopettamaan. ”Hevosen pito on kallista. On ostettu joku hevonen keväällä halvalla, pidetty sitä kesä edullisesti laitumella, ja sitten kun tulee syksy ja pitäisi löytää tallipaikka, huomataankin miten kallista sen on.”Hänen mielestään hevosen liha kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää hyödyksi, jos hevonen voidaan teurastaa. Estola kertoo urallaan nähneensä monenlaisia tapoja hyvästellä hevonen. Eräässä tapauksessa omistaja kutsui ystävät ja tallinpitäjän paikalle. Lopetuksen jälkeen avattiin kuohuviinipullo, nostettiin malja hevoselle ja muisteltiin yhdessä sen elämää.Paula Rintamaa, Tiina Jokinen
