Toukokuun alussa Hevosalan osaamiskeskus Hippolis järjesti Hevosen suun hyvinvointi ja ohjastuntuma -webinaarin. Aluksi eläinlääkäri Kati Tuomola piti omassa osuudessaan tutkimusyhteenvetoa hevosten kuolainalueen suuterveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sen jälkeen webinaari jatkui ratsastuksenohjaaja ja eläintenkouluttaja Anna Kilpeläisen osiolla kevyen kuolaintuntuman kouluttamisesta hevoselle käytännön näkökulmista..Tämä juttu on tehty Kilpeläisen osion webinaarissa esitettyjen näkökulmien pohjalta..Perinteisesti kuolaintuntuman ajatellaan olevan tapa ohjata hevosen liikkumista ja sen asentoja. Se on tapa olla kontaktissa hevoseen, ja sillä on vaikutus myös turvallisuuden kannalta..Kilpeläinen kertoo, että ohjastuntuman tulisi olla kevyt, vakaa ja joustava. Aina se ei kuitenkaan välttämättä onnistu..Hevosen mielentila vaikuttaa aina kaikkeen tekemiseen.Anna Kilpeläinen.”Esimerkiksi ongelmia voi aiheutua, jos ohjia pitelevän ihmisen taidot eivät riitä, hevonen ei osaa reagoida ohjasapuihin riittävän hyvin tai hevonen ei pysty reagoimaan ohjasapuihin toivotusti. Hevosen terveys, tunteet ja mielialat, jotka vaikuttavat hevosen käytökseen, sekä aiemmat kokemukset ja fyysiset rajoitteet kehohallinnassa tulisi ottaa myös huomioon. Hevosella tulee olla myös sille sopivat varusteet”, Kilpeläinen luettelee..”Hevosen mielentila vaikuttaa aina kaikkeen tekemiseen.”.Kuolainten ja ohjastuntuman opettamiseksi on ensin määriteltävä tavoite..”Tavoitteena voidaan pitää, että hevonen suhtautuu suussa oleviin kuolaimiin, ohjastuntumaan ja ohjasotteisiin rennosti. Se tunnistaa ohjien välityksellä annetut merkit ja reagoi niihin toivotulla tavalla. Lisäksi hevonen on koulutettu ylläpitämään ohjilla pyydetyt asiat itse ilman ohjaspaineella kannattelua tai pitämistä. Silloin hevonen säilyttää halutun vauhdin, suunnan, asennon ja tasapainon itse ilman, että ihminen pitää sitä ohjilla kasassa”, Kilpeläinen kuvailee..”Ennen koulutuksen aloittamista on hyvä tarkistaa hevosen suun terveys ja hoitaa se ensin kuntoon. Nuorten hevosten kohdalla huomioon tulee ottaa myös hampaiden vaihtuminen. Tarkastuksen yhteydessä hevosen suun mittaamisesta voi olla hyötyä, ja hevoselle valitaan käyttöön mieluisa kuolain.”.Tästä on kysePerinteisesti kuolaintuntuman ajatellaan olevan tapa ohjata hevosen liikkumista ja sen asentoja ja tapa olla kontaktissa hevoseen, millä on vaikutusta myös turvallisuuteen.Kuolaintuntuma on fyysinen yhteys ratsastajan, ajajan tai kouluttajan ja hevosen suun / pään välillä.Tuntuman on tarkoitus viestiä hevosen koko keholle. Joustava ja tasainen kuolaintuntuma sallii hevosen käyttää kehoaan vapautuneesti ja luonnollisesti.Kuolaintuntuman laadun pitäisi olla korkealla tärkeysjärjestyksessä jokaisessa koulutuksen vaiheessa, jotta päästään hyvään lopputulokseen. .Koulutuksen ensimmäinen vaihe on kuolaimeen totuttaminen. Vaiheen tarkoituksena on, että kuolaimen suussa olo ei vaikuta hevosen käyttäytymiseen tai mielentilaan..”Hevoselle annetaan aikaa tottua kuolaimeen, ja sen kanssa tehdään tuttuja ja helppoja asioita. Koko ajan seurataan, että käyttäytyminen palaa normaaliksi ja suu rennoksi”, Kilpeläinen aloittaa..Koulutuksen toisena vaiheena on ohjastuntumaan totuttaminen..”Paikallaan seisoessa ja liikkeessä säilytetään kevyt tuntuma ohjiin. Tuntumalla toteutuu normaali elekieli ja samanlainen liikkumistapa kuin ilman tuntumaa. Tuntumaa pidetään aluksi pieniä hetkiä, jota vaiheittain pidennetään. Pitää kuitenkin muistaa, että liian voimakkaaseen tuntumaan totuttamista tulisi välttää”, Kilpeläinen neuvoo..Kolmantena vaiheena on ohjasotteisiin reagoiminen, jossa usein toivottu käyttäytyminen opetetaan palkitsemalla..”Palkitsemiseen on kaksi vaihtoehtoa. Negatiivisessa vahvistamisessa paine vapautuu heti toivotun käyttäytymisen hetkellä ja positiivisessa vahvistamisessa toivotun käyttäytymisen hetkellä paine poistuu ja samalla tulee myös esimerkiksi ruokapalkinto tai rapsutus. Hevoselle kannattaa opettaa ohjasotteita jo taluttaessa talliriimusta”, Kilpeläinen jatkaa..”Olennaista kouluttamisessa on, että hevonen reagoi muutokseen tuntumassa, mistä ihminen palkitsee sitä. Sillä kuitenkin tarkoitetaan eri asiaa, kuin että ihminen pysäyttää tai kääntää hevosta ohjista. Kouluttamisen tavoitteena on, että hevonen osaa ja haluaa käyttäytyä toivotulla tavalla, jolloin hevoselle on syntynyt myös motivaatio, eikä ihminen painosta tai houkuttele hevosta käyttäytymään toivotusti. Nämä asiat menevät helposti sekaisin, vaikka koulutuksen tavoitteena nimenomaan on, että hevonen oppii, eikä se, että ihminen saa omilla otteillaan pidettyä hevosen tietyssä asennossa.”.Koulutuksen neljäntenä vaiheena on yleistäminen ja häiriöt..”Tilannetta harjoitellaan muutellen eri ympäristöissä, eri ihmisten tekemänä, hieman eri tavalla tehtynä ja seurataan, että koulutettu käyttäytyminen pysyy halutunlaisena eikä saavutettu tulos muutu. Kun eri tilanteissa tekeminen alkaa olla luotettavaa, lisätään häiriöitä. Muut hevoset liikkuvat ympärillä, harjoitellaan vaikeammissa ympäristöissä ja harjoitellaan korkeammassa vireystilassa”, Kilpeläinen toteaa..”Osana hevosen koulutusohjelmaa tulisi olla aina harjoittelu eri vireystiloissa. Onnistuneita toistoja tarvitaan satoja ja tuhansia kertoja, ja harjoituksia tulisi tehdä vähitellen vaikeutuvissa tilanteissa ja ympäristöissä. Silloin hevonen pystyy noudattamaan samoja pyyntöjä myös kiihtyneenä ja yllättävissä tilanteissa.”.Kilpeläinen miettii, voisiko kuolaintuntumaa verrata paritanssiin. Paritanssissa pitää huomioida vuorovaikutus toiseen ihmiseen, ja miettiä, millainen on miellyttävä tanssiote. Samat asiat korostuvat myös ihmisen ja hevosen välisessä vuorovaikutuksessa..”Tanssissa voi miettiä, miltä tuntuisi tanssipari, jonka ote on vaihteleva, nykivä tai epätasainen, hänen otteensa muutokset ovat nopeita, suuria ja niitä on mahdotonta ennakoida, ote on jäykkä tai kova tai jolla on huono tasapaino. Miten tällaiset asiat vaikuttaisivat hevoseen? Hevonen on iso eläin, jolla on neljä jalkaa ja moninkertaisesti painoa ihmiseen verrattuna, mutta siltikin hevonen on hyvin herkkä eläin ja se voi reagoida hyvin voimakkaastikin tällaisiin muutoksiin”, Kilpeläinen summaa..”Ratsastuksessa nämä asiat korostuvat entisestään, ja ihmisen omalla kehonhallinnalla ja tasapainolla on hyvin paljon vaikutusta tuntuman ja viestinnän laatuun. Taitava ratsastaja on vakaasti omassa tasapainossa, vaikka hevosen tasapaino horjuisi. Ratsastajalla tulee olla riittävä lihasvoima, kunto ja taito, ja silloin ohjasotteet ja käden liikkeet saavat tuen tasapainoisesta istunnasta.”.Hevonen tarvitsee myös Kilpeläisen mukaan hyvää kehonhallintaa ja tasapainoa. Ratsulla ja ravihevosella kehonhallinta on erilaista, vaikka samankaltaisuuksiakin löytyy..”Harjoittelussa tulisi olla paljon toistoja, ja erityisen tärkeää olisi säilyttää tyyneys kaikessa harjoittelussa. Lisäksi hevosen tulisi osata liikkua suorana suorilla ja kaarteissa, ja liikkeen tulisi olla energinen ja eteenpäinpyrkimyksen tasainen hyvässä tahdissa kaikissa askellajeissa. Ainakin näitä asioita voi soveltaa sekä ratsuille että ravihevosille”, Kilpeläinen kertoo..Hevosen painosta on luontaisesti noin 60 prosenttia etupään päällä, minkä takia pituussuuntaisella tasapainolla on vaikutusta hevosen liikkeeseen ja kuolaintuntumaan..”Etupainoisuuden aiheuttamia ongelmia ovat muun muassa, että hevonen päätyy nojaamaan ohjastuntumaan, tuntuu raskaalta kädelle, vaikuttaa kovasuiselta tai on hidas suustaan, hevonen hidastaa tai siirtyy alaspäin kömpelösti sekä tasapainon puutteen aiheuttama henkinen ja fyysinen jännittyminen. Esimerkiksi kun hevosta pyydetään ohjastuntumalla peruuttamaan, se ei saisi tuntua siltä, että se jännittyy, alkaa käpertämään kaulaansa lyhyeksi tai laittamaan leukaa rintaansa”, Kilpeläinen toteaa..”Hevonen on opetettava hallitsemaan pitkittäissuuntaista tasapainoaan. Hevosen tulisi liikkua ryhdikkäästi ja kannatella kaulaansa joustavasti. ”.Sivuttaissuuntainen tasapaino on puolestaan sellainen, missä painopiste on kehon keskellä sivusuunnassa. Kilpeläinen kertoo, että hevosen kehon ei kuulu kallistua eikä kiertyä, ja hevosen tulisi kääntyä ja taipua kehostaan symmetrisesti molempiin suuntiin..”Vino ja kömpelö hevonen nojautuu helpommin ohjastuntumaa päin, ja vinous tekee hevosesta myös etupainoisen. Sen takia hevoselle tulisi opettaa hallitsemaan sivuttaissuuntaista tasapainoaan, jolla on suora vaikutus hevosen suoruuteen”, Kilpeläinen kuvailee..Kilpeläinen muistuttaa siitä, että myös tunnetila vaikuttaa hevoseen ja kuolaintuntumaan..”Voimakas kiihtymys saa hevosen tyypillisesti nojaamaan eteenpäin ja kiihdyttämään sekä painautumaan vinoon. Tuntuman ja kehonhallinnan ongelmat voivat johtua liian korkeasta kiihtymyksestä, ja tunnetila voi vaikuttaa opittuihin asioihin. Esimerkiksi tapahtuuko hevosessa jotakin, kun ohjat otetaan tuntumalle. Kiihdyttäviin tilanteisiin hevonen tulisi opettaa vaiheittain ja seurattava, että hevonen pystyy noudattamaan apuja ja hallitsemaan itseään.”.Joissain tapauksissa myös hevosen uudelleenkouluttaminen voi olla tarpeen. Kilpeläisen mukaan ensimmäisenä tulisi selvittää, onko hevosen ongelman taustalla kipua tai ylimääräistä stressaantuneisuutta. .”On myös hyvä miettiä, miten hevonen reagoi tuntiessaan ohjastuntuman ja mikä on tavoitteena. Hevonen tulisi opettaa rauhallisessa tilanteessa, jossa hevosen on helppo onnistua, ja tehdä toivotusta käyttäytymisestä palkitsevaa. Koko ajan tulee myös seurata, että toivottu käyttäytyminen tulee nopeasti todennäköisemmäksi ja varmemmaksi”, Kilpeläinen kertoo..”Kaikista vaikeinta on muuttaa käyttäytymistä, jota on jo toistettu paljon. Lisäksi jos opittuun asiaan liittyy paljon tunteita, voi myös se olla silloin vaikeampaa yrittää muuttaa. On todella tärkeää, että hevonen saisi paljon onnistuneita toistoja haluttuun tapaan toimia.”.Webinaarin lopuksi Kilpeläinen teki yhteenvedon kevyen kuolaintuntuman kouluttamiseksi. Hevosta kouluttaessa on tärkeää tuntea hevosen oppiminen ja kouluttaa johdonmukaisesti..”Koulutettaessa on tärkeää huolehtia hevosen tunnetilan sopivuudesta tilanteeseen, ja on hyvä harjoitella myös omaa taitoa koko ajan. Hevosen kehonhallintaa tulee harjoitella sekä huolehtia hevosen terveydestä. Lisäksi hevosella tulee olla sopivat varusteet, jotka eivät aiheuta sille turhaa painetta”, Kilpeläinen päättää.
Toukokuun alussa Hevosalan osaamiskeskus Hippolis järjesti Hevosen suun hyvinvointi ja ohjastuntuma -webinaarin. Aluksi eläinlääkäri Kati Tuomola piti omassa osuudessaan tutkimusyhteenvetoa hevosten kuolainalueen suuterveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sen jälkeen webinaari jatkui ratsastuksenohjaaja ja eläintenkouluttaja Anna Kilpeläisen osiolla kevyen kuolaintuntuman kouluttamisesta hevoselle käytännön näkökulmista..Tämä juttu on tehty Kilpeläisen osion webinaarissa esitettyjen näkökulmien pohjalta..Perinteisesti kuolaintuntuman ajatellaan olevan tapa ohjata hevosen liikkumista ja sen asentoja. Se on tapa olla kontaktissa hevoseen, ja sillä on vaikutus myös turvallisuuden kannalta..Kilpeläinen kertoo, että ohjastuntuman tulisi olla kevyt, vakaa ja joustava. Aina se ei kuitenkaan välttämättä onnistu..Hevosen mielentila vaikuttaa aina kaikkeen tekemiseen.Anna Kilpeläinen.”Esimerkiksi ongelmia voi aiheutua, jos ohjia pitelevän ihmisen taidot eivät riitä, hevonen ei osaa reagoida ohjasapuihin riittävän hyvin tai hevonen ei pysty reagoimaan ohjasapuihin toivotusti. Hevosen terveys, tunteet ja mielialat, jotka vaikuttavat hevosen käytökseen, sekä aiemmat kokemukset ja fyysiset rajoitteet kehohallinnassa tulisi ottaa myös huomioon. Hevosella tulee olla myös sille sopivat varusteet”, Kilpeläinen luettelee..”Hevosen mielentila vaikuttaa aina kaikkeen tekemiseen.”.Kuolainten ja ohjastuntuman opettamiseksi on ensin määriteltävä tavoite..”Tavoitteena voidaan pitää, että hevonen suhtautuu suussa oleviin kuolaimiin, ohjastuntumaan ja ohjasotteisiin rennosti. Se tunnistaa ohjien välityksellä annetut merkit ja reagoi niihin toivotulla tavalla. Lisäksi hevonen on koulutettu ylläpitämään ohjilla pyydetyt asiat itse ilman ohjaspaineella kannattelua tai pitämistä. Silloin hevonen säilyttää halutun vauhdin, suunnan, asennon ja tasapainon itse ilman, että ihminen pitää sitä ohjilla kasassa”, Kilpeläinen kuvailee..”Ennen koulutuksen aloittamista on hyvä tarkistaa hevosen suun terveys ja hoitaa se ensin kuntoon. Nuorten hevosten kohdalla huomioon tulee ottaa myös hampaiden vaihtuminen. Tarkastuksen yhteydessä hevosen suun mittaamisesta voi olla hyötyä, ja hevoselle valitaan käyttöön mieluisa kuolain.”.Tästä on kysePerinteisesti kuolaintuntuman ajatellaan olevan tapa ohjata hevosen liikkumista ja sen asentoja ja tapa olla kontaktissa hevoseen, millä on vaikutusta myös turvallisuuteen.Kuolaintuntuma on fyysinen yhteys ratsastajan, ajajan tai kouluttajan ja hevosen suun / pään välillä.Tuntuman on tarkoitus viestiä hevosen koko keholle. Joustava ja tasainen kuolaintuntuma sallii hevosen käyttää kehoaan vapautuneesti ja luonnollisesti.Kuolaintuntuman laadun pitäisi olla korkealla tärkeysjärjestyksessä jokaisessa koulutuksen vaiheessa, jotta päästään hyvään lopputulokseen. .Koulutuksen ensimmäinen vaihe on kuolaimeen totuttaminen. Vaiheen tarkoituksena on, että kuolaimen suussa olo ei vaikuta hevosen käyttäytymiseen tai mielentilaan..”Hevoselle annetaan aikaa tottua kuolaimeen, ja sen kanssa tehdään tuttuja ja helppoja asioita. Koko ajan seurataan, että käyttäytyminen palaa normaaliksi ja suu rennoksi”, Kilpeläinen aloittaa..Koulutuksen toisena vaiheena on ohjastuntumaan totuttaminen..”Paikallaan seisoessa ja liikkeessä säilytetään kevyt tuntuma ohjiin. Tuntumalla toteutuu normaali elekieli ja samanlainen liikkumistapa kuin ilman tuntumaa. Tuntumaa pidetään aluksi pieniä hetkiä, jota vaiheittain pidennetään. Pitää kuitenkin muistaa, että liian voimakkaaseen tuntumaan totuttamista tulisi välttää”, Kilpeläinen neuvoo..Kolmantena vaiheena on ohjasotteisiin reagoiminen, jossa usein toivottu käyttäytyminen opetetaan palkitsemalla..”Palkitsemiseen on kaksi vaihtoehtoa. Negatiivisessa vahvistamisessa paine vapautuu heti toivotun käyttäytymisen hetkellä ja positiivisessa vahvistamisessa toivotun käyttäytymisen hetkellä paine poistuu ja samalla tulee myös esimerkiksi ruokapalkinto tai rapsutus. Hevoselle kannattaa opettaa ohjasotteita jo taluttaessa talliriimusta”, Kilpeläinen jatkaa..”Olennaista kouluttamisessa on, että hevonen reagoi muutokseen tuntumassa, mistä ihminen palkitsee sitä. Sillä kuitenkin tarkoitetaan eri asiaa, kuin että ihminen pysäyttää tai kääntää hevosta ohjista. Kouluttamisen tavoitteena on, että hevonen osaa ja haluaa käyttäytyä toivotulla tavalla, jolloin hevoselle on syntynyt myös motivaatio, eikä ihminen painosta tai houkuttele hevosta käyttäytymään toivotusti. Nämä asiat menevät helposti sekaisin, vaikka koulutuksen tavoitteena nimenomaan on, että hevonen oppii, eikä se, että ihminen saa omilla otteillaan pidettyä hevosen tietyssä asennossa.”.Koulutuksen neljäntenä vaiheena on yleistäminen ja häiriöt..”Tilannetta harjoitellaan muutellen eri ympäristöissä, eri ihmisten tekemänä, hieman eri tavalla tehtynä ja seurataan, että koulutettu käyttäytyminen pysyy halutunlaisena eikä saavutettu tulos muutu. Kun eri tilanteissa tekeminen alkaa olla luotettavaa, lisätään häiriöitä. Muut hevoset liikkuvat ympärillä, harjoitellaan vaikeammissa ympäristöissä ja harjoitellaan korkeammassa vireystilassa”, Kilpeläinen toteaa..”Osana hevosen koulutusohjelmaa tulisi olla aina harjoittelu eri vireystiloissa. Onnistuneita toistoja tarvitaan satoja ja tuhansia kertoja, ja harjoituksia tulisi tehdä vähitellen vaikeutuvissa tilanteissa ja ympäristöissä. Silloin hevonen pystyy noudattamaan samoja pyyntöjä myös kiihtyneenä ja yllättävissä tilanteissa.”.Kilpeläinen miettii, voisiko kuolaintuntumaa verrata paritanssiin. Paritanssissa pitää huomioida vuorovaikutus toiseen ihmiseen, ja miettiä, millainen on miellyttävä tanssiote. Samat asiat korostuvat myös ihmisen ja hevosen välisessä vuorovaikutuksessa..”Tanssissa voi miettiä, miltä tuntuisi tanssipari, jonka ote on vaihteleva, nykivä tai epätasainen, hänen otteensa muutokset ovat nopeita, suuria ja niitä on mahdotonta ennakoida, ote on jäykkä tai kova tai jolla on huono tasapaino. Miten tällaiset asiat vaikuttaisivat hevoseen? Hevonen on iso eläin, jolla on neljä jalkaa ja moninkertaisesti painoa ihmiseen verrattuna, mutta siltikin hevonen on hyvin herkkä eläin ja se voi reagoida hyvin voimakkaastikin tällaisiin muutoksiin”, Kilpeläinen summaa..”Ratsastuksessa nämä asiat korostuvat entisestään, ja ihmisen omalla kehonhallinnalla ja tasapainolla on hyvin paljon vaikutusta tuntuman ja viestinnän laatuun. Taitava ratsastaja on vakaasti omassa tasapainossa, vaikka hevosen tasapaino horjuisi. Ratsastajalla tulee olla riittävä lihasvoima, kunto ja taito, ja silloin ohjasotteet ja käden liikkeet saavat tuen tasapainoisesta istunnasta.”.Hevonen tarvitsee myös Kilpeläisen mukaan hyvää kehonhallintaa ja tasapainoa. Ratsulla ja ravihevosella kehonhallinta on erilaista, vaikka samankaltaisuuksiakin löytyy..”Harjoittelussa tulisi olla paljon toistoja, ja erityisen tärkeää olisi säilyttää tyyneys kaikessa harjoittelussa. Lisäksi hevosen tulisi osata liikkua suorana suorilla ja kaarteissa, ja liikkeen tulisi olla energinen ja eteenpäinpyrkimyksen tasainen hyvässä tahdissa kaikissa askellajeissa. Ainakin näitä asioita voi soveltaa sekä ratsuille että ravihevosille”, Kilpeläinen kertoo..Hevosen painosta on luontaisesti noin 60 prosenttia etupään päällä, minkä takia pituussuuntaisella tasapainolla on vaikutusta hevosen liikkeeseen ja kuolaintuntumaan..”Etupainoisuuden aiheuttamia ongelmia ovat muun muassa, että hevonen päätyy nojaamaan ohjastuntumaan, tuntuu raskaalta kädelle, vaikuttaa kovasuiselta tai on hidas suustaan, hevonen hidastaa tai siirtyy alaspäin kömpelösti sekä tasapainon puutteen aiheuttama henkinen ja fyysinen jännittyminen. Esimerkiksi kun hevosta pyydetään ohjastuntumalla peruuttamaan, se ei saisi tuntua siltä, että se jännittyy, alkaa käpertämään kaulaansa lyhyeksi tai laittamaan leukaa rintaansa”, Kilpeläinen toteaa..”Hevonen on opetettava hallitsemaan pitkittäissuuntaista tasapainoaan. Hevosen tulisi liikkua ryhdikkäästi ja kannatella kaulaansa joustavasti. ”.Sivuttaissuuntainen tasapaino on puolestaan sellainen, missä painopiste on kehon keskellä sivusuunnassa. Kilpeläinen kertoo, että hevosen kehon ei kuulu kallistua eikä kiertyä, ja hevosen tulisi kääntyä ja taipua kehostaan symmetrisesti molempiin suuntiin..”Vino ja kömpelö hevonen nojautuu helpommin ohjastuntumaa päin, ja vinous tekee hevosesta myös etupainoisen. Sen takia hevoselle tulisi opettaa hallitsemaan sivuttaissuuntaista tasapainoaan, jolla on suora vaikutus hevosen suoruuteen”, Kilpeläinen kuvailee..Kilpeläinen muistuttaa siitä, että myös tunnetila vaikuttaa hevoseen ja kuolaintuntumaan..”Voimakas kiihtymys saa hevosen tyypillisesti nojaamaan eteenpäin ja kiihdyttämään sekä painautumaan vinoon. Tuntuman ja kehonhallinnan ongelmat voivat johtua liian korkeasta kiihtymyksestä, ja tunnetila voi vaikuttaa opittuihin asioihin. Esimerkiksi tapahtuuko hevosessa jotakin, kun ohjat otetaan tuntumalle. Kiihdyttäviin tilanteisiin hevonen tulisi opettaa vaiheittain ja seurattava, että hevonen pystyy noudattamaan apuja ja hallitsemaan itseään.”.Joissain tapauksissa myös hevosen uudelleenkouluttaminen voi olla tarpeen. Kilpeläisen mukaan ensimmäisenä tulisi selvittää, onko hevosen ongelman taustalla kipua tai ylimääräistä stressaantuneisuutta. .”On myös hyvä miettiä, miten hevonen reagoi tuntiessaan ohjastuntuman ja mikä on tavoitteena. Hevonen tulisi opettaa rauhallisessa tilanteessa, jossa hevosen on helppo onnistua, ja tehdä toivotusta käyttäytymisestä palkitsevaa. Koko ajan tulee myös seurata, että toivottu käyttäytyminen tulee nopeasti todennäköisemmäksi ja varmemmaksi”, Kilpeläinen kertoo..”Kaikista vaikeinta on muuttaa käyttäytymistä, jota on jo toistettu paljon. Lisäksi jos opittuun asiaan liittyy paljon tunteita, voi myös se olla silloin vaikeampaa yrittää muuttaa. On todella tärkeää, että hevonen saisi paljon onnistuneita toistoja haluttuun tapaan toimia.”.Webinaarin lopuksi Kilpeläinen teki yhteenvedon kevyen kuolaintuntuman kouluttamiseksi. Hevosta kouluttaessa on tärkeää tuntea hevosen oppiminen ja kouluttaa johdonmukaisesti..”Koulutettaessa on tärkeää huolehtia hevosen tunnetilan sopivuudesta tilanteeseen, ja on hyvä harjoitella myös omaa taitoa koko ajan. Hevosen kehonhallintaa tulee harjoitella sekä huolehtia hevosen terveydestä. Lisäksi hevosella tulee olla sopivat varusteet, jotka eivät aiheuta sille turhaa painetta”, Kilpeläinen päättää.
