Kun omistaja Katja Koli eräänä päivänä jokunen viikko sitten hipaisi Livahdusta kintereen takaa, diagnoosi oli melko selvä. Jänispatti. Sitten alkoi selvittely sopivasta hoitomuodosta sekä siitä, missä sitä tehdään. Vermo oli lopulta kätevimmän matkan päässä, sillä hevonen asuu Orimattilassa. . Vermon Equivet-klinikalla päädytään samaan diagnoosiin. Eläinlääkäri Leena Puupponen vetää sormiaan jänispatin yli ja katsoo myös vierekkäisen takajalan. Siinä ei ole minkäänlaista viitettä jänispattiin, joten siihen ei kosketa. Jos se oireilisi vähänkään, se hoidettaisiin samalla. Kylmäpoltto on vanha metodi. Puupponen kertoo, että USA:ssa menetelmää on käytetty jo kauan. Suomessakin on kylmäpoltettu, ja tulokset ovat Puupposen käsityksen mukaan olleet yhtä hyviä kuin kuumakolvinkin kanssa. Aiemmin yleisin hoitomuoto hevosilla oli kuumapolttaminen kolvilla. Tämän vuoden alusta menetelmä on aiheuttanut kilpailukiellon ravihevosille, joten korvaavia hoitomuotoja tarvitaan. Kylmäpoltto on jänispatin hoidossa sallittu ravikilpailusäännöissä kaikissa Pohjoismaissa..Kylmäpolttohoidon perusidea on sama kuin kuumalla polttamisessaEläinlääkäri Leena Puupponen.Kylmäpolttohoidon perusidea on sama kuin kuumalla polttamisessa, mutta nykyään kuuma on korvattu kylmällä. Vähän kuin syylää jäädyttäessä tai muissa ihmisten kryo-hoidoissa.”Ei niissä menetelmissä hevosella loppu viimeksi ihan hirveästi ole eroa. Perusidea on sama, eli saada akuutti tulehdus pois”, Puupponen summaa. ”Hoidon seurauksena kalvo ihon alla hieman myös paksuuntuu”, hän lisää.Sellainen ero kuitenkin on, että kylmäpoltossa jalkaa ei tarvitse puuduttaa, kevyehkö rauhoitus riittää.”Kuumapolttoa jos yrittäisi puuduttamatta tehdä, sieltä tulisi reaktio saman tien”, Puupponen huomauttaa. ”Kyllä tämäkin jollain lailla tuntuu, mutta huomattavasti vähemmän.”Puupponen ottaa kylmälaukusta paksut hanskat kädessä kaksi jääkylmää metallista puikkoa, tuurnaa. Ne ovat kylmempiä kuin tavallinen jää, sillä laukussa on nestemäistä typpeä, joka on lämpötilaltaan -196 asteista. ”Nämä tuurnat ovat sellaista metallia, mikä varastoi hyvin kylmää”, Puupponen valistaa.. Ihmisellä jalkapohjassaJos jänispatti olisi ihmisellä, vaivaa kutsuttaisiin plantaarifaskiitiksi ja siinä on kyse jalkapohjan faskian rasittumisesta ja vaivautumisesta. Hevosen kinner vastaa anatomisesti ihmisen kantapäätä. Kansan kielellä ihmisten vaivaa kutsutaan luupiikiksi, mutta ”luupiikki”, eli kalkkikertymä ei ole vaivan syy, vaan seuraus pitkittyneestä tulehduksesta. Hevosilla rakenne voi vaikuttaa asiaan, käyräkintereiset hevoset ovat vaaravyöhykkeessä. Hoito on helppo ja tänään se on aivan erityisen helppo, sillä Livahdus on äärimmäisen rauhallista sorttia. ”Tämä on koko sisarusparven kiltein”, Koli kertoo.Tietenkin hevonen on myös rauhoitettu. Omistaja nostaa varmuuden vuoksi saman puolen etusen ja pitää sitä ylhäällä hoidon aikana. Hevonen nojaa häneen tyynen rauhallisesti, hievahtamattakaan. Potilaan kinner on ajeltu karvattomaksi ja hoitokohta puhdistettu huolellisesti. Puupponen levittää alueelle geeliä, jotta kylmä johtuisi nopeasti. ”Ideana ei ole rikkoa ihoa, vaan päästä nopeasti ihon alla olevaan kerrokseen”, hän valistaa. Hoitokohtaan saattaa jäädä valkoinen karvaPuupponen ottaa tuurnat styroksilaukusta. Ne hohkavat kylmää höyryä, kun Puupponen kalisuttelee niitä toisiaan vasten. Sitten hän painaa tuurnat ihoon. Kylmä läpäisee karvapeitteen. Puupponen tunnustelee tuurnasormiaan hieman liikuttelemalla mitä ihonalaiskudoksissa tapahtuu. Kun heti nahan alla oleva päällimmäinen faskia ei enää liu’u nahkaan nähden, vaan tarttuu siihen kiinni, hoito on valmis. Laukusta otetaan lisäkylmää ja hoito tehdään viereiseen osaan ihoa. Hoidosta jää pyöreä, låpimitaltaan noin senttinen jälki. Merkkejä on vierekkäin noin 10 sentin alueella. Puupponen kertoo, että merkkien päälle saattaa kasvaa valkoinen karva, mutta ei välttämättä. Se riippuu siitä, miten karvatupit suhtautuivat käsittelyyn.Tämä hoito on yleensä tehokas.Puupponen käärii hoitokohdan ympärille jouustavan ja ilmavan kääreen ja ohjeistaa vaihtamaan sen päivittäin. Iho pidetään kuivana ja puhtaana. Muutaman päivän jälkeen turvotus alkaa vähitellen laskea, mutta iho alkaa yleensä kesiä, jolloin sitä voi rasvata. ”Kahden, kolmen viikon jälkeen se on parantunut”, Puupponen sanoo.Hevonen heäilee rauhoituksesta ja alkaa olla valmis kotimatkalle. Hoito-ohjeiksi annetaan kaksi viikkoa kävelyä, sen jälkeen vähitellen, tilannetta tarkkaillen, paluu treeniin. Keväällä olisi tarkoitus tulla radalle. .Jänispateille ei anneta enää kuumaa, mutta mitä sitten tilalle?
