Suomalaistanskalainen suurteos kertoo kaiken faskioista, kehon pehmeästä ja hyvinvoidellusta koneistosta

Nyt se on valmis, monen vuoden projekti. Fysioterapeutit Tuulia Luomala ja Mika Pihlman sekä tanskalaiseläinlääkärit Vibeke Elbrond ja Rikke Schulz ovat julkaisseet kaksi viikkoa sitten englanninkielisen kirjan The Atlas of the Equine and Canine Fascia System, ensimmäinen lajiaan eläimillä. Kirja kustannettiin itse ja siinä on 377 sivua, ja painoakin lähes kaksi kiloa. Ihmisillä on jo kymmenisen vuotta ollut oma perusteoksensa, Functional Atlas of the Human Fascial System.”Aktiivisesti kirjaa on tehty viisi vuotta, mutta kyllähän se korona-aikana jo aloitettiin”, Puolan Varsovasta tavoitettu Tuulia Luomala kertoo. Koirien faskiamanipulointikurssia Varsovassa tällä viikolla pitävä Luomala kertoo kirjan olevan suunnattu ammattilaisille: eläinlääkäreille, fyssareille ja osteopaateille, mutta miksei myös valveutuneille hevosenomistajille. Kirja on täynnään kuvia dissektoiduista hevosista ja koirista. ”Tavoite on tuoda tietoisuuteen että meillä ylipäätään on tällainen faskia- eli kalvojärjestelmä”, hän valottaa.. Alussa oli faskiaFaskiajärjestelmää ei todellakaan kannata jättää huomiotta, sen verran tärkeästä järjestelmästä on kyse. Eikä edes voi, sillä liikkuminen ei onnistuisi ilman faskioita, koska mikään ei pysyisi kasassa. Eikä mikään myöskään toimisi, sillä faskiajärjestelmä toimii eräänlaisena kapellimestarina.Faskiaa on kaikilla nisäkkäillä, linnuilla, kaloilla ja matelijoilla. Faskiaverkosto hahmotetaan kalvojen muodostamana verkkona, jossa kaikki on kehossa yhteydessä kaikkeen. Faskia liittää yhteen luut, lihakset, nivelet, hermot ja verisuonet ja samalla jakaa elimet ja kehonosat omille paikoilleen. Se antaa muodon lihaksille ja mahdollistaa liikkeen löyhän sidekudoksen elastisuuden sekä jänteiden kautta. Voimansiirtoon se osallistuu isojen kalvorakenteiden avulla, kuten esimerkiksi lanneselkäkalvon eli torakolumbaalisen faskian kautta. ”Voi ajatella, että faskiajärjestelmä on elin itsessään, vähän ihon lailla. Ja kun voimantuotto kiinnostaa monia, siinä 70 prosenttia tulee lihaksista ja 30 prosenttia kalvorakenteista”, Luomala toteaa.Kun kokonaisuutta katsoo tällä tavoin, kokonaisuutena, tajuaa, että mitään yksittäistä osaa ei useinkaan kannata yrittää korjata. ”Ei ole mitään yhden osan ongelmaa. Elävä elimistö on kokonaisuus", Luomala sanoo. "Usein konservatiivinen kuntoutus on yhtä tehokasta kuin leikkaus ja kaikkein paras on tietenkin vamman ennaltaehkäisy! Joskus leikkaus on toki ainoa vaihtoehto, mutta tilanne kannattaa aina analysoida koko kehoa katsoen”, Luomala lisää. . Faskiaa on kaikkiallaKalvorakenteita on kaikkialla, solutasolta lähtien. ”Se on se rakenne, johon kaikki muu muovautuu. Kalvorakenteen elastisuutta tarvitaan, jotta elimistön sähkösignaalit toimivat normaalisti ja kaikki tämän herkän ja kaiken tuntevan ja huomioivan kalvorakenteen tuntemat aistimukset menevät signaaleina aivoihin.Mikä kaikki on faskiaa? Ei pelkästään se valkoinen kalvo, joka näkyy kaupasta ostetun pihvin päällä. Kalvoja on kaiken ympärillä kuin maatuskanukessa kerroksia, solutasolta alkaen kaikki on paketoitu kalvoihin.Eripaksuiset ja -vahvuiset kalvot tiiviistä löyhempään ja pakusta ohuempaan, ligamentit, side- ja jännekudos, lihaskalvot ja luukalvot lasketaan faskiaksi. Jotkut pitävät jopa luita faskiana, vaikka Luomala ei tähän joukkoon lukeudukaan.Faskia on kaikkialla, pienemmästä kehonosasta suurimpaan: lihassolut ovat kalvon sisällä, samoin solujen muodostama lihassyy ja vuorostaan koko lihas, ja lopulta koko keho, kuin maatuskanukessa"Ja kun katsoo mikrosoopilla, nämä pienetkin kalvorakenteet on mahdollista nähdä.". Hermoimpulssit ja kaikki informaatio, myös kemiallinen informaatio, kulkee kalvojen kautta. Faskiarakenteissa on suuri osa kehon sensorisista hermopäätteistä.Faskiat tarjoavat alustan hermoston ympäri kehoa lähettämille viesteille. ”Yhteistyö faskian, hermoston, lihasten ja verisuonten kanssa toimii todella hienosti yhteen. Tiedetään lisäksi, että myös hormonit ja esimerkiksi stressi vaikuttavat faskiaan.”Faskiat tulivat laajempaan tietoisuuteen joitakin vuosia sitten ja niistä opitaan kaiken aikaa lisää. Faskiat ovat paitsi kaikessa mukana, ne myös ilmaantuvat näyttämölle jo hyvin varhaisessa sikiönkehityksen vaiheessa.”Tietoisuus menee siihen suuntaan että elimistön koko rakenne sikiöstä eteenpäin kehittyy faskian sisään. Jo kun se sikiön raaja lähtee työntymään kehosta ulospäin raajaksi, työntyminen tapahtuu kalvorakenteistoa pitkin ja sinne sitten syntyvät lihakset ja luut omille paikoilleen”, Luomala kertoo.. Sitä vahvistat, mitä käytätJokainen keho muokkautuu sen näköiseksi mihin sitä käytetään. Keho on mestari sopeutumaan kulloiseenkin käyttöön ja ne paikat vahvistuvat, jotka ovat käytössä. Tästä syystä niitä kehonosia, joista haluaa vahvoja, tulee myös käyttää. ”Uimarit ovat uimareiden näköisiä ja painijat painijoiden, työhevonen työhevosen ja laukkahevonen laukkahevosen."Luomalan mukaan kannattaa muistaa, että suomenhevosen rakenne on vuosisatojen jalostuksen työn seuraus ja etupainotteisuus on yhä enemmän tai vähemmän olemassa oleva fakta. "Tästä syystä vetäminen, kärryjen tai vaikkapa reen, on joka-suomenhevoselle niin hyvää liikuntaa.”. Kalvosysteemi muuttuu auliisti käytön mukaan. Keho on mestari myös kompensoimaan: jos jotakin puuttuu täältä, lisätään jotakin tuonne. Vinous alaselässä aiheuttaa vinouden vastakkaiseen hartiaan, ja niin edelleen. Elimistön erilaiset vinoumat pystyy parhaassa tapauksessa kuitenkin korjaamaan nopeastikin. Suurin haaste on itse asiassa hermostotasolla. Faskia kyllä muokkautuu, kunhan se ymmärtää mitä siltä odotetaan."Jopa kahdessa viikossa saadaan muutettua vinous, jos pystyy kehollaan aistimaan ja tuntemaan sen, mistä asia kiikastaa ja mitä pitäisi muuttaa." Jos mitään ei tekemisessä muuteta, ei myöskään kalvosto muutu, ja epätasapaino pysyy. "Ratsastuksessa näkee paljon sitä, että tehdään ja tehdään jotain asiaa, mikä ei vaan ikinä mene perille."Löyhää sidekudosta on helppo muuttaa, jopa muutamassa minuutissa. "Hyvä esimerkki on hieronta, jonka vaikutus tulee löyhän sidekudoksen kautta tai se, että sä vain kävelet, jolloin sidekudosrakennelma pääsee liikkeelle ja faskiasyytit alkavat tuottaa hyaluronia, joka liukastaa kalvojen liikettä suhteessa toisiinsa kuin hyvin voidellussa koneessa. Valitettavasti yleistä on myös se, että faskiarakenteet ovat erilaisten vammojen seurauksena kiinnittyneet yhteen, jolloin nesteet eivät kierrä niissä enää kovin hyvin", Luomala neuvoo.Toisentyyppisen faskian, tiiviin sidekudoksen, kuten esimerkiksi jänteen, korjaaminen ja muuttaminen kestää yhtä kauan kuin kollageenisynteesi kestää - jopa yli vuoden. Samoin lihasrepeämät vievät kauan aikaa parantuaakseen.. Faskiat rakastavat kävelemistäLuomala huomauttaa, että ihminen on tehty kävelemään. "Meillä on pitkät akillesjänteet ja jalkaterä on suunniteltu siihen tarkoitukseen.""Ihminen on luotu liikkumaan pitkiä matkoja melko hitaalla vauhdilla, mutta näin etenemällä ihminen lopulta saa kävelemällä tai korkeintaan hitaasti hölkkäämällä kiinni gasellin, jonka elimistö ei jaksa jatkuvaa liikettä."Siksi kävely on yksi parhaista liikuntamuodoista ihmiselle, mutta se on sitä myös hevoselle. Kaikki faskiat rakastavat hidasta, rytmikästä, rentoa liikettä.Ihminen ja koira muistuttavat faskiajärjestelmältään enemmän toisiaan, kuin hevosta, jonka Luomala arvelee johtuvat yhtäältä siitä, että hevonen on pakoeläin, yhtäältä sen koosta.Hevonen on tiukka jousipaketti, joka on tehty singahtamaan räjähtävällä voimalla ja äärimmäisellä nopeudella paikasta A paikkaan B, kun taas ihminen on enemmänkin pitkän matkan dieseli, jossa on supertehoja vähemmän. Koira on jotakin tältä väliltä, mutta niin, että sillä on paljon petoeläimen löyhää sidekudosta, joka mahdollistaa hyvin elastisen liikkumisen ja pitää sisällä paljon liikevaraa ja kykyä nopeisiin suunnanmuutoksiin.”Sen näkee siitä, että koiraa ja kissaa voi niskanahasta vaikka nostaa, mutta yritäpä tehdä sama hevoselle”, Luomala toteaa. "Hevoseen elastisuus tulee eri reittiä, tiiviin sidekudoksen latautumisen kautta, ja aivan erityisesti jänteiden jousimekanismista. Mutta kyllä ihmisessäkin jousimekanismia ja välitystä on, erityisesti jalkaholvissa, jossa on tehokas voimaa lataava jousisysteemi.". Monipuolinen liikkuminen on terveellistä. Etenkin siksi, että jos tapahtuu jotakin odottamatonta, vaikkapa liukastuminen tai kaatuminen tai jos ruvetaan tekemään jotakin aivan uudella tavalla, tai vaikkapa uudenlaisella pohjalla, monipuolisesti harjoitettu keho selviytyy tilanteesta yleensä vähimmin vaurioin.Luomala toteaa, että se lähtökohta on urheiluhevosen terveyttä silmällä pitäen hyvä, jossa hevosta liikutetaan erilaisilla alustoilla, eri askellajeissa ja -nopeuksissa ja eri muodoissa. Ja aina paranee, jos hevonen myös huolellisesti valmistellaan ja lämmitellään eri tehtäviin, jolloin kalvorakenne saa aina aikaa sopeutua tulevaan haasteeseen.Ja koska kalvorakenteissa on paljon vettä, riittävä nesteytys on kaiken a ja o. Kuivuneet kalvot eivät välitä tehokkaasti signaaleita. Myös ravinnon laatu, erityisesti välttämättömät aminohapot ovat tässä tärkeitä."Olet sitä mitä syöt", Luomala muistuttaa. "Myös hevonen on sitä mitä syö ja pystyy sulattamaan.". Interoseptiikka valtaa alaaInteroseptiikka eli se, miten olento aistii kehonsa tuntemukset, eli itsensä, on melko uusi asia. Termi on aikanaan kehitetty vastapariksi propsioseptiikalle, joka on kehon tuntemus motoriikkansa tilasta ja sen säätelystä suhteessa vaikkapa alustaan, jolla se on. Interoseptio eli kehoaisti on käsite, joka liittyy kehon sisäisten tuntemusten, kuten kivun, väsymyksen ja ahdistuksen havaitsemiseen, tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen. Näissä voi olla paljon eroja yksilöiden kesken. Korkean interoseptioherkkyyden on tulkittu liittyvän korostuneeseen ahdistuneisuustaipumukseen.”Meillä on vaikka arabihevonen ja suomenhevonen. Molemmat ovat hevosia, mutta niiden aistimaailmat ovat aivan erilaisia.”Hermoston tilaa on vaikea tutkia, mutta se tiedetään, että jos hevonen ei elämässään, vaikkapa konkreettisesti omassa karsinapaikassaan, viihdy, se ei hermostonsa puolesta myöskään palaudu."Ylivirittyneenä ollaan sympaattisessa hermoston aktivaatiossa, ja palautuminen vaatii parasympaattista.". Sykevälivaihtelu kertoo elimistön palautumisen tilasta. Sykevälivaihtelua, eli sitä, miten paljon vaihtelua millisekunneissa on sydäten lyöntien välissä (heart rate variation) käytetään ihmisillä paljon mittarina autonomisen hermoston tilasta, kertomaan siitä, onko henkilön elimistö palautunut aiemmin kokemastaan stressistä vai ei. Kansainvälisen tiedejulkaisun Animalsin yhtenä vertaisarvioijana Luomala on viime aikoina lukenut tästä tutkimuksia paljon. Hän tietää kertoa, että vaikka HRV eli sykevälivaihtelu onkin eri henkilöillä hyvin erilainen, nyrkkisääntönä pidetään, että alle 30 HRV on ihmisellä heikommanpuoleinen ja kielii huonosta palautumisesta, ehkä jopa suoranaisesta kroonisesta stressistä, ylivirittyneisyystilasta tai sairaudesta. Kehossa on stressiä monesta eri syystä. Hevosen normaalia sykevälivaihtelua ei hänen mukaansa vielä kovin hyvin tunneta, mutta asia on kansainvälisen mielenkiinnon kohteena, ja dataa voi odottaa lähitulevaisuudessa.Luomala muistuttaa, että kukin ihminen palautuu omalla tavallaan, sellaisella mikä rentouttaa."Se voi olla vaikka metsässä kävely."Viettämällä aikaa ja katselemalla oman hevosen reaktioita erilaisissa tilanteissa voi oppia paljon sen hermoston ja kalvorakenteiston tilasta. Maksaa vaivan tarkkailla omaa hevostaan vaikkapa tarhassa ja yrittää tulkita, onko se levollisen oloinen vai kieliikö se asento stressistä. Entä mistä se pitää? "Vaikka HRV:tä onkin vielä toistaiseksi vähän hankala mitata, toisin kuin ihminen, hevonen kyllä hyvin suoraviivaisesti näyttää mikä sen tilanne on." .Tuulia Luomala: Kehot rakastavat rauhaa."Centered riding ei poissulje mitään, vaan se mahdollistaa mahdollisimman paljon" – klassikkoteoksen jatko-osa nyt suomennettuna!

Suomalaistanskalainen suurteos kertoo kaiken faskioista, kehon pehmeästä ja hyvinvoidellusta koneistosta

Aiheeseen liittyvää