Loppukeväästä ja alkukesästä moni hevosenomistaja viettää vuosittain tuntitolkulla aikaa riimunnarun päässä. Narun toisessa päässä ruohosta hurmioitunut hevonen, joka vaikuttaa usein siltä, ettei ole saanut syödäkseen koko talvena.Vihreään totuttaminen, eli syötteleminen, on eräänlainen siirtymäriitti: tästä alkaa kesä. Monelle käytäntö on iskostettu päähän jo heti hevosharrastuksen alkumetreillä. Pitkän talven jälkeen kuivaan heinään tottuneita hevosia ei voi päästää ahmimaan vihreää omin päin, opetetaan.Yhden hevosen omistajalle totuttaminen ei tietenkään ole kovin raskas rupeama, ehkä jopa päinvastoin. Ruohon rytmikäs jauhaminen voi olla terapeuttista seurattavaa.Jos hevosia on paljon, urakka saa erilaiset mittasuhteet. Onko laidunnurmeen totuttaminen oikeasti tarpeellista?.Totuttamalla minimoidaan riskitLuonnonvarakeskuksen johtava tutkija Markku Saastamoinen painottaa, että hevosten kaikki ruokintamuutokset olisi syytä tehdä hiljalleen totuttaen. Jyrkät muutokset häiritsevät aina jossain määrin hevosen suoliston mikrobitoimintaa.”Laitumella suurin muutos aiempaan ruokintaan verrattuna tapahtuu sokeri- ja valkuaispitoisuuksissa”, Saastamoinen selittää. ”Mikrobitoiminnan häiriintyminen aiheuttaa rehun sulavuuden hetkellistä heikkenemistä ja mahdollisesti ripulia. Kun sulavuus joksikin aikaa heikkenee, osa rehun hyödystä menetetään.”Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jenni Mönki Helsingin Yliopistollisesta hevossairaalasta on samalla linjalla. ”Kaikki ruokinnan muutokset olisi hevosen ruoansulatuselimistön toiminnan kannalta syytä tehdä asteittain, mielellään ainakin parin viikon siirtymäajalla.”Mönki toteaa, että aiheesta kysytään heiltä varsin vähän. Hän arvelee, että totuttamiskäytännöt ovat ihmisillä melko hyvin hallussa.”Sairaalatasoista hoitoa vaativia vatsaongelmia laidunkauden alkuun liittyy oman kokemukseni mukaan hyvin harvoin.”.Laidunnurmen kohdalla suurimpia riskitekijöitä ovat kasvisolujen solunsisällyshiilihydraatit. Ne ovat pääasiassa tärkkelystä ja sokereita, jotka korkeina pitoisuuksina lisäävät hevosilla ähkyn ja kaviokuumeen riskiä.Kun rehun sokeripitoisuus on korkea, osa sokereista saattaa jäädä sulamatta ja kulkeutua hevosen umpi- ja paksusuoleen. Silloin myrkylliset bakteerikannat pääsevät lisääntymään suolistossa ja nostavat suoliston happamuustasoa, mikä voi aiheuttaa ruokintaperäisen kaviokuumeen.Nurmen sokeripitoisuuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten kasvilajikkeet ja olosuhteet, ja myös vuoden- ja vuorokaudenaika. Sokereita muodostuu yhteyttämisen seurauksena, joten pitoisuus on tavallisesti korkeimmillaan keskipäivällä aurinkoisella säällä, jolloin yhteyttäminen on vilkkainta.Nuoressa ja lehtevässä kevätnurmessa solunsisällyshiilihydraatteja on enemmän kuin vanhemmassa, korsiintuneemmassa nurmessa. Ilman viiletessä alle viiteen asteeseen sokeripitoisuus nousee, kun kasvi valmistautuu talvehtimaan.Saastamoinen toteaa, että tästä syystä totuttaminen voi olla turvallisinta aikaisin aamulla ja pilvisellä säällä. ”Ja mieluiten aluksi tarjotaan vähän niukemmin kasvanutta ruohoa, jotta hevonen ei pääse ahmimaan.”Vihreästä hullaantunut hevonen voi syödä itsensä kirjaimellisesti ähkyyn.”On todettu, että kun tilaisuus annetaan, ahne hevonen pystyy hyvin lyhyessä ajassa syömään suuren osan päivän ruohotarpeesta”, Jenni Mönki huomauttaa.”Kaviokuumeherkät hevoset ovat monesti ahneita. Tällaisten hevosten kanssa hallittu totutus pikkuhiljaa ja ajoissa keväällä on erityisen tärkeää.”Jotkut hevoset voivat hyötyä laiduntamisesta iltaisin ja öisin, jolloin sokeripitoisuudet ovat matalimmillaan..Kun tilaisuus annetaan, ahne hevonen pystyy hyvin lyhyessä ajassa syömään suuren osan päivän ruohotarpeesta..Ei yleispätevää ohjettaPerinteinen totuttamiskaava on lisätä laidunnusaikaa päivittäin 15 minuuttia, kunnes laidunnusaika on neljästä viiteen tuntia.Mönki painottaa, että yleispätevää neuvoa totuttamiseen ja laiduntamiseen on mahdotonta antaa. ”Universaalia ohjetta, mitä voisi jokaiselle hevoselle kaikissa olosuhteissa suositella, ei ole.”Kaikki laitumelle menevät hevoset on hänen mukaansa kuitenkin syytä totuttaa, herkemmät pidemmän kaavan mukaan.”Usein luontevinta olisi, että heti kun ruohoa alkaa näkyä, hevoset pääsisivät maistelemaan sitä päivittäin vaikka talutettuna, mikäli tällainen on mahdollista. Sitten kun laitumet ovat valmiita, hevoset voivat aluksi olla lyhyemmän ajan päivästä laitumella ennen täyspäiväistä laitumelle laskua.”Riskiryhmäläisten kanssa on oltava vielä varovaisempi.”Kaviokuumeherkät ovat oma ryhmänsä. Hevoset, joilla on kaviokuumehistoria, täytyy aina arvioida tapauskohtaisesti.”
Loppukeväästä ja alkukesästä moni hevosenomistaja viettää vuosittain tuntitolkulla aikaa riimunnarun päässä. Narun toisessa päässä ruohosta hurmioitunut hevonen, joka vaikuttaa usein siltä, ettei ole saanut syödäkseen koko talvena.Vihreään totuttaminen, eli syötteleminen, on eräänlainen siirtymäriitti: tästä alkaa kesä. Monelle käytäntö on iskostettu päähän jo heti hevosharrastuksen alkumetreillä. Pitkän talven jälkeen kuivaan heinään tottuneita hevosia ei voi päästää ahmimaan vihreää omin päin, opetetaan.Yhden hevosen omistajalle totuttaminen ei tietenkään ole kovin raskas rupeama, ehkä jopa päinvastoin. Ruohon rytmikäs jauhaminen voi olla terapeuttista seurattavaa.Jos hevosia on paljon, urakka saa erilaiset mittasuhteet. Onko laidunnurmeen totuttaminen oikeasti tarpeellista?.Totuttamalla minimoidaan riskitLuonnonvarakeskuksen johtava tutkija Markku Saastamoinen painottaa, että hevosten kaikki ruokintamuutokset olisi syytä tehdä hiljalleen totuttaen. Jyrkät muutokset häiritsevät aina jossain määrin hevosen suoliston mikrobitoimintaa.”Laitumella suurin muutos aiempaan ruokintaan verrattuna tapahtuu sokeri- ja valkuaispitoisuuksissa”, Saastamoinen selittää. ”Mikrobitoiminnan häiriintyminen aiheuttaa rehun sulavuuden hetkellistä heikkenemistä ja mahdollisesti ripulia. Kun sulavuus joksikin aikaa heikkenee, osa rehun hyödystä menetetään.”Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jenni Mönki Helsingin Yliopistollisesta hevossairaalasta on samalla linjalla. ”Kaikki ruokinnan muutokset olisi hevosen ruoansulatuselimistön toiminnan kannalta syytä tehdä asteittain, mielellään ainakin parin viikon siirtymäajalla.”Mönki toteaa, että aiheesta kysytään heiltä varsin vähän. Hän arvelee, että totuttamiskäytännöt ovat ihmisillä melko hyvin hallussa.”Sairaalatasoista hoitoa vaativia vatsaongelmia laidunkauden alkuun liittyy oman kokemukseni mukaan hyvin harvoin.”.Laidunnurmen kohdalla suurimpia riskitekijöitä ovat kasvisolujen solunsisällyshiilihydraatit. Ne ovat pääasiassa tärkkelystä ja sokereita, jotka korkeina pitoisuuksina lisäävät hevosilla ähkyn ja kaviokuumeen riskiä.Kun rehun sokeripitoisuus on korkea, osa sokereista saattaa jäädä sulamatta ja kulkeutua hevosen umpi- ja paksusuoleen. Silloin myrkylliset bakteerikannat pääsevät lisääntymään suolistossa ja nostavat suoliston happamuustasoa, mikä voi aiheuttaa ruokintaperäisen kaviokuumeen.Nurmen sokeripitoisuuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten kasvilajikkeet ja olosuhteet, ja myös vuoden- ja vuorokaudenaika. Sokereita muodostuu yhteyttämisen seurauksena, joten pitoisuus on tavallisesti korkeimmillaan keskipäivällä aurinkoisella säällä, jolloin yhteyttäminen on vilkkainta.Nuoressa ja lehtevässä kevätnurmessa solunsisällyshiilihydraatteja on enemmän kuin vanhemmassa, korsiintuneemmassa nurmessa. Ilman viiletessä alle viiteen asteeseen sokeripitoisuus nousee, kun kasvi valmistautuu talvehtimaan.Saastamoinen toteaa, että tästä syystä totuttaminen voi olla turvallisinta aikaisin aamulla ja pilvisellä säällä. ”Ja mieluiten aluksi tarjotaan vähän niukemmin kasvanutta ruohoa, jotta hevonen ei pääse ahmimaan.”Vihreästä hullaantunut hevonen voi syödä itsensä kirjaimellisesti ähkyyn.”On todettu, että kun tilaisuus annetaan, ahne hevonen pystyy hyvin lyhyessä ajassa syömään suuren osan päivän ruohotarpeesta”, Jenni Mönki huomauttaa.”Kaviokuumeherkät hevoset ovat monesti ahneita. Tällaisten hevosten kanssa hallittu totutus pikkuhiljaa ja ajoissa keväällä on erityisen tärkeää.”Jotkut hevoset voivat hyötyä laiduntamisesta iltaisin ja öisin, jolloin sokeripitoisuudet ovat matalimmillaan..Kun tilaisuus annetaan, ahne hevonen pystyy hyvin lyhyessä ajassa syömään suuren osan päivän ruohotarpeesta..Ei yleispätevää ohjettaPerinteinen totuttamiskaava on lisätä laidunnusaikaa päivittäin 15 minuuttia, kunnes laidunnusaika on neljästä viiteen tuntia.Mönki painottaa, että yleispätevää neuvoa totuttamiseen ja laiduntamiseen on mahdotonta antaa. ”Universaalia ohjetta, mitä voisi jokaiselle hevoselle kaikissa olosuhteissa suositella, ei ole.”Kaikki laitumelle menevät hevoset on hänen mukaansa kuitenkin syytä totuttaa, herkemmät pidemmän kaavan mukaan.”Usein luontevinta olisi, että heti kun ruohoa alkaa näkyä, hevoset pääsisivät maistelemaan sitä päivittäin vaikka talutettuna, mikäli tällainen on mahdollista. Sitten kun laitumet ovat valmiita, hevoset voivat aluksi olla lyhyemmän ajan päivästä laitumella ennen täyspäiväistä laitumelle laskua.”Riskiryhmäläisten kanssa on oltava vielä varovaisempi.”Kaviokuumeherkät ovat oma ryhmänsä. Hevoset, joilla on kaviokuumehistoria, täytyy aina arvioida tapauskohtaisesti.”
